Auringon alla

Patikointia Aavasaksanvaaralla

Aavasaksa on jo itsessään hauska paikannimi, mutta kun siihen yhdistetään vielä vaara, tulee sanasta jotain mikä kuulostaa jo runonlausunnalta. Toisaalta en ihmettelisi, vaikka paikka innostaisi runoilemaan luonnon karusta kauneudesta, sillä sitä vaaran päällä pääsee ihailemaan joka askeleella.

Aavasaksan syysreissu on meillä tuleva perinne. Kävimme siellä tänään toisen kerran ja olimme edelleenkin lumoutuneita maisemista. Vaikka monelle Oulu on jo Lappia ja itselleni Lappia on kaikki Oulusta pohjoiseen päin, en ole koskaan käynyt pohjoisessa Lapissa syysaikaan. Syytä ehkä olisi, sillä maisemat ovat varmasti henkeäsalpaavan kauniit ja ainutlaatuiset. Toistaiseksi minulle riittää kuitenkin Torniojokilaakson idylliset maisemat.

Oulu-Aavasaksa väli on n. 200km ja osan matkasta voi ajaa halutessaan Ruotsin puolella (perinteenämme on näköjään ajaa takaisin Ruotsin puolta). Vaaran päälle pääsee ajamaan autolla ja hieman ennen huippua on parkkipaikka, josta on portaat näköalatornille sekä josta alkaa muutama eripituinen kävelyreitti. Kävelemme itse pisimmän reitin, Kruununkierroksen, joka on kuitenkin fyysisesti hyvin helppo eikä matkanakaan pitkä. Matkan varrella kuljetaan metsäpolkua, kallioita, pitkospuita ja kapeaa soratietä.

Vaaran kierroksen aikana näkee monenlaista luontoa: tiheää kuusimetsää, soista pitkospuuympäristöä (termit hallussa!), jääkauden muodostamia huikeita kivikkoja, vaaleanpunertavaa kalliota, vaaran ympärillä aukeavaa aavaa ruskamaisemaa sekä monenlaiselle mutkalle kasvaneita puita. Välillä vaaran seinämät ovat jyrkkää pudotusta ja välillä loivaa metsikköä.

Reitin varrella on laavun ja taukopaikkojen lisäksi näköalapaikkoja sekä opastauluja, joissa kerrotaan paikan historiasta ja luonnosta. Aavasaksalta löytyvät myös majoituspalvelut vuokramökkien muodossa.

Paluu New Yorkiin

Kuten pari päivää sitten paljastin, toteutuu suuri haaveemme ja pääsemme matkustamaan uudelleen New Yorkiin. Tasan vuosi sitten vietimme tänään toista päiväämme kaupungissa ja jalat taisivat olla jo ihan poikki kaikesta kävelemisestä ja erityisesti jonottamisesta Empire State Buildingiin (mistä lisää vielä tässä myöhemmin!). Mutta olemme myös haaveilleet uudesta reissusta tasan tarkkaan sen vuoden verran, vaikka julistinkin etukäteen, ettemme ala ravaamaan New Yorkissa sitten joka reissulla. Kuinka väärässä olinkaan!

Viimeksi meillä kävi hyvä tuuri hotellin kanssa, sillä olimme onnistuneet saamaan hotellin Manhattanin sydämestä erittäin kohtuulliseen hintaan. Ja lisäksi kävi onni onnettomuudessa, sillä kyseinen hotelli oli ylibuukattu ja meidän siirrettiin toiseen hotelliin. Tämä uusi hotelli sijaitsi Chinatownissa, mutta oli tasoltaan parempi.

Jatka lukemista ”Paluu New Yorkiin”

Pieniä huomioita Roomasta

Kesä-heinäkuun vaihteeseen sijoittunutta Berliinin ja Rooman yhteisreissua on puitu blogissani jo kohta kaksi kuukautta. Olisiko aika lopettaa? Ainakin minusta tuntuu siltä, että olen nyt vähäksi aikaa ammentanut kaiken kyseisistä kaupungeista ja mieli on muutenkin jo syksyssä. Jos Berliinistä oli pieniä havaintoja, niin pitäähän niitä olla ikuisesta Roomastakin:

– Roomassa on kuumaa, meluisaa ja ajoittain hyvin pimeää, mikäli hotellissa on yhtä monta sähkökatkosta kuin meillä. Mikäli et halua mennä vessaan kännykän kelmeässä valossa, varaa mukaan taskulamppu. Pöytätuuletin on myös ehdoton, mikäli olet pihtaillut hotellin kanssa ja ottanut ilmastoimattoman vaihtoehdon. Lisäksi selviytymispakkauksessa kannattaa olla korvatulpat ja paljon kylmää juomista!

– Roomassa ei voi elää ilman gelatoa eli jäätelöä. Se on vaan liian hyvää.

– Kaupunki on täynnä vesipisteitä, joista saa täytettyä pullonsa ihanan raikkaalla ja puhtaalla vedellä. Veden ostaminen kaupasta ei siis ole välttämätöntä, mikäli sitä roudaa mukanaan kaupungilta.

– Rooma on pullollaan kirkkoja ja katedraaleja, joihin on kiva pujahtaa hellettä pakoon, mikäli ovet ovat avoimet. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kirkkoihin, myös Pietarinkirkkoon, pääsee sisään vain soveliaasti pukeutuneena: olkapäät ja polvet peitossa. Joissakin paikoissa alipukeutunut turisti voi saada huiveja/harsoja avukseen, mutta esimerkiksi juurikin Pietarinkirkossa näimme tapauksen (miehen!), joka ei päässyt sisään liian paljastavan paitansa takia. Sinne jäi hokemaan mamma miaa pienessä tank-topissaan, mikä oli hänelle kyllä ihan oikein, sillä hän oli seuralaisineen etuillut jonoa törkeästi jo pitkän matkaa…

– Viini on tunnetusti halpaa, joten sitä enemmän säästät, mitä enemmän juot!

– On mukava huomata, että metron aukioloja pidennetään jonkun iloisen tapahtuman yllättäessä, kuten jalkapallon loppuottelupäivänä. Yhtä mukava on huomata pelin jälkeen tuhansien muiden pettyneiden kanssa, että metro ei kuitenkaan pysähdy juuri sillä pysäkillä, mistä kaikki olisivat nousemassa kyytiin… Kannattaa siis varautua kävelemään/taksiin, vaikka aikataulut lupaisivat mitä.

– Roomassa piti paikkansa vanha viisaus maailmalta: kallis ruoka ei ole yhtä kuin hyvä ruoka. Rooma on täynnä hyvää ruokaa ja ainakin me saimme sitä hyvinkin edullisesti. Ainoa pettymys tuli paikassa, jonka hinnat olivat selvästi korkeammat.

– Älä yritä valloittaa Roomaa, anna Rooman valloittaa sinut. Parhaiten se onnistuu istumalla katukahvilassa/ravintolassa/piazzalla tai maleksimalla hitaasti kaduilla.

Liikkuminen Rooman julkisilla

Rooma, tai ainakin sen keskusta, on ilahduttavan kompaktissa koossa. Tarkoittaa sitä, että kaupunki ei ole ollenkaan mahdoton kävellä, ainakin hyvillä kengillä ja kiireettömällä lomalla. Kadut suorastaan houkuttelevat kävelemään, koska jokaisen nurkan takaa voi sattumalta löytää jotain kaunista ja pittoreskia.

Mutta kuten jo useampaan kertaan todettua, oli oman reissumme aikana kuuma kuin mikä. Joten kävelyn sijaan otimme usein metron jos vain mahdollista, sillä metroissa oli jonkinlainen ilmastointi. Ja metrotunneleihin pääsi pakoon polttavaa auringonpaistetta. Lisäksi meillä oli useamman päivän metrokortit, joten olimme maksaneet kyydistä joka tapauksessa.

Rooman metrossa on vain kaksi linjaa, A ja B. Sanomattakin selvää, ettei niillä silloin koko kaupunkia kateta ja joka paikkaan ei todellakaan pääse metrolla. Mutta useimmille päänähtävyyksille pääsee, kuten Colosseumille ja Vatikaanin liepeille.

Metro kulki kahden minuutin välein, joten odottamisajat olivat todella lyhyitä. Sen sijaan metrolipun ostaminen ei ollut yhtä joutuisa juttu, sillä etsimme Terminin pääasemalta lipunmyyntiluukkua kauan ja ihan turhaan. Kävimme toki myös vilkaisemassa lippuautomaatteja, mutta niissä oli yksi huono puoli: ne eivät anna vaihtorahaa muutamaa euroa enempää. Eli isommalla setelillä ostettaessa lipulle saattaisi tulla huomattavasti korkeampi hinta käytännössä.

Sitten menimme kysymään eräästä aseman kioskista, josko heillä olisi myytävänä 3pv lippuja. Ja olihan heillä! Lippu maksoi 16,50e ja sillä sai ajaa rajattomasti kaupungin julkisilla (metro, bussi ja ratikka). Lisäksi samalla lipulla pääsi mm. Lido di Ostian paikallisjunaan. Yhden päivän lippu maksoi 6e.

Koska metrolla ei päässyt kaikkialle, oli meidän pakko turvautua jossain vaiheessa bussiin ja ratikkaan. Mikäs siinä, mutta linjojen informaation löytäminen oli todella työn alla ja löysimme lopulta Terminin edustalta linjakartaston jonkun mökin seinästä. Aseman sisällä ei tietenkään voinut olla mitään karttoja…

Ratikoita kaupungissa kulkee joitakin linjoja, mutta myöskään niillä ei ole katettu kaupunkia kattavasti. Bussilla kulkeminen on siis joskus välttämätöntä ja ainakin kesällä hieman kuumaa puuhaa, sillä usein bussit ovat ihan täynnä. Sitten kun yrität siinä vielä kytätä kartan kanssa, että milloin ollaan haluamallasi pysäkillä, niin hikeä meinaa pukata. Ratikalla matkustaminen oli huomattavasti viihtyisämpää, mutta toisaalta kohdallemme osui vain uusia ja väljiä yksilöitä.

Lopuksi vielä lentokentälle kulkemisesta: Fiumicinon lentokentältä kulkee expressjuna Terminin asemalle. Se maksaa 14e / suunta ja sinne on usein kova tunku (kulkee muistaakseni puolen tunnin välein). Tuolla hinnalla ei välttämättä saa istumapaikkaa ja matkakin kestää joskus luvattua paaaljon pidempään, kun juna pysähtelee pysäkkien kohdalla, vaikka ei varsinaisesti pysähdykään eli ei päästä ketään sisään tai ulos.

Vaihtoehtona on kikkailla muilla julkisilla välineillä ja lähteä lentokentältä paikallisjunalla. En ole ihan varma, kuinka paljon rahaa säästyy paikallisjunan ja jonkun muun kulkuneuvon yhdistelmässä, mutta matkalaukun kanssa voi ainakin kesäaikaan mennä hermo jo lyhyelläkin matkalla. Menimme siis molempiin suuntiin expressjunalla.

Rooman hotellimme Akropoli

Rooman hotellia etsiessä kriteerejä oli kaksi: sijainti ja hinta. Siis kuten yleensäkin. Eli mukavuuksia ei oltu etsimässä, eikä niitä myöskään saatu. Hyvä sijainti ja suhteellisen edullinen hinta kylläkin. Hotelli varattiin Booking.com:n kautta, kun se sieltä kaikkein edullisimmin saatiin.

Hotelli Akropoli sijaitsee Terminin aseman välittömässä läheisyydessä, noin kahden korttelin päässä. Sijainti on erinomainen liikkumiseen, sillä molemmat metrolinjat risteävät juuri Terminin kohdalla. Ja tietenkin asemalta lähtee suuri määrä busseja ja muutama ratikkalinja. Sijainti oli myös siksi hyvä, että ympäristössä on paljon edullisia ruokapaikkoja, eikä ravintolaa tarvitse todellakaan etsiä. Lisäksi mikäli sää olisi ollut viileämpi, olisi hotellilta pystynyt kävelemään monien nähtävyyksien luokse.

Jatka lukemista ”Rooman hotellimme Akropoli”

Viilentymässä Villa Borghesessa

Kun Rooman kuumus alkoi tuntua tukahduttavalta, päätimme yrittää viilentää itseämme puiston varjossa. Jos katsoo Rooman karttaa, ei voi olla huomaamatta selkeästi suurinta puistoa Villa Borghesea. Sinne siis!

Ajoimme metrolla melko summittaisesti puiston laidalle, sillä emme osanneet suunnitella etukäteen puistoreissua emmekä siis tienneet missä mitäkin on. Kun pääsimme astumaan puiston puolelle, oli pettymys valtaisa: autotie ja kuivunutta maan kamaraa. Sentään puita löytyi, mutta ei mitään viilentävän viihtyisää kuitenkaan.

Kävelimme autotien vieressä kulkevaa tunkkaista kävelytietä läheiselle suihkulähteelle, missä päätimme hieman lepuuttaa jalkoja. Olin jo kääntymässä suihkulähteeltä takaisin metrolle, sillä joka puolella näytti vain olevan auton mentäviä teitä ja parkissa odottavia busseja. Oma mielikuvani puistosta erosi vallitsevasta näkymästä siinä määrin, että en katsonut tarpeelliseksi tutkia puistoa enää yhtään sen enempää.

Onneksi kuitenkin mies oli sinnikkäämpi ja katsoi kartasta, että lähistöllä pitäisi olla lampi. Olimme jo nousseet jonkin verran loivaa ylämäkeä ja lyhyen matkan päässä, hieman ylempänä sekin, olisi toivoa viilentävästä tuulesta ja lammenrannasta. Lähdimme siis etsimään lampea.

Kävelimme karvan verran väärään suuntaan, joten emme päätyneet lammelle vaan paikalle, jossa kasvoi todella korkeita puita ja josta oli näkymä alas hyvinhoidetulle puistokaitaleelle. Hetken maisemia katseltuamme ja lammen puuttumista ihmeteltyämme huomasimme aidan toisella puolella veneen. Lampi oli kuin olikin siellä!

Kun pääsimme lammen ympärille, huomasimme sen olevan täynnä soutuveneitä. Hetken kuluttua tajusimme myös kuuntelevamme musiikkia. Tarkemmin katsottuna jokaisessa veneessä oli soutaja ja soittaja: trumpetteja, lyömäsoittimia ja muita puhaltimia. Lammella oli meneillään eräänlainen konsertti!

Musiikki oli hyvin improvisoitua lajissaan ja koska en ole kovin suuri jazzin ystävä, en saanut siitä oikein kiinni mistään. Tuskin moni muukaan. Mutta oli kiva seurata sekä yleisöä että hitaasti lammella lipuvaa orkesteria, jolle lammen asukkaat, kilpikonnat, kalat ja linnut olivat antaneet tilaa. Ja kyllä, lammen ympärillä oli varjoisaa ja pieni tuulenvire pääsi kutittamaan otsahiuksia. Puistoreissu oli lomamme rentouttavimpia hetkiä!

Piazzat ja suihkulähteet, tyypillistä Roomaa

Roomassa ei voi kulkea kadulla törmäämättä piazzoihin ja niiden keskellä pulppuaviin suihkulähteisiin. Välillä tuntuu, että eri piazzojen välillä on vain korttelin verran taloja ja katua erottamassa piazzat toisistaan. Tosin minä kyllä rakastan aukioita, joten en ollut asiasta yhtään harmissani. Minusta on ihanaa, kun ihmiset kokoontuvat istuskelemaan ja viettämään aikaa toistensa kanssa jutellen ja Italiassa kun ollaan, vaikka jäätelöä syöden.

Joskus mietin kyllä kymmenien suihkulähteiden ympäröimänä, että miten niihin kaikkiin riittää vettä. Tai pikemminkin, keneltä se vesi on pois, kun sitä käytetään niin paljon suihkulähteissä. Selkeästikään vettä ei ole mielin määrin, sillä Trasteveren puolella suihkulähteet olivat kuivia, mikäli ne eivät sijainneet turistien suosimilla seuduilla.

Kuuluisin suihkulähteistä ja samalla Rooman suosituimpia nähtävyyksiä on Fontana di Trevi, jonne turistit nakkaavat kolikoita olkansa yli, jos mielivät uskomuksen mukaan palata vielä Roomaan. Me emme heittäneet yhtään mitään, joten tämä matka oli sitten ilmeisesti ainutkertainen.

Hengailua espanjalaisilla portailla

Espanjalaiset portaat eivät ole kuulemma espanjalaiset sitten ollenkaan, mutta väliäkös sillä, kun jokainen turisti haluaa käydä niillä istuskelemassa. Myös me. Ja ihan kivahan niillä portailla oli rentoutua ja katsella alas ihmisvilinää ja ihmetellä mustia luksusautoja, jotka lipuivat arvonsa mukaisesti kalleimmalle ostoskadulle. Aurinko ei ollut illasta enää polttavan kuuma ja portailta löytyi varjoisiakin kohtia. Joku soitti selän takana kitaraa. Vielä kun olisi tajunnut hakea kaupasta jotain juomista mukaan…

Italialainen ruoka, syy lähteä Roomaan nälkäisenä

Olenko vielä muistanut hehkuttaa italialaista ruokaa? En? Miten voi olla mahdollista? Ehkä edes jäätelöä? Unohdus täytyy johtua siitä, että ruokablogin puolella reissun syömiset esiteltiin jo aikaa sitten. Kaikki nälkäiset silmät kiinni, seuraa iso kasa kuvia, jotka tihkuvat oliiviöljyä ja hiilihydraatteja!

Matkakohteina sekä Berliini että Rooma olivat ruokamatkailijan näkökulmasta erinomaisia. Berliinistä onkin esitelty jo aamupalaa ja kebapia, jotka olivat hyvin leimallisia sekä koko kaupungille että meidän reissulle. Ensi kerralla lupaan syödä muutakin (tosin syötiin tälläkin kertaa, yhdesti!).

Roomassa minulla oli aikomuksena syödä pizzaa ja pastaa ja kyllä sitä tuli syötyäkin. Lisäksi olin luvannut tällä kertaa syödä mahdollisimman paljon jäätelöä. Ja sainkin toteutettua aikeen jopa kolme kertaa! Reissun jälkeen lupasin, etten syö enää muuta kuin italialaista jäätelöä (Italiassa), tosin poikkeuksen voin tehdä Sortolan Jäätelön tuotosten kohdalla.

Söimme lähes aina Terminin aseman lähettyvillä, missä hotellimmekin sijaitsi. Kyseiseltä alueelta löytyy edullisia ruokailuvaihtoehtoja laidasta laitaan. Lisää Rooman ravintoloista ja hinnoista voi lukea ruokablogin ravintola-arvosteluiden puolelta.

Rannalle Roomassa: Lido di Ostia

Kuten olen varmasti monta kertaa jo todennut, oli Roomassa todella kuuma. Onneksi kaupungin stabiilista ilmanalasta pääsee myös rannikolle tuulen ääreen. Olimme suunnitelleet Ostian rantakaupungin retken jo etukäteen, mutta huomasimme kyllä heti Roomaan saavuttuamme, että se tulee myös tarpeeseen. Rantapäiväksi oli valittu jo etukäteen maanantai, jotta rannalla ei olisi niin kovaa ruuhkaa kuin viikonloppuisin.

Vihdoin siis koitti maanantai ja pakkasimme rantakassiin pyyhkeet ja aurinkovoiteen ja hurautimme metrolla Piramiden asemalle, josta vaihdetaan Ostian lähijunaan. Lähijunaan käy sama metrokortti eli kalliiksi rantaretki ei ainakaan näiltä osin tule. Ostiassa junasta voi hypätä pois useammassakin kohdassa, kuten kaupungin keskustassa tai muutamissa kohdissa rantaviivaa. Itse jäimme pois melko umpimähkään Stella Polaren asemalla, koska siinä kohti näytti useampi bikinivaatteinen jäävän pois.

Asemalta on lyhyt kävelymatka rantakadulle, jonka varrelta löytyy useita maksullisia rantoja. Kävelimme yhden satunnaisen rantaklubin portille ja pysähdyimme lukemaan hinnastoa. Kahden hengen rantatuolit ja varjo sisäänpääsyineen olisi maksanut yhteensä 30e! Koska tarkoituksena oli viettää rannalla muutama tunti, emme voineet kuvitellakaan maksavamme noin paljoa.

Kävelimme epätoivoisina kuumuudessa kadulla etsien ilmaista rantaa ja pian näimmekin aitojen välissä pienen aukon, josta pääsi kenties kävelemään rantaan. Ja niin pääsikin, ja rannalta sai vuokrata elintärkeän varjon hintaan 5e sekä levittää pyyhkeensä rantahietikolle ihan ilmaiseksi.

Eikun siis uimaan vaan! Vesi oli ihanan vilvoittavaa ja ranta oli aamuaikaan vielä siisti. Pari tuntia myöhemmin roskat olivat jo vallanneet rantavettä ja uiminen muuttui vähemmän miellyttäväksi. Jos olisimme olleet täällä vain rantalomalla, olisi tullut itku jo ensimmäisenä päivänä. Mutta loikoilu rannalla ja viileä vesi olivat kyllä ehdottomia useamman päivän kaupungilla ravaamisen jälkeen, vaikkei ranta kovin paratiisimainen ollutkaan!

Lähtiessä pysähdyimme yhdessä paikallisessa ravintolassa, jossa näytti olevan herkullinen pizzatiski. Pizzaa myytiin kilohintaan ja palan koon sai huitoa myyjälle mielihalujensa mukaan. Otin itse pizzaa, jonka päällä oli tuoreita katkarapuja, salaattia ja jotain hyvää kastiketta. Ja voi että, miten hyvää se olikaan! Hintaa sillä oli yhteensä 2e ja se käsitti kaksi palaa. Mies otti margheritaa joka oli myös herkullista. Pizzapalat aseteltiin rennosti tarjottimelle ja syötiin pitkän baaripöydän ääressä. Loistavaa!

Juna-aseman koira: