Auringon alla

Kuvauspaikalla Chicagossa

En tiedä mistä alkaisin hienon reissumme postaukset, sillä kuvia on paljon ja kahden viikon aikana ehti tehdä ja nähdä vaikka mitä. Ja lisäksi paluu arkeen on ollut jossain määrin ahdistavaa ja erityisesti se, että nyt se ihana kauan odotettu reissu on ohitse. Ei huvittaisi tehdä oikein yhtään mitään, paitsi katsoa flegmaattisena telkkaria ja muistella kahta edellistä viikkoa. Onneksi sentään maailman ihanin koira kyöhnää kainalossa ja palauttaa todellisuuteen: koti on edelleen rakkain paikka. Ja Suomikin alkaa olla muutamien kuukausien päästä ihan siedettävä, heh.

Aloitetaan siis jostain, mihin on helppo kiinnittyä muutamaksi minuutiksi keskellä arkista maanantai-iltaa. Niin paljon kun olemme Jenkeissä liikkuneetkin, törmäsimme vasta nyt ensimmäistä kertaa kadulla kuvausryhmään. Tarkemmin ottaen olimme Chicagon hipsteriseuduilla Wicker Parkissa ja olimme juuri syöneet överin aamupalan Bongo Roomissa.

Astelimme mahat pulleina kadulla tarkoitusena katsella vielä hieman aluetta ennen paluuta keskustaan. Pääkadun varrella alkoi pian olla melko tiivis tunnelma, sillä suuret pakettiautot olivat tukkineet kaikki tienvarret. Huomasimme pian, että monessa autossa oli NBC:n logo ja aloimmekin varovaisesti odottamaan kuvauspaikan ilmaantumista minkä kulman takana tahansa.

Jatka lukemista ”Kuvauspaikalla Chicagossa”

Unten mailla keskellä lentokenttää

Kotona! Vihdoin. Kyllä matkustaminen on rankkaa ja vie aikaa. Eikä viimeisten päivien vatsatauti auta asiaa yhtään! Lähdimme liikkeelle Santo Domingosta keskiviikkona paikallista aikaa viiden jälkeen aamuyöstä. Matka New Yorkiin hotellille asti kesti 14 tuntia. Mikäli olisimme jättäneet yhden yön layoverin Nykissä väliin, olisi kahden lennon päälle pitänyt vielä lähteä tekemään yksi Atlantin ylitys, huh!

Onneksi siis olimme yhden tasoittavan yön puolivälissä hotellissa ja onneksi olimme varanneet hyvän hotellin keskeiseltä paikalta (Tryp by Wyndham Times Square South). Olimme kylläkin suunnitelleet vaikka mitä kivaa Nykin päiväksemme (mm. Anthony Bourdainin Les Halles -ravintolan ja MoMAn), mutta lentojen myöhästyttyä jouduimme hieman muuttamaan suunnitelmia. Ja myöhemmin vielä sen takia, että huomasimme olevamme sen verran vatsatautisia, että syömiset piti suunnitella uudelleen.

Mutta varsinaiseen asiaan! Väsyneitä siis oltiin, ja vaikka Finnairin Nykin paluulento kesti vain 7,5 tuntia, tuntui sekin jokseenkin hankalalle. Ja lisäksi meitä odotti ihana kuuden tunnin vaihtoaika Helsinki-Vantaalla! Saa syyttää vain itseä, kun pihinä halusi Norwegianin halvat Helsingin lennot.

Helsinki-Vantaalla kukkuminen ei ole mitenkään uusi asia ja olen nukkunut siellä enemmän tai vähemmän makeasti useampaan otteeseen. Koskaan se ei ole ollut niin helppoa kuin nyt. Toisin sanoen testasimme varsin mainion Relaxation Arean!

Jatka lukemista ”Unten mailla keskellä lentokenttää”

Puolivälissä kotoa eli Nykissä

No ehkei ihan puolivälissä olla, mutta ainakin ollaan matkustettu koko päivä. Ihan turhautumiseen asti. Aamulla etukäteen tilattu taksi soitteli hostellimme ovikelloa jo viiden jälkeen ja pakkauduimme enemmän ja vähemmän nukutun yön jälkeen taksin kyytiin hostellin omistajan vilkuttaessa ovelta. Ajoimme pimeän ja hiljaisen kaupungin kaduilla eikä edes kulkukoiria näkynyt missään. Matkaa lentokentälle tuli puolisen tuntia. Olin aikaisemmin hermoillut aikaisesta aamulähdöstämme ja taksin luotettavuudesta, mutta ilmeisesti taksikuski oli hostellin pitäjien tuttu, joten kaikki sujui hyvin eikä meidän tarvinnut lähteä viiden aikaan kaduille laukkujen kera metsästämään kyytiä.

Santo Domingon päässä kaikki siis meni hyvin. Sen sijaan Miamin kentällä oli edessä tuttua huttua: pitkiä jonoja ja hidasta etenemistä. Jatkolentolaisille ei ollut JFK:n tapaan pikapasseja, vaan jonottaa sai siinä missä muutkin. Laukut olivat maanneet lattialla jo pitkän tovin, kun me päästiin niiden luokse ehkä viimeisenä koko koneesta. Tullissa alettiin yllättäen kyselemään mitä kaikkea laukuissamme on, mutta ihme kyllä ”lähinnä vaatteita” riitti vastaukseksi ja selitys mitää teemme Nykissä.Jatka lukemista ”Puolivälissä kotoa eli Nykissä”

Viimeinen päivä auringossa

Ja sitä aurinkoa on tänään riittänyt niin paljon, että käräytettiin itsemme sitten viime metreillä! Syytämme myös hierontaöljyä, sillä muuten olemme lätränneet itseemme 30 tai 50 suojakerrointa (tosin jälkimmäinen on paikallista, joten ei varmasti suojaa yhtä hyvin). Päivän parasta antia oli kuitenkin hieronta rannalla, joten yritetään nyt kestää tämä kirvely.

Lähdimme siis viimeisenä päivänä sittenkin lillumaan vielä kerran Karibian aaltoihin ja suuntasimme bussilla Boca Chicaan. Otimme tällä kertaa aurinkotuolit, vaikka tarkoituksena ei ollut viettää rannalla koko päivää. Toisin kuitenkin kävi, sillä tuhlasimme siellä kaiken aikamme ja loput rahamme. Ja sitä rahaa ei lopulta edes ollut niin vähän kuin luulimme, sillä miehen laukusta löytyi muutama tuhat pesoa yllärirahaa.Jatka lukemista ”Viimeinen päivä auringossa”

Kävellen Santo Domingossa

Tänään olemme kävelleet jalkapohjat puhki Santo Domingon kuumilla kaduilla. Aloitimme kierroksemme samaa reittiä kuin eilen illalla pimeässä, kuljimme vain päinvastaiseen suuntaan. Kävelimme kaikkein turistisinta ja siisteintä katua Zona Colonialissa kohti Parque Independenciaa, jonka liepeillä epäröimme hieman mennäkö sisään vai ei. Syy oli se, että portilla seisoskeli useampi arvovaltaisen näköinen pukuherra kuvausryhmän ja valkopukuisten herrojen kera. Soittokuntakin oli paikalla.

Menimme kuitenkin pokkana puiston porteista sisään ja huomasimme tulleemme ennemminkin muistomerkille. Puistossa oli kappeli, jota vartioi kolme miestä ja sen sisällä oli kolme patsasta, ikuinen tuli ja paljon hautajaiskukkien tyylisiä asetelmia.Jatka lukemista ”Kävellen Santo Domingossa”

Boca Chica ja katufiesta

Eilen oli ensimmäinen kokonainen päivämme Santo Domingossa ja koska oli sunnuntai, päätimme hypätä bussiin ja hurauttaa lähimmälle isolle biitsille eli Boca Chicaan, kuten monet paikallisetkin tekee viikonloppuisin. Sitä ennen söimme aamupalaa majapaikkana kattoterassilla, josta on hienot näkymät Zona Colonialiin.

Olimme selvittäneet etukäteen, että bussi lähtee noin korttelin parin päästä Parque Enriquillosta. Löysimme ”aseman” heti ja valittavana oli tavallinen bussi ja expreso. Nopeampi maksaa 20 pesoa enemmän eli 70 pesoa (noin euron) ja sillä matka kesti kaikkine odotteluineen noin tunnin. Bussi lähtee liikkeelle sitten, kun se on täynnä. Meidän onneksi bussi oli jo puolillaan.

Boca Chicassa bussi jättää esimerkiksi keskustassa olevan pienen puiston laidalle, mistä on hyvin lyhyt kävelymatka rannalle. Rannalle saapuessa kaupustelu alkaa välittömästi ja seuraan tuppaa vaikka minkälaista opasta, myyjää ja ravintoloitsijaa. Suurin osa uskoo yhdellä ei kiitoksella, jotkut ovat sitkeämpiä.

Halusimme kävellä rannalla ja katsella paikkoja, joten emme ottaneet aurinkotuoleja. Ranta päättyy toisessa päässä resort-alueeseen ja sitä ennen on pieni ei kenenkään -alue, johon levitimme pyyhkeemme ja makoilimme jonkin aikaa.Jatka lukemista ”Boca Chica ja katufiesta”

Punta Cana – Santo Domingo

Pikatervehdys Santo Domingosta! Ja heti aluksi äidille tiedoksi, että olemme hengissä, mutta edelleen oma Saunalahden liittymäni on kännykkäverkon tavoittamattomissa. Mutta olemme netin ääressä jälleen, jei! Ei sillä, etteikö pieni tauko olisi tehnyt hyvää, mutta koska olimme valmistautuneet hieman huonosti, tarvitsemme nyt etsiä kaikenlaista tietoa netistä.

Olimme siis kolme ihanaa päivää Punta Canassa, Bavaron rannalla. Maisema näytti rantatuolista katsottuna lähinnä tältä:Jatka lukemista ”Punta Cana – Santo Domingo”

Chicago päivä 2: Wicker Park ja shoppailua

Toinen päivä Chicagossa oli taas täynnä hyvää ruokaa ja uusia kadunkulmia. Hyppäsimme heti aamusta metroon ja matkustimme Wicker Parkiin, jossa oli tarkoituksena syödä jotain pientä aamupalaa ja kävellä muutama kadunkulma, jotta nähdään lyhyellä visiitillämme muutakin kuin keskustaa. Päädyimme sattumalta Bongo Room -nimiseen ravintolaan, joka oli täynnä aamupalaruokailijoita, vaikka kello oli kymmenen maanantaiaamuna. Saimme viimeisen vapaan pöydän ja meidän jälkeen ovelle muodostui jopa jono.

Aamupalalista oli herkullinen ja kaikki annokset näyttivät valtaville. Me tilattiin molemmille pannareita ja tajuttiin vasta liian myöhään, että yksi annos on tosiaankin niin suuri, että puolikas olisi (täälläkin) riittänyt mainiosti emmekä olisi saaneet sitäkään syötyä kokonaan. Oma valkosuklaa-caramel pretzel pannariannokseni oli todella överimakea, mutta hyvä sellainen. Tosin annos lannisti minut jo ennen ensimmäistäkään kokonaista pannukakkua. Monet ottivat loput ruuasta mukaan.Jatka lukemista ”Chicago päivä 2: Wicker Park ja shoppailua”

Perillä ollaan!

Hyvää yötä täältä merten takaa, yksi aikaerosta kärsivä on tuttuun tapaan valveilla neljän aikaan aamuyöstä ja odottelee aamua. Eilen olin niin väsynyt kaikesta matkustamisesta, että kaaduin illalla sänkyyn ja nousin muutamaa herätystä lukuunottamatta vasta kahdeksalta. Matka tänne oli melko lailla vastoinkäymisten taival, sillä melkein ihan kaikki meni jossain määrin pieleen. Meillä oli (liian) tiukka vaihtoaika JFK:lla ja huonoa tuuria vaikka missä, mikä pienensi mahdollisuuksiani ehtiä Chicagon koneeseene. Mutta, vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, ehdimme koneeseen ja pääsimme perille, vaikka kone hajosi siinä välissä ja oli taas yksi vastoinkäyminen lisää. Perillä Chicagossa saimme kuitenkin melko kivan näkymän huoneeseemme ja hyvin nukutun yön ja hyvin syödyn aamupalan jälkeen olimme taas kuin uusia ihmisiä.Jatka lukemista ”Perillä ollaan!”

Lähtörituaaleja

Tällä hetkellä istumme toivon mukaan lentokoneessa matkalla kohti, jos ei vielä lämmintä, niin ainakin hieman kevyempiä pakkasasteita. Chicago häämöttää edessämme ja vielä tänään meinasimme käydä syömässä jotain paikallista, mikä monikulttuurisessa Amerikassa voi meinata melkein mitä vain.

Lähtöön ja pakkailuun kuluu aina vaihteleva määrä aikaa ja panostusta, mutta tällä kertaa ainakin pakkaamisessa piti olla jossain määrin huolellinen, sillä matkustamme sekä talveen että kesään. Olisi ikävää, jos villahousut jäisivät kotiin ja mukana olisi pelkät bikinit. Tai toisin päin.

Jatka lukemista ”Lähtörituaaleja”