Auringon alla

Pantheonin kauniit korttelit

Kaikista Rooman nähtävyyksistä meiltä meinasi jäädä näkemättä Pantheon. Syy taisi olla yksinkertaisesti se, että sinne ei päässyt metrolla ja kartalla kävelymatka näytti pitkälle (mitä se ei todellisuudessa varmasti ollut, kuumuus vaan lannisti meitä kaikenlaiseen itsensä liikutteluun). Sitten viimeisenä päivänä päätimme hypätä bussiin (ei niin yksinkertaista kuin luulisi, mutta siitä tulee sitten oma juttunsa).

Bussista kannattaa jäädä pois Argentina-aukiolla, missä monet bussit ja yksi ratikkalinja pysähtyy. Aukiolta on enää muutaman korttelin matka Pantheoniin. Ja miksi sinne sitten kannattaa mennä? Itse temppeli on toki näyttävä ja ihanan rauhoittavan viileä sisältä, mutta alueella olevat korttelit ovat postikorttimaisen kauniita. Juuri sitä Roomaa, mitä odottaakin näkevänsä! Alla oleva kuva on ehkä lempinäkymäni Roomassa.

Nähtävyyskierros jatkuu: Pietarinkirkko ja Vatikaani

Ensimmäisenä aamuna Roomassa otimme metron ja hurautimme Vatikaanin liepeille. Tarkoituksena oli käydä Pietarinkirkossa a) ennen kuin suuret massat saapuvat paikalle ja b) ennen kuin aurinko paahtaa ihan täysillä, sillä aamullakin oli jo varsin kuuma.

Jäimme Ottavianon asemalla pois ja kävelimme suoraa tietä Pietarinkirkon aukiolle. Vatikaanin puolelle saavuttaessa ei ole mitään rajaa emmekä ainakaan itse huomanneet, milloin olimme virallisesti saapuneet maailman pienimmän valtion puolelle. Myöhemmin karttaa tutkittuani huomasin, että saavuimme Vatikaanin puolelle samalla kun astuimme aukiolle.

Aukiolla meitä odotti varmasti tuhat turistia. Great, emme siis olleetkaan ajoissa, vaikka kello oli hädin tuskin yhdeksän. Jono Pietarinkirkkoon näytti mahdottomalle ja istuimme epätoivoisina aukion pylväikön varjoisalle puolelle. Hetken tarkkailtuamme huomasimme, että vaikka jono kasvoi jatkuvasti, liikkui se myös yllättävän nopeaa, jopa kävelyvauhtia. Menimme siis itsekin jonon hännille ja lopulta jouduimme jonottamaan ehkä vain 15min, kun olimme jo turvatarkastuksen kohdalla. Toinen tarkastus on hieman myöhemmin ja siinä tsekataan vaatetus, eli ihan hihattomissa paidoissa kirkkoon ei kannata yrittää (sen sai kokea myös eräs italialainen mies, joka oli pukeutunut hyvin niukkaan ja tyylittömään hihattomaan paitaan, sinne jäi hokemaan mamma miaa turhautuneena…).

Kirkossa on ihanan viileää verrattuna aukion paahteeseen, mutta tietenkin sekin on ihan täynnä muita turisteja. Kiersimme kirkon melko pikaisesti, seurasimme hetken aikaa meneillään ollutta jumalanpalvelusta ja sitten palasimme ulos paahteeseen. Muutoin emme kierrelleet Vatikaanissa emmekä käyneet Sikstuksen kappelissa, mikä sinällään on harmi, mutta menimme sen mukaan, mikä sillä hetkellä jaksoi kiinnostaa (ottaen huomioon jonot). Ainahan pitää olla jokin syy palata Roomaan!

Colosseum päivällä ja illalla

Jos minun pitäisi nimetä yksi nähtävyys Roomasta, olisi minulle ainakin aikaisemmin tullut ensimmäisenä mieleen Colosseum, niin kuin varmasti monelle muullekin. Menimme siis katsomaan Colosseumia jo heti alkulomasta, kun siitä oli helppo aloittaa. Emme käyneet sisällä asti, sillä sisäänpääsy on maksullinen ja paikka oli muutenkin ihan täynnä turisteja. Ylipäätään Rooma oli ihan täpötäynnä turisteja ja kaikissa kuvissa näkyy ainakin sata kameraa ja poseerausta taustalla.

Näimme Colosseumin ainakin kolmeen otteeseen: aamupäivästä, mennen tullen ilta/yövalaistuksessa finaaliottelureissulla sekä yhtenä iltana kävimme vielä kuvaamassa rakennusta iltavalaistuksessa. Periaatteessa Colosseum aiheuttaa minulle vain kuvotuksen puistatuksia, mutta kaunis rakennus se on, siitä ei pääse mihinkään. Yritin olla miettimättä asioita, mitä siellä on tapahtunut, jotta voisin keskittyä siihen vain rakennuksena. Parhaiten se onnistui iltavalaistuksessa.

Colosseum on kävelymatkan päässä Terminin asemalta (muutama kilometri), mutta kovasta helteestä johtuen suosimme päivisin metroa. Colosseumilla on oma metroasema, joka on ihan rakennuksen vieressä.

Me, jalkapallo ja kymmenet tuhannet fanit

Kesälomareissumme jatkui Berliinistä Roomaan samoihin aikoihin, kuin jalkapallokisat etenivät Saksan kannalta epäedullisesti ja Italian kannalta hieman paremmin. Vaihdoimme siis jalkapallokaupungista toiseen ja koska emme seuraa itse kyseistä lajia, emme ihan aina muistaneet, että Euroopassa eletään jalkapallohuumaa. Mietimme vain, että miksi saksalaisilla on lippuja autoissaan. Sitten huomasimme Saksan lippujen koristavan myös kerrostalojen parvekkeita ja päässä alkoi hieman raksuttaa.

Italia pääsi sitten finaaliin. Aikomuksenamme oli seurata rauhaisasti piazzalla istuen lähibaarien tunnelmia, mutta jalat veivät koko ajan vain isommille vesille sen mukaan, missä Italian liput liehuivat. Päädyimme ensin Colosseumille, missä ihmisvirta oli jo hyvin selkeää ja tunnelma tarttuvaa. Ostimme lähikioskista juomista, sillä pimenemisestä huolimatta ilta oli edelleen lämmin. Sitten seurasimme ihmisvirran mukana meille tuntemattomaan paikkaan.

Päädyimme Circo Massimolle (Circus Maximus), missä meitä odotti jo kymmenet tuhannet italialaiset asemoituneina näkemään Italian riemuvoiton. Jättäydyimme itse taakse, sillä emme tulleet katsomaan itse peliä vaan faneja.

Paikalla oli tuhansia, kymmeniä tuhansia ihmisiä. Joidenkin lähteiden mukaan yli 100 000. Ilta alkoi hämärtymään ja pimenemään, skriinit loistivat värikästä valoaan tuhansien päiden yli ja italiankielinen selostus alkoi. Samaan aikaan kuin muut odottivat jännittyneinä maalia, me odotimme vähintään yhtä jännittyneinä ihmisten reaktioita maaliin.

Puoliaikaan mennessä reaktiot olivat olleet melkoisen vaisuja, joten vaihdoimme paikkaa alueen keskelle, mutta kuitenkin ylös, josta pääsisimme liukenemaan paikalta helpommin kuin alhaalta. Tällä kertaa näimme myös jotakuinkin yhdelle skriinille ja pystyimme seuraamaan peliä (se oli alkanut jo hieman kiinnostaa). Silti huomio kiinnittyi enemmän italialaisiin ja missasimme jonkun kohtauksen, jonka jälkeen koko finaalikatsomo heräsi henkiin, hurrasi kovaan ääneen, liehutti tuhansia lippuja ja avasi soihtuja valaisemaan pimeää iltaa. Luulimme, että Italia oli vihdoin saanut maalin.

Pian meille kuitenkin selvisi, että syy italialaisten hiljaisuuteen oli pelin etenemisessä. Ei sitä maalia tullutkaan, sen sijaan Espanjalle tuli ja vielä pari muutakin. Pettymys oli käsinkosketeltavaa ja itsekin olimme suorastaan kyynel silmäkulmassa. Italialaiset ottivat häviön kuitenkin tyynesti vastaan ja poistuminen Circo Massimolta sujui suurilta massoilta varsin rauhanomaisesti. Tosin yhden fanin pettymys purkautui metrotunnelissa, kun metro ei, aiemmista tiedoista poiketen, pysähtynytkään kyseisellä asemalla (siinä vaiheessa itseäkin harmitti niin, että olisin voinut hakata vähän seinää…).

En ole jalkapallon erityinen ystävä, mutta finaalin seuraaminen sellaisessa paikassa kuin Circo Massimo oli aivan mahtava kokemus. Ehkäpä alan reissuillani harrastamaan enemmänkin jalkapallon ja muiden kansallisurheiluiden katsomista!

Puolivälin baarissa

IMG_20120722_122449

Aika on pysähtynyt jonnekin 70- ja 80-luvun välimaastoon Pyhännän kohdalla Puolivälin baarissa. Kahviorakennuksen ja sen sisustuksen lisäksi aika on usein pysähtynyt myös sen asiakkaiden kohdalla, sillä perjantaina menomatkalla ja sunnuntaina paluumatkalla voit bongata samat henkilöt istumassa samoissa paikoissa.

IMG_20120722_123011

Puolivälin baarin tapaisia taukopaikkoja näkee nykyään todella harvoin. ABC-aikakaudella lukemattomien perusoranssien laitoksien sijaan on suorastaan taitolaji löytää jotain persoonallisempaa. Minulle Puolivälin baari Pyhännän Ahokylässä on tuttu vuosien varrelta bussireitiltä Oulu-Kuopio, sillä reitin ainoa tauko pidetään luonnollisestikin Puolivälin baarissa. Ja hyvä niin.

IMG_20120722_123210 IMG_20120722_123343

Kahvion sisustus on selvästi kehittynyt ajan myötä, mutta se mitä 70-luvulla on ripustettu seinälle, on siellä edelleen. Sisustus on vain kerrostunut. Myynnissä on joitakin kahvilatuotteita, hinnaston mukaan myös hampurilaisia ja lisäksi mm. karkkia ja Olvin virvoitusjuomia. Mutta kuka kaipaa räikeitä listoja erilaisista paneroiduista ruuista, kun voi yksinkertaisesti tilata munkin ja jaffan?

IMG_20120722_122612 IMG_20120722_123519

Pysähdyimme Puolivälin baarissa paluumatkalla Ouluun. Hyppäsimme autosta ulos koiramme kera ja koska olimme ainoat asiakkaat, tuli baarin isäntäväki meitä ulos vastaan. Juttelimme koirista pitkän tovin, ennen kuin pääsimme sisälle kahvioon. Kenelläkään ei ollut kiire minnekään. Myöhemmin paikalle tuli muitakin asiakkaita ja tietenkin omistaja tunsi kaikki. Juttelimme koko porukka kahvin ja munkin lomassa yhdessä. Tapahtuuko tällaista enää Suomessa?

IMG_20120722_123630 IMG_20120722_122848

Havaintoja Berliinistä

Berliini alkaa olla paketissa ja aika siirtyä Roomaan. Sitä ennen käyn kuitenkin viikonlopun Savon suunnalla, joten kuullaan viimeistään ensi viikolla! Tässä olisi vielä mietteitä Berliinistä, satunnaisessa järjestyksessä:

– Kaupunki on täynnä koiria ja berliiniläiset sesset kulkevat ilman hihnaa, pari metriä omistajan edellä tai jäljessä. Koirat osaavat käyttäytyä kadulla ihailtavan hyvin ja toisen vapaan koiran tullessa vastaan ne vain tervehtivät pikaisesti ja jatkavat omistajansa perässä. Berliini on ehdottomasti koirakaupunki!

– Voisi luulla, että Saksa on edistyksellinen maa, mutta ainakaan maksuvälineiden suhteen asia ei ole näin. Kansainväliset luottokortit eivät käy niin yleisesti kuin muualla Euroopassa ja esim. metroautomaatti hyväksyy vain saksalaisen pankkikortin.

– Julkisilla liikkuminen on helppoa ja verkosto kattaa suurimman osan kaupungista. Samalla päivälipulla (BVG) saa matkustaa kaikissa kulkuvälineissä ja esim. ratikoita kannattaa hyödyntää ja tehdä oma pieni kiertoajelu paikalliselämän keskelle.

– Ihmiset ovat mielenkiintoisia ja vaihtoehtoisia. Berliiniläisillä ei ole pyrkimys klassiseen kauneuteen eivätkä ihmiset ole viimeisen päälle salongeissa laitettuja. Sitä vastoin he ovat persoonallisia ja mielenkiintoisia. Ja kauneus, sehän on tunnetusti katsojan silmässä!

– Pieni on kaunista ja päinvastoin kuin aikoinaan rakennetut näyttävät DDR-rakennukset, kaupunki on täynnä yksityiskohtia, jotka aukeavat vain kävelemällä katuja riittävällä hitaudella.

– Berliinissä on kotoisa fiilis, mikä todennäköisesti johtuu kulttuurien sekamelskasta: et ole koskaan ihan täysin erilainen kuin kaikki muut. Berliini ei ole kovin saksalainen kaupunki.

– Berliini on pyöräilykaupunki, sekä paikallisille että turisteille. Kaupungissa tehdään järjestettyjä pyöräilykaupunkikierroksia, jotka ovat varmasti supersuosittuja hyvällä säällä, sillä näimme melko kylmässä ja sateisessakin säässä useita ryhmiä.

– Hotelliaamupalan valitseminen olisi Berliinissä ehdoton tappio. Kaupunki tarjoaa ihania aamupalavaihtoehtoja joka kulmalla ja juna-asemalla, eikä budjettimatkailijakaan joudu tuhlaamaan niihin viimeisiä rahojaan.

– Muutenkin Berliini on budjettimatkailijan paratiisi Euroopassa. Hotellit ovat edullisia (erityisesti idän puolella) ja ruokailuun löytyy paljon edullisia vaihtoehtoja, kuten kaupungista lähtöisin olevan dönerin saa yleensä vain 2,8e:lla!

– Minulle Berliini on uusi New York, mutta halvempi, lähempänä ja helpommin saavutettavissa lyhyeksikin aikaa. Kaupunki elää eikä se ole koskaan ”nähty”.

Hotelli Nova

Berliinin osuus reissustamme alkaa lähentyä loppuaan ja ehkä olisi aika esitellä hotellimme Nova. Hotelli sijaitsti Lichtenbergissä eli Itä-Berliinin puolella ja siitä oli kätevä liikkua eri puolille kaupunkia. Vastapäätä hotellia oli niin S-bahn kuin U-bahn asematkin ja muutama ratikkalinja olisi kulkenut asemarakennuksen toiselta puolelta (emme käyttäneet näitä linjoja kertaakaan). Alexanderplatzille pääsi helposti ja nopeasti, joten olemme todella tyytyväisiä sijaintiin.

Jatka lukemista ”Hotelli Nova”

Der Tempelhofer Park

Entisen Tempelhofin lentokentän tilalla on nykyään puisto, Tempelhof Park, jossa kävimme istuskelemassa eräänä myöhäisenä iltapäivänä. Aurinko oli juuri vallannut kaupungin parin kylmän päivän jälkeen ja ihmiset olivat tulleet puistoon piknikille, aurinkoa ottamaan, lennättämään lentokoneita ja harrastamaan kaikkea pyöräilystä rullaluisteluun.

Puisto on siis entinen lentokenttä, jossa on edelleen terminaalirakennus pystyssä ja kiitoradat ihmisten vapaassa käytössä. Käytännössä puisto on suuri ruohokenttä ilman puita ja mitään muita varjostavia asioita, kuten nyt lentokentät yleensäkin. Lämpimällä ja aurinkoisella säällä puisto on varmasti ihan liian kuuma omaan makuuni, mutta onhan se melko erikoinen ratkaisu. Käsittääkseni puistossa järjestetään konsertteja/muita musiikkitapahtumia ja näkisin kyllä itseni illan hämyssä fiilistelemässä hyvää musiikkia.

Puisto on ympäriinsä aidattu, enkä ole varma kuinka monesta kohdassa on portti, mutta itse menimme metrolla Tempelhofin pysäkille, josta oli lyhyt kävelymatka puiston kulmalle, jossa siis ainakin on yksi portti. Valitettavasti eväät unohtuivat, joten nälän yllättäessä jouduimme lähtemään seuraavaan etappiimme.

Tunnelmallinen Friedrichshain

Berliiniä tulee nyt joka postauksessa eikä väliin voi upottaa mitään muuta, sillä minulla on kiire. Nimittäin hyvä ystäväni ja suurin fanini on lähdössä piakkoin Berliiniin, emmekä ehdi välttämättä näkemään ennen sitä, joten kirjoittelen näitä juttuja myös osittain vain häntä varten. Tämä on siis omistettu sinulle, Maria!

Friedrichshain on Berliinin toinen erittäin trendikäs alue (toinen oli siis Prenzlauer Berg ja kyllä Kreuzbergkin voidaan kai lukea näihin). Jos liikut metrolla, on Franfurter Tor hyvä paikka hypätä pois kyydistä ja lähteä kävelemään pitkin Warschauer Strassea. Tieltä voi koukata useassakin kohdassa oikealle, jolloin saapuu jossain vaiheessa Simon-Dach Strasselle. Kyseisen kadun varrella on useita kivoja puiden varjostamia terasseja ja ruuan ja juoman lisäksi pikkukauppoja.

Lähettyvillä sijaitsee myös puisto nimeltä Boxhagener Platz, jonka laidalta löysimme mielenkiintoisen ”nähtävyyden”. Rakennuksen seinään oli liimattu keikkajulisteita ties kuinka pitkän aikaa irrottamatta aikaisempia julisteita, joten seinämä oli muodostunut paksuksi kuin muuri ja vielä hauskasti reunoilta irtonaiseksi.

Kävimme muuten irrottamassa Prenzlauer Bergissä erään rokkiluolan porttikongista itsellemme julisteen, jonka halusimme matkamuistoksi. Onneksi kyseisiä julisteita oli paaaljon, joten tuskin tapahtuman markkinointi kärsi tapauksesta… Mutta mietimme kyllä, että jos sen sijaan olisimme yrittäneet irroittaa jotain tästä Friedrichshainin hienoimmasta yksityiskohdasta, olisimme saaneet hävetä koko loppuelämämme!

Mutta palatakseni lempiaiheeseeni ruokaan ja juomaan, niitä Friedrichshainista sai jokaiselta kulmalta. Ja valinnanvaraa oli, sillä varsin tyylikkäitä ravintoloita tuntui olevan laidasta laitaan ja perinteiset kebap-paikat olivat selvässä vähemmistössä. Niitäkin kyllä löytyi ja varsin hyvää kebapia möivätkin (miehen mielestä parasta).

Istuskelimme Simon-Dach Strassella terassilla ja minäkin join reissun ainoan oluen. Ja oli kyllä hyvää, Berliner Pilsner muistaakseni. Tässä vaiheessa myös aurinko alkoi paistamaan, ensimmäistä kertaa koko reissumme aikana (eli viimeisenä päivänä). Ehkä se oli siis kiinni siitä oluesta!

East Side Gallery ja muuta muuria

Berliinin matkaa ei varmaan voi tehdä ilman vilkaisua kuuluisaan muuriin tai siihen mitä siitä on jäljellä. Olen käynyt Berliinissä kahdesti aikaisemminkin ja ensimmäisellä kerralla olin pieni lapsi. Vanhemmat osoittivat minulle epämääräisesti keskellä kaupunkia, että tuolla on nyt sitten se muuri. En millään huomannut kaupunkikuvassa mitään muuriin viittaavaa, sillä mielikuvissani satulinnojen muurit olivat ensinnäkin kivistä kasattuja ja toisekseen niiden yläosa oli hammaskuvioinen. Seuraavalla kerralla, teini-ikäisenä, olin niin muissa maailmoissa, että muuri ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.

Oli siis enemmän kuin paikallaan, että kävisimme katsomassa pari muurin pätkää. Ensin suuntasimme kuitenkin kuuluisalle rajanylityspaikalle, Checkpoint Charlielle. Kuten arvata saattaa, paikkaa kuvaavia turisteja löytyi joka kulmalta ja siirryimmekin melkein heti viereiseen ulkoilmamuurigalleriaan, jossa oli muurinpätkän lisäksi tauluja kuvine ja teksteineen muurin eri vaiheista.

Halusimme kuitenkin nähdä enemmän. Siis pidemmän pätkän muuria. Hyppäsimme takaisin metroon ja suuntasimme Bernauer Strassen asemalle, jonka vierestä lähtee katua myötäillen muurin historiikki, taas kuvin ja tekstein. Kauempana on pystyssä muuri sellaisenaan, kun se on aikanaan ollut (tyhjä alue kahden muurin välissä) vartiotornin kera.

Kolmas muurikokemuksemme oli aivan erilainen. Suuntasimme tällä kertaa Warschauer Strasselle ja sen kadunkulmauksesta aukeavaan East Side Galleryyn. Galleria käsittää 1,3km pitkän muurinpätkän, johon taiteilijat joka puolelta maailmaa ovat maalanneet oman taideteoksensa (yhdistymisen jälkeen siis).