Auringon alla

Tv:stä tutuissa paikoissa (Washington Square)

Matkustamisessa ja erityisesti Amerikkaan matkustamisessa on se hassu puoli, että telkkariohjelmia ja elokuvia tulee tuijotettua ihan eri mielenkiinnolla. Esimerkiksi Miami Vice on ollut minulle ohjelma, jota en ole katsonut 80-luvulla, mutta joka on tietenkin jollain tasolla tuttu. Joitakin vuosia sitten aloimme hetkittäin seuraamaan sarjan uusintoja, koska ne tulivat sopivaan aikaan. Sitten tuli varattua Miamin matka ja matkakuumetta sai kivasti viriteltyä telkkaria katsomalla. Mutta sitten matkan jälkeen oli ihan parasta, kun boksille oli tallentunut useita jaksoja Miami Vicea ja C.S.I. Miamia ja päivän paras hetki oli se, kun pääsimme töistä kotiin sohvannurkkaan muistelemaan reissua ja bongailemaan tuttuja paikkoja. Kera Don Johnsonin!

Kaikkein herkullisin bongaus oli eräs ulkoilmabaari, joka näytti jo paikan päällä sellaiselta, että täällä on ihan varmasti kuvattu Miami Vicen jaksoja. Olimme jo eräänä iltana menossa kyseiseen baariin, mutta sinä iltana ei ollutkaan vapaa pääsy niin kuin muulloin, joten jätimme väliin. Kotona bongasimme sitten saman baarin ihan oikeasti Miami Vicen eräästä jaksosta ja suorastaan pomppasimme sohvalta silkasta riemusta: me ollaan oltu tuolla (no ainakin melkein)!

New Yorkissa tilanne on se, että kaikki paikat ovat entuudestaan telkkarissa nähtyjä ja jollain tapaa tuttuja, vaikka et olisi kaupungissa koskaan vieraillutkaan. Ja silti on aina hykerryttävää nähdä lempitelkkarisarjojen tyypillisiä maisemia (ja vaikka tarkoituksella vierailla Carrien portailla).

Riemukaari vilahtaa usein Frendeissä (vaikka sarjaa ei varsinaisesti olekaan kuvattu Nykissä muutoin kuin ulkokuvien osalta) ja se sijaitsee Washington Squarella. Heti alueelle saavuttuamme törmäsimme harmaaseen karvapalloon, joka osoittautui oravaksi (amerikkalaiset oravat ovat isoja!). Kun harmaata talvimaisemaa alkoi katsomaan tarkemmin, huomasimme puistossa olevan valtavan paljon oravia, jotka kiipeilivät puiden runkoja ylös alas ja odottivat ihmisten syöttävän heille herkkupaloja.

Itse Washington Square oli aika viihtyisä paikka – tai olisi sitä varmasti ainakin kesällä. En itse tykkää hengata talvella ulkona, mutta aukiolla oli kyllä paljon ihmisiä ja osa istuskeli siellä ihan ajanviettomielessä. Olipa riemukaaren juurelle eksynyt myös mies ja flyygeli ja alueella raikasi reipas pianomusiikki (minulle on hieman mysteeri se, miten mies tarkeni soittaa siellä avokäsin).

Budjettihotelli Brooklynista: The Union Hotel

Rantapallon artikkelissa kerrotaan viisi vinkkiä New Yorkin budjettimajoitukseen, joten kannanpa minäkin korteni kekoon näin blogin puolella ja kerron tässä välissä viimeisimmän reissumme hotellivalinnasta. Hyvät vinkit New Yorkin hotelleista on aina tarpeen, sillä hotellit ovat yhtä aikaa sekä kohtuuttoman kalliita että mahdollisesti hieman rähjäisiä.

Totuuksia New Yorkin hotelleista:

Manhattanilla on sikakallista.
New Yorkissa on sekä täyteen varattua että kohtuuttoman kallista joulun ja uuden vuoden seutuna.
Jos olet aikaisessa, voit saada kohtuullisen hintaisen ja siistin hotellin Brooklynistä.
Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita lämmintä vettä suihkussa jne.
Jos pidät majaa Brooklynissä, joudut kulkemaan metrolla joka päivä yhteensä muutaman tunnin (olettaen että käyt Manhattanilla päivällä ja illalla).
Toisaalta on varsin piristävää nähdä tavallista elämää Brooklynissä eikä siellä tulisi samassa mittapuussa liikuttua, mikäli tekisi vain satunnaisen retken Manhattanilta Brooklyn Bridge Parkiin.

Eli emme siis löytäneet omalle kukkarolle sopivaa majoitusta Manhattanilta. Aloimme etsimään hotellia syyskuun alussa ja siinä vaiheessa alkaenhinnat Manhattanilla olivat rupuisimmissa hotelleissa tyyliin 250 dollaria per yö. Esimerkiksi Midtownissa sijaitseva edullisimmasta päästä oleva hotelli Pennsylvania maksoi n. 350-400 dollaria per yö halvimmassa huoneessa. Ja tiedän kyllä, ettei se ole läheskään mikään loistohotelli eikä edes tarjoa aamupalaa tuohon hintaan!

Tutkimme hotellitarjontaa eri hakukoneilla varmasti muutaman päivän ajan ja lopulta tulimme siihen tulokseen, että meidän vaihtoehdot ovat Brooklynissä ja niitä oli kaksi, joista toinen oli The Union Hotel. Yksi yö hotellin pienimmässä kahden hengen huoneessa kustansi n. 140e ja se sisälsi diner-aamupalan. Hotelli oli rakennettu vastikään vanhaan teollisuusrakennukseen ja oli siinäkin mielessä juuri meidän mieleen.

Jatka lukemista ”Budjettihotelli Brooklynista: The Union Hotel”

Ruokaostoksilla New Yorkissa

Tykkään kierrellä ruokakaupoissa ja erityisesti tykkään siitä ulkomailla. Missään ei näe paremmin paikallista arkielämää kuin metrossa/bussissa ja ruokakaupassa. On todella harmi, että aina tulee varattua majoitukseksi hotelli, jolloin ei pääse itse kokkailemaan ulkomaiden ruokakauppojen mahtavasta ruokatarjonnasta. Onneksi aina voi kuitenkin kierrellä ja katsella – ja hankkia omaan kotiin jännittäviä pieniä pulloja, mausteita ja hillopurkkeja. Aivan parhaita tuliaisia ja tuovat aina mieleen ihanan lomamatkan!

Miami – New York -reissulla pääsin käymään kolmessa ruokakaupassa: Family Dollarissa Little Havanassa, Whole Foodsilla Manhattanilla ja nimettömäksi jääneessä (ja kaikkein mielenkiintoisimmassa) marketissa Inwoodissa, Manhattanin pohjoisosassa.

Emme eksyneet Inwoodiin sattumalta, vaan otimme määrätietoisesti metron kohti pohjoista ja tarkoituksena oli pikaisesti tutustua Manhattanin pohjoisimpiin kaupunginosiin ja valitsimme pysähdyspaikaksi lattarihenkisen Inwoodin. Tunnelma oli taas kerran kuin toisesta maailmasta: kaupat olivat levittäytyneet kaduille ja vaikka pakkasasteita oli muutamia, myytiin ulkona mm. hedelmiä ja kaiken kirjavia vaatteita.

Kävelimme alueella muutaman korttelin verran ja haaveilimme kesästä: kaduilla pystyi aistimaan kuuman lattaritunnelman, mutta tottahan siihen vaadittaisiin kesälämpöinen auringonpaiste eikä toppatakkeihin kääriytyneitä ja paikasta toiseen kiiruhtavia harvoja sunnuntaiaamun vastaantulijoita.

Onneksi törmäsimme tölkkivuoreen. Melkein kirjaimellisesti. Erään rakennuksen laidalla oli nimittäin kasoittain tölkkejä ja muuta ruokatavaraa, mitä jäimme ihmettelemään. Pian huomasimme vieressä olevan myös oven ja paikan olevan ruokakauppa. Sisään siis!

Kauppa oli täynnä mielenkiintoisia juttuja: kasoittain vihanneksia, joista en tunnistanut puoliakaan, hyllymetreittäin chilikastikkeita ja mausteita, joita tuli jokunen kerättyä myös ostoskoriin. Koska olo kameran kanssa heiluessa tuntui ihan teollisuusvakoojalta, emme kierrelleet kaupassa liian pitkään ja harmillisesti emme myöskään nähneet kaikkea.

Tässä vielä muutamia kuvia Union Squaren Whole Foods Marketista, jossa kävimme viimeisenä päivänä pikaisesti kierroksella. Sieltä olisi odotetusti löytynyt vaikka mitä hyvää ja yllättävän paljon erilaisia ruoka-annoksia ja painon mukaan ostettavaa ruokaa. Seuraavalla lomalla olisi hauska kokeilla asunnon vuokraamista, niin pääsisi nauttimaan näistäkin herkuista!

Seuraavana päivänä Times Squarella

Emme siis päässeet taianomaiselle Times Squarelle viettämään uuden vuoden iltaa ja olimme vieläpä tyytyväisiä suunnitelmien muutokseen, vaikka aluksi harmittikin. Päätimme vierailla värivalomainosten loisteessa seuraavana päivänä – vähemmässä ruuhkassa ja kaikessa rauhassa.

Menimme suunnitelmien mukaan Times Squarille uuden vuoden päivänä, mutta kokemus ei ollut yhtä sykähdyttävä kuin edellisellä reissullamme syyskuussa 2011. Syytän siitä talvea. Tai sitten sitä, että olemme pyörineet siellä jo useampaan otteeseen. Kaikkea ei voi kokea aina uudelleen ja uudelleen ekaa kertaa.

Kaikkein paras Times Squaren maisemien ihailuun ovat ne kaikkialla vilahtavat punaiset portaat, jolle päätimme taas kerran kivuta ottamaan ainakin muutaman kuvan. Mutta, edellisen illan juhlalavastuksen purku oli vielä kesken ja paikka oli suljettu. Pöh.

Hei, me ollaan tuolla!

Ei auttanut muu kuin palata illalla samoissa aikeissa. Mutta taitaa newyorkerit olla vähän hitaita, kun portaat oli suljettuna edelleen. Vai onkohan ne kiinni koko talven? Onko kellään parempaa tietoa? Jos niillä on vaikka liukastumisvaara tai jotain muuta…

Vuodenvaihde Park Slopessa

Uuden vuoden aatto New Yorkissa ei ihan sujunut alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Mikä ei sinällään yllätä, sillä ihan kaikki muukaan ei aina sujunut, vaikka kokonaisuudessaan reissu oli mitä parhain.

Kävimme siis illalla Rockefeller Centerin näköalatasanteella ja Magnolia Bakeryssä hakemassa uuden vuoden teemakuppikakun, mutta sen jälkeen emme menneetkään odottamaan keskiyötä Times Squarelle, ehei. Suunnitelmiin tuli meistä johtumattomia muutoksia (tai nimenomaan meistä johtuvia) ja kaikille etukäteen hehkuttamamme uusi vuosi jäi kokematta. Sen sijaan koimme jotain muuta.

Syy siihen ettemme menneet Times Squarelle oli melkoisen tympeä: alue oli aidattu jo useamman korttelin päästä, ettei varsinaista Times Squarea edes näkynyt. Ja alueelle siis pääsi vain lipuilla, jotka olisi pitänyt hankkia etukäteen netistä. En tiedä millä hinnalla ja mistä, mutta kuuleman mukaan paikan päällekin olisi pitänyt mennä tyyliin jo aamusta.

Sattumoisin olimme nähneet aamulla dinerissa uutisissa jutun Brooklynin oman Central Parkin eli Prospect Parkin ilmaisesta uuden vuoden tapahtumasta, joka oli jonkinlainen vastalause Times Squaren kaupallisuudelle. Sanoimme siis ei kiitos Manhattanille ja suuntasimme Park Slopeen, missä hotellimmekin sijaitsi. Kävimme haukkaamassa välipalaa Brownstone Bagel & Bread Co:ssa ja lämmittelemässä hetken hotellilla, mistä oli lyhyt kävelymatka Prospect Parkiin.

Tuo kävelymatka on ollut elämäni tunnelmallisimpia, sillä Park Slopen brownstone-rakennukset olivat kuin suoraan sadusta: ulkorappuset ja pienet pihapläntit talojen edessä olivat jouluisesti koristeltuja ja ikkunoista pystyi näkemään joulukuusia ja muuta juhlatunnelmaa. Siinä ei voinut edes kaivaa kameraa laukusta, sillä tunnelmaa ei olisi saanut millään vangituksi linssin läpi.

Prospect parkissa meitä odotti nimettömiä cover-esiintyjiä, iso joukko juhlatunnelmaisia ihmisiä sekä tietenkin hieno ilotulitus, jonka loppuhuipennus oli myös kuin suoraan saduista. Ilotulituksen jälkeen kävelimme tyytyväisinä takaisin hotellille, sillä olimme tehneet ehdottomasti oikean valinnan: sen sijaan, että olisimme velloneet turistimeressä epämukavasti Manhattanilla, olimme kokeneet jotain samaa mitä paikalliset brooklyniläiset ja vuosi vaihtui kylmästä säästä huolimatta lämpöisissä tunnelmissa.

Top of the Rock uuden vuoden iltana

New Yorkin osuuden toisen päivän iltana kävelimme määrätietoisesti Rockefeller Centerille, sillä olimme päättäneet ihailla ensin suurta ja kuuluisaa joulukuusta sekä luistinrataa ja sen jälkeen nousta hissillä rakennuksen näköalatasanteelle, Top of the Rockiin.

Jos mikä oli tyypillistä tälle reissulle niin se, että mikään ei mennyt niin kuin oli suunniteltu/haluttu. Siispä ensinnäkin joulukuusen ympärillä oli joku muutama tuhat turistia, kadut velloivat ihmisiä ja minä olin ihan hiilenä, että tästäkö me maksettiin, että saadaan olla puristuksissa muiden turistien kanssa joka ikisessä paikassa. Nappasimme hätäisesti muutaman kuvan mahtipontisesta kuusesta ja lopetimme haaveilut luistinradan näkemisestä.

Etsimme Top of the Rockin sisäänkäyntiä ja jouduimme kiertämään korttelin toiselle puolelle, missä oli huomattavasti vähemmän porukkaa ja pääsimme vilkaisemaan sitten sitä luistinrataakin. Päätimme kuitenkin kiiruhtaa, että pääsisimme mahdollisimman lyhyellä jonottamisella ihailemaan Manhattania yövalaistuksessaan.

Kuusen vartija:

Top of the Rockin sisäänkäynnin kohdalla oli epäilyttävän lyhyt jono, tai oikeastaan vain pieni ihmisryhmä. Ajattelimme Empire State Buildingin olevan niin suosittu, ettei asiakkaita riitä muille korkeille taloille. Olimme väärässä.

Jos olisimme edes vähän vaivautuneet tutkimaan asiaa etukäteen, olisimme tajunneet, että Top of the Rockissa homma toimii samalla tavalla kuin Burj Khalifassa: liput voi ostaa ennakkoon ja niissä on tietty kellonaika, jolloin tietty ryhmä siirtyy hisseille (ja pääsee vähillä jonottamisilla ja miellyttävästi yläilmoihin, toisin kuin Empiressä!).

Meillä ei siis ollut lippuja ja huomasimme jo kiemurtelevan lipunmyyntijonon hännillä, että samalle illalle oli saatavilla lippuja enää lähellä sulkemisaikaa. Tuntien odotus ei oikein innostanut, joten päätimme jonottaa ja ostaa liput valmiiksi seuraavalle illalle, joka oli uuden vuoden aatto. Ostimme liput tunti ennen sulkemisaikaa, joka oli uuden vuoden takia normaalia aikaisemmin.

Seuraavana päivänä menimme paikan päälle hyvissä ajoin ja kävimme matkalla herkuttelemassa Magnolia Bakeryn uuden vuoden kuppikakulla. Jonottaminen sujui hetkessä ja pian olimme hississä kohti yläilmoja. Rockefeller meni tässä asiassa niiin paljon Empiren edelle, että tästä lähtien vierailen vain siellä!

Suuntasimme heti ulkotasanteelle ottamaan kuvia ja saimme taas tuntea, kuinka viiltävän kylmä viima voi talvella olla yläilmoissa! Kaupunki näytti kieltämättä satumaiselle, tuhansia valoja ja uuden vuoden aaton odottava tunnelma.

Kuvasimme muutaman hetken ja kiiruhdimme sitten näpit jäässä sisätiloihin. Sisällä kävimme vielä värikkäässä valohuoneessa, jonka ideaa emme jääneet sen enempää selvittämään.

Kaiken kaikkiaan Top of the Rock oli siis huomattavasti parempi kuin Empire, sillä se oli ainakin jonkin verran edullisempi ja jonotusaika oli noin kaksi tuntia lyhyempi eli ei paljon mitään. Me like!

Kuolattavia ruokajuttuja matkan varrelta

Mikäli olet nälkäinen, silmät kiinni! Seuraa näköhermoja kutkuttavia ruokalinkkejä Miami – New York -akselilta, mikäli ruokamatkailu kiinnostaa. Olen kirjoitellut ruokablogin puolelle kaikki ruokapainotteiset jutut, joten klikkailkaa sinne!

Aloitetaan aamiaisilla, jotka olivat erityisesti New Yorkin puolella herkullista diner-kamaa. Lue lisää tästä!

Lähikorttelista löytyi myös ihana brooklyniläinen bagel-paikka, jossa pääsin testaamaan ensimmäistä kertaa aitoa newyorkilaista täytettyä bagelia.

Meksikolaista ruokaa tuli testattua niin Key Westissä auringonpaisteessa kuin hyisen kylmää Empire State Buildingin jonoa seuratessa. Reissun meksikolaisista lisää tästä!

Calle Ochon ja Little Havanan postauksessa olikin jo kuvia frita-nimisestä hampurilaisesta, mutta hieman lisätekstiä löytyy tästä.

Ja jos jatketaan hampurilaisten linjalla, niin Miamissa tuli testattua Johnny Rockets ja mitä olisikaan matka ilman Shake Shackin herkullisia perushampurilaisia? Ei mitään! Lisää täältä.

Jos edelleen pysytään hampurilaisissa, niin oletteko kokeilleet tunnelmallista Island Burgeria Hells Kitchenissä? Suosittelen!

Söimme välillä muutakin kuin hampurilaisia ja herkuttelimme lounaaksi Dolphin Mallin food courtissa appelsiinikanalla ja muulla kiinalaisella. Annos herätti nostalgisia tunteita Iowan kesältä ja food courtissa oli sitä perusjenkkitunnelmaa, mitä kokee harvoin kaupungissa. Lue juttu täältä.

Uuden vuoden aattona pyyhälsimme metrolla Queensin puolelle Jackson Heightsiin ”Little Indiaan” syömään mitäs muutakaan kuin intialaista ruokaa. Lue lounasbuffetista täältä.

Tavoitteenamme oli käydä testaamassa New Yorkin parhaimmiksi valitut pizzat Grimaldi’sissa Brooklynin sillan kupeessa ja niinpä viimeisenä päivänä käytimme puolisen tuntia jonottamiseen ja pääsimme herkkupizzan äärelle.

Emme välttyneet makeiltakaan herkuilta, joten juustokakkukokemuksia löytyy täältä ja Magnolia Bakeryn herkullinen uuden vuoden cupcake täältä!

Sunnuntaiaamu Carrien kotikulmilla

Listallani 50 tekosyytä matkustaa New Yorkiin löytyi mm. Sinkkuelämää-Carrien kotitalon portaat tai ainakin samantyyppisten brownstone-maisemien ihailu. Lähdimme toteuttamaan haavetta sunnuntaina heti aamusta, matkalla High Linen kävelykadulle.

Jäimme Christopher St – Sheridan Sq -pysäkillä pois ja lähdimme kävelemään pitkin West 4th Streetiä pohjoiseen kunnes törmäsimme Perry Streetiin, jonka varrella Carrien talo sijaitsee. Huomasimme oikeat rappuset jo kääntyessämme, sillä niiden eteen oli viritetty kettinki ja valokuvien ottaminen portailla oli kielletty. Samassa yhteydessä oli pieni boksi, jossa pyydettiin lahjoittamaan rahaa eläimille, mikäli kuitenkin haluaisi kuvia räpsiä.

Pakkohan minun oli poseerata hetki, tosin ihan kadulla seisoen eikä varsinaisesti portailla ollen. Lahjoitimme siitä hyvästä muutaman dollarin.

Satuimme paikalle hyvään aikaan (= aikaisin aamulla), sillä rappusten ympärillä ei pyörinyt muita innokkaita turisteja ja SATC-faneja. Tosin tullessa yksi iso auto pysähtyi rappusten kohdalle ja nappasi kuvan ja lähtiessämme meitä vastaan käveli joukko kameroita kantavia ihmisiä aikeena suunnata juurikin niille portaille. Varmasti suosittu paikka!

Vaikka Carrien talo ei niin kovin kiinnostaisikaan, niin West Villagen kadut ovat kertakaikkisen ihastuttavia brownstone-rakennuksineen, erityisesti kesällä. Talvella kadut ovat luonnollisestikin karumpia, kun puissa ei ole lehtiä, mutta toisaalta jouluaikaan ihmisillä on tunnelmallisia joulukoristeita. Tosin West Villagen koristelut eivät vetäneet vertoja Brooklynin Park Slopelle, joka oli kuin suoraan elokuvista ja satukirjoista!

Hieman viileä High Line

High Linen kävelykatu oli suunnitelmissa kokea jo edellisellä reissulla, joka ajoittui vuodenaikana loppukesän lämpöön. Olisi kannattanut pitää siitä kiinni, sillä siirsimme lopulta ajanpuutteen vuoksi kyseisen nähtävyyden seuraavalle reissulle, emmekä arvanneet, että se ajoittuisi kylmimpään talveen. Eihän sinne olisi nytkään ollut pakko ängetä, mutta koska olimme jo päättäneet asian, nousimme urheasti rappuset ylös entiselle ilmaradalle ja nykyiselle lenkkeily-/kävelykadulle.

Jos maan pinnalla kävi viiltävän kylmä viima, ei se hieman ylempänä ainakaan hellittänyt. Nousimme High Linelle sen alkupäässä Meatpackin Districtillä, missä sijaitsee myös reitin ehkä tunnetuin kohta, kun katu menee hotellin ali. Kävelimme siitä läpi ja ihailimme hetken sekä maisemia että muutamia urhoollisia newyorkereita, jotka reippailivat juosten ja venytellen trikoissaan. Minä palelin pipo- ja kaulahuiviröykkiön alla nenä valuen ja päätin että menemme heti seuraavasta kohdasta alas. Kävelimme High Linella siis maksimissaan 100 metriä. Vannoin, etten mene kyseiseen paikkaan uudelleen alle 20 asteen lämpötilassa 😉

Eka ilta Nykissä: SoHo ja Bryant Park

Saapumisemme New Yorkiin ei siis ollut mitenkään vautsivau, vaan olin jopa hieman lannistunut vallitsevasta säästä ja ikävästä Floridan lämpöön. Lepäilimme iltapäivän hotellilla ja hämärän tullen päätimme kuitenkin reipastua ja lähteä SoHoon ostoksille (= etsimään minulle lämpimämpää takkia jotta kitinä loppuisi).

Emme olleet ainoita lauantai-illan shoppailijoita ja kadut olivat tulvillaan alennusmyynneissä pyöriviä ihmisiä. Viivyimme ensimmäisessä kaupassa, Banana Republicilla ainakin tunnin: alennukset olivat paljon paremmat kuin ensisilmäyksellä ymmärsimme ja kumpikin meistä lähti ensimmäisen ostoksen jälkeen vielä toiselle kierrokselle ja mies teki tosi hyvän alelöydön. Poistuimme kaupasta muutaman kassillisen kanssa ja suuntasimme vielä muutamaan saman kadun varrella sijaitsevaan kauppaan. Mies kerrytti vaatekaappiaan niissäkin ihan ansiokkaasti.

SoHon ostoksien jälkeen päätimme jatkaa matkaa vielä pohjoisemmaksi ja jäimme metron kyydistä jossain Times Squaren tuntumilla. Olimme kävelemässä Bryant Parkin ohi (koska olisin käynyt vessassa kirjastolla, mutta se oli jo suljettu!), kun muistimme puistossa olevan luistinradan ja joulumarkkinat. Bryant Park on muutenkin ihanan tunnelmallinen pikkupuisto, mutta nyt se näyttii jokseenkin maagiselle. Edes räntäsade ei pystynyt pilaamaan sitä pienten valojen, tummien puidenrunkojen ja korkeiden pilvenpiirtäjien luomaa utopista tunnelmaa. Silloin minä muistin taas, miten rakastan New Yorkia!

Illan kruunasi nopea pizzaslice tutussa paikassa, jonka jälkeen olimme niin väsyneitä, että emme jääneet pyörimään Times Squarelle metroasemaa enempää vaan matkustimme takaisin Brooklynin puolelle ja kokeilimme jännityksellä tuleeko hotellin suihkusta lämmintä vettä: sinä iltana oli hyvä tuuri ja pääsimme lämpimään kylpyyn!