Kun Rooman kuumus alkoi tuntua tukahduttavalta, päätimme yrittää viilentää itseämme puiston varjossa. Jos katsoo Rooman karttaa, ei voi olla huomaamatta selkeästi suurinta puistoa Villa Borghesea. Sinne siis!
Ajoimme metrolla melko summittaisesti puiston laidalle, sillä emme osanneet suunnitella etukäteen puistoreissua emmekä siis tienneet missä mitäkin on. Kun pääsimme astumaan puiston puolelle, oli pettymys valtaisa: autotie ja kuivunutta maan kamaraa. Sentään puita löytyi, mutta ei mitään viilentävän viihtyisää kuitenkaan.
Kävelimme autotien vieressä kulkevaa tunkkaista kävelytietä läheiselle suihkulähteelle, missä päätimme hieman lepuuttaa jalkoja. Olin jo kääntymässä suihkulähteeltä takaisin metrolle, sillä joka puolella näytti vain olevan auton mentäviä teitä ja parkissa odottavia busseja. Oma mielikuvani puistosta erosi vallitsevasta näkymästä siinä määrin, että en katsonut tarpeelliseksi tutkia puistoa enää yhtään sen enempää.
Onneksi kuitenkin mies oli sinnikkäämpi ja katsoi kartasta, että lähistöllä pitäisi olla lampi. Olimme jo nousseet jonkin verran loivaa ylämäkeä ja lyhyen matkan päässä, hieman ylempänä sekin, olisi toivoa viilentävästä tuulesta ja lammenrannasta. Lähdimme siis etsimään lampea.
Kävelimme karvan verran väärään suuntaan, joten emme päätyneet lammelle vaan paikalle, jossa kasvoi todella korkeita puita ja josta oli näkymä alas hyvinhoidetulle puistokaitaleelle. Hetken maisemia katseltuamme ja lammen puuttumista ihmeteltyämme huomasimme aidan toisella puolella veneen. Lampi oli kuin olikin siellä!
Kun pääsimme lammen ympärille, huomasimme sen olevan täynnä soutuveneitä. Hetken kuluttua tajusimme myös kuuntelevamme musiikkia. Tarkemmin katsottuna jokaisessa veneessä oli soutaja ja soittaja: trumpetteja, lyömäsoittimia ja muita puhaltimia. Lammella oli meneillään eräänlainen konsertti!
Musiikki oli hyvin improvisoitua lajissaan ja koska en ole kovin suuri jazzin ystävä, en saanut siitä oikein kiinni mistään. Tuskin moni muukaan. Mutta oli kiva seurata sekä yleisöä että hitaasti lammella lipuvaa orkesteria, jolle lammen asukkaat, kilpikonnat, kalat ja linnut olivat antaneet tilaa. Ja kyllä, lammen ympärillä oli varjoisaa ja pieni tuulenvire pääsi kutittamaan otsahiuksia. Puistoreissu oli lomamme rentouttavimpia hetkiä!
Auringon alla 