Viilentymässä Villa Borghesessa

Kun Rooman kuumus alkoi tuntua tukahduttavalta, päätimme yrittää viilentää itseämme puiston varjossa. Jos katsoo Rooman karttaa, ei voi olla huomaamatta selkeästi suurinta puistoa Villa Borghesea. Sinne siis!

Ajoimme metrolla melko summittaisesti puiston laidalle, sillä emme osanneet suunnitella etukäteen puistoreissua emmekä siis tienneet missä mitäkin on. Kun pääsimme astumaan puiston puolelle, oli pettymys valtaisa: autotie ja kuivunutta maan kamaraa. Sentään puita löytyi, mutta ei mitään viilentävän viihtyisää kuitenkaan.

Kävelimme autotien vieressä kulkevaa tunkkaista kävelytietä läheiselle suihkulähteelle, missä päätimme hieman lepuuttaa jalkoja. Olin jo kääntymässä suihkulähteeltä takaisin metrolle, sillä joka puolella näytti vain olevan auton mentäviä teitä ja parkissa odottavia busseja. Oma mielikuvani puistosta erosi vallitsevasta näkymästä siinä määrin, että en katsonut tarpeelliseksi tutkia puistoa enää yhtään sen enempää.

CIMG3256 CIMG3257 2

Onneksi kuitenkin mies oli sinnikkäämpi ja katsoi kartasta, että lähistöllä pitäisi olla lampi. Olimme jo nousseet jonkin verran loivaa ylämäkeä ja lyhyen matkan päässä, hieman ylempänä sekin, olisi toivoa viilentävästä tuulesta ja lammenrannasta. Lähdimme siis etsimään lampea.

Kävelimme karvan verran väärään suuntaan, joten emme päätyneet lammelle vaan paikalle, jossa kasvoi todella korkeita puita ja josta oli näkymä alas hyvinhoidetulle puistokaitaleelle. Hetken maisemia katseltuamme ja lammen puuttumista ihmeteltyämme huomasimme aidan toisella puolella veneen. Lampi oli kuin olikin siellä!

CIMG3259 CIMG3261_2

Kun pääsimme lammen ympärille, huomasimme sen olevan täynnä soutuveneitä. Hetken kuluttua tajusimme myös kuuntelevamme musiikkia. Tarkemmin katsottuna jokaisessa veneessä oli soutaja ja soittaja: trumpetteja, lyömäsoittimia ja muita puhaltimia. Lammella oli meneillään eräänlainen konsertti!

Musiikki oli hyvin improvisoitua lajissaan ja koska en ole kovin suuri jazzin ystävä, en saanut siitä oikein kiinni mistään. Tuskin moni muukaan. Mutta oli kiva seurata sekä yleisöä että hitaasti lammella lipuvaa orkesteria, jolle lammen asukkaat, kilpikonnat, kalat ja linnut olivat antaneet tilaa. Ja kyllä, lammen ympärillä oli varjoisaa ja pieni tuulenvire pääsi kutittamaan otsahiuksia. Puistoreissu oli lomamme rentouttavimpia hetkiä!

CIMG3262 CIMG3264_2 CIMG3266_2 CIMG3268_2 CIMG3269

Mainokset

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s