Tunnelmallinen Friedrichshain

Berliiniä tulee nyt joka postauksessa eikä väliin voi upottaa mitään muuta, sillä minulla on kiire. Nimittäin hyvä ystäväni ja suurin fanini on lähdössä piakkoin Berliiniin, emmekä ehdi välttämättä näkemään ennen sitä, joten kirjoittelen näitä juttuja myös osittain vain häntä varten. Tämä on siis omistettu sinulle, Maria!

Friedrichshain on Berliinin toinen erittäin trendikäs alue (toinen oli siis Prenzlauer Berg ja kyllä Kreuzbergkin voidaan kai lukea näihin). Jos liikut metrolla, on Franfurter Tor hyvä paikka hypätä pois kyydistä ja lähteä kävelemään pitkin Warschauer Strassea. Tieltä voi koukata useassakin kohdassa oikealle, jolloin saapuu jossain vaiheessa Simon-Dach Strasselle. Kyseisen kadun varrella on useita kivoja puiden varjostamia terasseja ja ruuan ja juoman lisäksi pikkukauppoja.

CIMG3060_2 CIMG3061_2 CIMG3063_2

 

 

 

 

Lähettyvillä sijaitsee myös puisto nimeltä Boxhagener Platz, jonka laidalta löysimme mielenkiintoisen ”nähtävyyden”. Rakennuksen seinään oli liimattu keikkajulisteita ties kuinka pitkän aikaa irrottamatta aikaisempia julisteita, joten seinämä oli muodostunut paksuksi kuin muuri ja vielä hauskasti reunoilta irtonaiseksi.

CIMG3067_2 CIMG3069_2

 

 

 

Kävimme muuten irrottamassa Prenzlauer Bergissä erään rokkiluolan porttikongista itsellemme julisteen, jonka halusimme matkamuistoksi. Onneksi kyseisiä julisteita oli paaaljon, joten tuskin tapahtuman markkinointi kärsi tapauksesta… Mutta mietimme kyllä, että jos sen sijaan olisimme yrittäneet irroittaa jotain tästä Friedrichshainin hienoimmasta yksityiskohdasta, olisimme saaneet hävetä koko loppuelämämme!

CIMG3064_2 CIMG3070 CIMG3074_2

 

 

Mutta palatakseni lempiaiheeseeni ruokaan ja juomaan, niitä Friedrichshainista sai jokaiselta kulmalta. Ja valinnanvaraa oli, sillä varsin tyylikkäitä ravintoloita tuntui olevan laidasta laitaan ja perinteiset kebap-paikat olivat selvässä vähemmistössä. Niitäkin kyllä löytyi ja varsin hyvää kebapia möivätkin (miehen mielestä parasta).

Istuskelimme Simon-Dach Strassella terassilla ja minäkin join reissun ainoan oluen. Ja oli kyllä hyvää, Berliner Pilsner muistaakseni. Tässä vaiheessa myös aurinko alkoi paistamaan, ensimmäistä kertaa koko reissumme aikana (eli viimeisenä päivänä). Ehkä se oli siis kiinni siitä oluesta!

 

Advertisements

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s