Olimme muutama vuosi sitten elokuussa Montenegrossa. Oma majoituspaikkamme oli Budva, josta reissasimme eri puolille maata ja kävimme myös Albaniassa ja Kroatiassa. Ja kaikki yhdessä viikossa, joten kiirettä piti!
Yksi vierailukohteistamme oli läheinen Kotor, jonka vanhakaupunki on Unescon maailmanperintökohde. Lisäksi Kotorissa on todella kaunis Kotorin lahden ympäristö. Budvasta pääsee Kotoriin helposti bussilla. Matka ei kestä kovin kauaa ja lipun hinta ei päätä huimaa (en muista paljonko lippu maksoi tarkalleen, mutta kyse oli muutamista euroista).
Suuntasimme heti bussista päästyämme vanhan kaupungin puolelle ja kiertelimme siellä tovin. Aluksi paikka näytti melko autiolle, mutta kovin jännälle kapeine kujineen ja pienine aukioineen. Päädyimme aluksi toisesta reunasta sisään ja toisesta ulos ihailemaan vihertävää vallihautaa, mutta pujahdimme takaisin muurien sisälle ja pyörimme labyrintissä lisää. Kotorin vanhakaupunki ei ole kovin iso, joten eksymisvaaraa ei ole. Lopuksi päädyimme isommille aukioille, joihin oli avattu isompia kahvilaravintoloita terasseineen. Emme kuitenkaan pysähtyneet niihin, sillä tunnetusti hinnat ovat aina korkealla tällaisilla näyttävillä paikoilla.
Jatkoimme matkaamme vanhasta kaupungista pitkin Kotorin lahden rantaa ja bongasimme monta tyypillistä ”uimarantaa” eli lahteen pääsi uimaan sitä varten tehdyistä rappusista. Lämpötila oli pilvisestä säästä huolimatta tasoa ”melkein liian kuuma suomalaiselle” ja uiminen kaupunkivaatteet päällä alkoi melkein tuntumaan hyvälle idealle. Maltoimme kuitenkin mielemme, sillä epäilimme, ettei meitä olisi otettu enää sisään yhteenkään ravintolaan (tai Budvaan menevään bussiin), mikäli vaatteemme valuisivat vettä. Tosin valuivat ne hieman nytkin, mutta hikeä. Nice!
Matkan varrelle sattui myös puisto ja istuimme hetkeksi ihailemaan Kotorin lahden maisemia. Kotorin lahden yli menee lautta, sillä se säästää reilusti aikaa lahden kiertämiseen verrattuna. Menimme useampaan otteeseen lahden yli lautalla bussin kyydissä istuen ja joskus bussimatkan kestoa ei voi ennustaa kovin tarkalleen, kun ei voi tietää millainen ruuhka lautalla on. Me emme joutuneet odottamaan kovinkaan kauaa yleensä.
Lopuksi päädyimme istuskelemaan yhteen lahden rannalla sijaitsevista ravintoloista, joka tarjoili pääasiassa italialaista ruokaa, mikä on tyypillistä Montenegrossa. Söimme ihanat pastat ja ihailimme maisemia kylmän juoman kera varjon alla istuen, sillä tässä vaiheessa aurinko ilmestyi taivaalle ja ilmasta tuli kertaheitolla vieläkin kuumempi. Ajankohta oli siis elokuu.
Auringon alla 