Kuten olen varmasti monta kertaa jo todennut, oli Roomassa todella kuuma. Onneksi kaupungin stabiilista ilmanalasta pääsee myös rannikolle tuulen ääreen. Olimme suunnitelleet Ostian rantakaupungin retken jo etukäteen, mutta huomasimme kyllä heti Roomaan saavuttuamme, että se tulee myös tarpeeseen. Rantapäiväksi oli valittu jo etukäteen maanantai, jotta rannalla ei olisi niin kovaa ruuhkaa kuin viikonloppuisin.
Vihdoin siis koitti maanantai ja pakkasimme rantakassiin pyyhkeet ja aurinkovoiteen ja hurautimme metrolla Piramiden asemalle, josta vaihdetaan Ostian lähijunaan. Lähijunaan käy sama metrokortti eli kalliiksi rantaretki ei ainakaan näiltä osin tule. Ostiassa junasta voi hypätä pois useammassakin kohdassa, kuten kaupungin keskustassa tai muutamissa kohdissa rantaviivaa. Itse jäimme pois melko umpimähkään Stella Polaren asemalla, koska siinä kohti näytti useampi bikinivaatteinen jäävän pois.
Asemalta on lyhyt kävelymatka rantakadulle, jonka varrelta löytyy useita maksullisia rantoja. Kävelimme yhden satunnaisen rantaklubin portille ja pysähdyimme lukemaan hinnastoa. Kahden hengen rantatuolit ja varjo sisäänpääsyineen olisi maksanut yhteensä 30e! Koska tarkoituksena oli viettää rannalla muutama tunti, emme voineet kuvitellakaan maksavamme noin paljoa.
Kävelimme epätoivoisina kuumuudessa kadulla etsien ilmaista rantaa ja pian näimmekin aitojen välissä pienen aukon, josta pääsi kenties kävelemään rantaan. Ja niin pääsikin, ja rannalta sai vuokrata elintärkeän varjon hintaan 5e sekä levittää pyyhkeensä rantahietikolle ihan ilmaiseksi.
Eikun siis uimaan vaan! Vesi oli ihanan vilvoittavaa ja ranta oli aamuaikaan vielä siisti. Pari tuntia myöhemmin roskat olivat jo vallanneet rantavettä ja uiminen muuttui vähemmän miellyttäväksi. Jos olisimme olleet täällä vain rantalomalla, olisi tullut itku jo ensimmäisenä päivänä. Mutta loikoilu rannalla ja viileä vesi olivat kyllä ehdottomia useamman päivän kaupungilla ravaamisen jälkeen, vaikkei ranta kovin paratiisimainen ollutkaan!
Lähtiessä pysähdyimme yhdessä paikallisessa ravintolassa, jossa näytti olevan herkullinen pizzatiski. Pizzaa myytiin kilohintaan ja palan koon sai huitoa myyjälle mielihalujensa mukaan. Otin itse pizzaa, jonka päällä oli tuoreita katkarapuja, salaattia ja jotain hyvää kastiketta. Ja voi että, miten hyvää se olikaan! Hintaa sillä oli yhteensä 2e ja se käsitti kaksi palaa. Mies otti margheritaa joka oli myös herkullista. Pizzapalat aseteltiin rennosti tarjottimelle ja syötiin pitkän baaripöydän ääressä. Loistavaa!
Juna-aseman koira:
Auringon alla 