Aavasaksa on jo itsessään hauska paikannimi, mutta kun siihen yhdistetään vielä vaara, tulee sanasta jotain mikä kuulostaa jo runonlausunnalta. Toisaalta en ihmettelisi, vaikka paikka innostaisi runoilemaan luonnon karusta kauneudesta, sillä sitä vaaran päällä pääsee ihailemaan joka askeleella.
Aavasaksan syysreissu on meillä tuleva perinne. Kävimme siellä tänään toisen kerran ja olimme edelleenkin lumoutuneita maisemista. Vaikka monelle Oulu on jo Lappia ja itselleni Lappia on kaikki Oulusta pohjoiseen päin, en ole koskaan käynyt pohjoisessa Lapissa syysaikaan. Syytä ehkä olisi, sillä maisemat ovat varmasti henkeäsalpaavan kauniit ja ainutlaatuiset. Toistaiseksi minulle riittää kuitenkin Torniojokilaakson idylliset maisemat.
Oulu-Aavasaksa väli on n. 200km ja osan matkasta voi ajaa halutessaan Ruotsin puolella (perinteenämme on näköjään ajaa takaisin Ruotsin puolta). Vaaran päälle pääsee ajamaan autolla ja hieman ennen huippua on parkkipaikka, josta on portaat näköalatornille sekä josta alkaa muutama eripituinen kävelyreitti. Kävelemme itse pisimmän reitin, Kruununkierroksen, joka on kuitenkin fyysisesti hyvin helppo eikä matkanakaan pitkä. Matkan varrella kuljetaan metsäpolkua, kallioita, pitkospuita ja kapeaa soratietä.
Vaaran kierroksen aikana näkee monenlaista luontoa: tiheää kuusimetsää, soista pitkospuuympäristöä (termit hallussa!), jääkauden muodostamia huikeita kivikkoja, vaaleanpunertavaa kalliota, vaaran ympärillä aukeavaa aavaa ruskamaisemaa sekä monenlaiselle mutkalle kasvaneita puita. Välillä vaaran seinämät ovat jyrkkää pudotusta ja välillä loivaa metsikköä.
Reitin varrella on laavun ja taukopaikkojen lisäksi näköalapaikkoja sekä opastauluja, joissa kerrotaan paikan historiasta ja luonnosta. Aavasaksalta löytyvät myös majoituspalvelut vuokramökkien muodossa.
Auringon alla 