Boca Chica ja katufiesta

Eilen oli ensimmäinen kokonainen päivämme Santo Domingossa ja koska oli sunnuntai, päätimme hypätä bussiin ja hurauttaa lähimmälle isolle biitsille eli Boca Chicaan, kuten monet paikallisetkin tekee viikonloppuisin. Sitä ennen söimme aamupalaa majapaikkana kattoterassilla, josta on hienot näkymät Zona Colonialiin.

Olimme selvittäneet etukäteen, että bussi lähtee noin korttelin parin päästä Parque Enriquillosta. Löysimme ”aseman” heti ja valittavana oli tavallinen bussi ja expreso. Nopeampi maksaa 20 pesoa enemmän eli 70 pesoa (noin euron) ja sillä matka kesti kaikkine odotteluineen noin tunnin. Bussi lähtee liikkeelle sitten, kun se on täynnä. Meidän onneksi bussi oli jo puolillaan.

Boca Chicassa bussi jättää esimerkiksi keskustassa olevan pienen puiston laidalle, mistä on hyvin lyhyt kävelymatka rannalle. Rannalle saapuessa kaupustelu alkaa välittömästi ja seuraan tuppaa vaikka minkälaista opasta, myyjää ja ravintoloitsijaa. Suurin osa uskoo yhdellä ei kiitoksella, jotkut ovat sitkeämpiä.

Halusimme kävellä rannalla ja katsella paikkoja, joten emme ottaneet aurinkotuoleja. Ranta päättyy toisessa päässä resort-alueeseen ja sitä ennen on pieni ei kenenkään -alue, johon levitimme pyyhkeemme ja makoilimme jonkin aikaa.image

imageBoca Chica on ihan mieletön paikka. Se ei ole maailman kaunein ranta ja sen taustalla näkyy koko ajan sataman rautahäkkyrät ja kauempana rahtilaivoja. Vesi on kylläkin kirkasta, turkoosia ja ranta syvenee hyvin loivasti, mikä tekee vedestä ihanan lämmintä. Boca Chican juttu on paikallinen meiniki: rannalle tullaan koko perheen tai suomalaisen mittapuun mukaan koko suvun voimin viettämään aikaa koko päiväksi. Mukana on eväitä ja pullo Brugalia ja rantaravintolasta ostetaan valtava vuoka pastaa jaettavaksi kaikkien kesken (ihmettelimmekin miten yksi pasta-annos voi olla niin kallis!). Lapset hyppivät veteen betonilaitureiden päältä ja musiikki soi kaikkialla ja lujaa. Ja hyvän biisin osuessa kohdalle porukka alkaa tanssimaan niiltä sijoiltaan. Puhumattakaan siitä, että on ihan ok laulaa mukana milloin ja missä tahansa.

Ja onko olemassa mitään sen paratiisimaisempaa kuin kookosmehu suoraan kookoksesta?image

Paluumatkalle lähdettiin samasta puistosta kuin mihin saavuttiin. Tosin kaava oli hieman erilainen, sillä bussi lähti liikkeelle vain muutaman matkustajan voimin ja moottoritiellä pysähdyimme asemalle. Muutaman ”venga, vengan” jälkeen tajusimme, että meidän pitää siis vaihtaa bussia varsinaiseen kaupunkiin menevään bussiin. Oma bussimme oli vain siirtobussi asemalle. Olimme kyllä lukeneet käytännöstä aikaisemmin, joten tiesimme mistä oli kyse.image

imageIllalla lähdimme kävelemään Zona Colonialin alueelle, missä majoituksemmekin sijaitsee. Oli aika hassua huomata, että olemme olleet vain muutaman korttelin päässä siistimmistä kävelykaduista ja muista länkkäreistä. Tähän asti kaupunki on näyttänyt hieman rähjäiselle ja olemme olleet ainoat turistit katukuvassa. Ja se on siis ehdottomasti ollut hyvä juttu, mutta jotain mitä en osannut odottaa. Kaupunki on värikäs ja hyvin paikallinen, mutta luulin että turisteja tulee vastaan joka kulmalla, sillä Dom Rep on Karibian suosituimpia lomakohteita.

Eilen huomasimme siis, että emme ole ainoita turisteja kaupungissa ja kyllä täältä löytyy siistimpiä ja hyväkuntoisempiakin katuja, mutta toisaalta nekin ovat melko paikallisväritteisiä (joskin hillitympäiä ja tyylikkäämpiä) eikä muita turisteja ole haitaksi asti. Mieleen tulee Santiago de Cuba, joka oli selvästi vähemmän turistinen kuin Havanna.

Olimme törmänneet alkuillasta erääseen mieheen, joka kertoi meille majapaikkana lähistöllä pidettävistä juhlista. Menimme kävelykierroksemme päätteeksi katsomaan mikä juttu siellä oli meneillään (olimme jo siihen mennessä huomanneet, että ainakin paikalliset katsoivat joka nurkalla jollain laitteella baseball-finaalia) ja kyseessähän oli kunnon katufiesta!image

imageLäheisiin linnan raunioihin oli pystytetty esiintymislava, sen eteen pieni tanssilattia ja ympärille teille ja mäkiin sekä raunion ympäristöön muovituoleja. Bändi soitti lattaribiisejä ja ihmiset salsasivat siellä missä tilaa oli. Alueella oli myös skriini, josta näki baseball-pelin kulun ja aina välillä ihmiset puhkesivat hurrauksiin. Musiikki, valot, rauniot, tanssi ja laulu yhdistettynä tunnelma oli ihan mieletön! Kyllä tuli taas mieleen, että nyt ollaan aika kaukana kotoa.

Advertisements

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s