Ennen Berliinin reissua vähän niin kuin lupasin Marinellalle, että syön kebapia joka päivä. Ja niin kävikin, tosin se tarkoitti vain kolmea kappaletta. Enemmänkin olisi mennyt alas, jos reissu olisi ollut pidempi.
Saksalainen ruoka ei varsinaisesti houkuttele minua kokeilemaan eri vaihtoehtoja, joten Berliinin etniset ravintolat tarjosivat paljon mielenkiintoisemman vaihtoehdon. Berliinissä asuu paljon turkkilaisia ja döneriä onkin saatavilla lähes joka kadunkulmasta. Hintataso on edullinen, sillä Döner im Brot ja juoma maksaa yhteensä n. 3,5-4e. Me like!
Dönerit eivät ole ainoat vaihtoehdot etnisissä ruuissa vaan Berliini on pullollaan myös esim. aasialaisia ruokapaikkoja. Me kokeilimme Alexanderplatzin aseman kiinalaista ravintolaa ja saimme eteemme varsin hyvät sapuskat, edullisesti nekin (olisiko ollut 4e per annos). Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisimme kokeilleet myös muita aasialaisia vaihtoehtoja.
Olin ennen reissua ajatellut nostalgisista syistä käydä syömässä yhden wienerschnitzelin, sillä lapsena Saksan reissujen ruokavalioni koostui hyvin pitkälti kyseisestä pihvistä ja eritoten ranskalaisista perunoista. Kävimme vilkaisemassa yhden pihviravintolan ruokalistaa ja koska ainakin kyseinen paikka sattui olemaan Suomen hintatasoa, emme millään voineet mennä sinne syömään, sillä tarjolla oli niin hyvää ruokaa niin halvalla, että tuskin se (kuiva) pihvi olisi voinut maistua läheskään samalta.
Ps. Lisää kebap-aiheista juttua ruokablogin puolella!
Auringon alla 