Auringon alla

Eilen oli yllättäen se päivä, kun jetlag loisti poissaolollaan ja minäkin nukuin makeasti jopa kymmeneen. Aluksi myöhäinen heräämisaika pääsi harmittamaan, sillä tuntui kun olisi menettänyt puoli päivää hotellilla koisiessa. Piti ihan muistuttaa itseä, että lomallahan tässä ollaan eikä ole kiire mihinkään. Paitsi aamupalalle.

Hotellihintaamme ei kuulunut aamupalaa emmekä jaksaneet maksaa siitä erikseen. Siispä suuntasimme viereiseen ostoskeskukseen, josta ostimme muutaman mutkan jälkeen mukaan aamupalaa. Tai minä ostin kylläkin sushia, sillä mikä nyt olisi sen parempaa kuin syödä aamupalaksi raakaa kalaa? No ei mikään! Kärräsimme aamupala-lounaamme ulos auringonpaisteeseen ja (jälleen kerran muutaman mutkan kautta) hotellimme takana sijaitsevalle laiturille. Lauturilla on penkkien lisäksi myös pinkikpöytiä, joten saimmekin ihanan ruokailuhetken aurinkovarjon alla istuen. Ihan täydellistä!

Aamupalan jälkeen suuntasimme metrolla laitakaupungille Nan Lian Gardeniin, jossa ihastelimme säntillistä puutarhaa sekä ihmettelimme räikeän oranssia ja muovisen näköistä siltaa, joka vei puiston keskellä saarella sijainneelle kultaiselle temppelille. Melko kitsiä. Samalla kävimme Chi Lin -nunnaluostarin pihalla.

Matka jatkui helteisillä laitakaupungin kaduille Kowloon Walled City Parkiin, jossa ennen sijaitsi täysin yhteenrakennettu asuinalue, jonka kapeille kaduille ei päässyt edes aurinko paistamaan. Kortteli purettiin aikoja sitten ja nykyään tilalla on viihtyisä puisto, jossa paikalliset käyvät rentoutumassa varjoisilla katetuilla käytävillä tai huvimajoissa.

Pienen puistokierroksemme jälkeen olimme ihan rättiväsyneitä kaikesta kävelystä ja lämpötilasta, joka oli kohonnut päivän aikana kohtuulliseen kolmeen kymppiin auringon paistaessa yllättäen lähes pilvettömältä taivaalta. Laahustimme vielä kuitenkin hotellimme viereisen Kowloonin puiston läpi ja pysähdyimme syömään jäätelöä. Puistossa sijaitsee pieni Mäkkärin(!) koppi, joka myy erilaisia jäätelöitä. Itse valitsin tietenkin green tea sundaen.

Illalla hyppäsimme jälleen metroon ja ajoimme suoraan Mong Kokin sydämeen. Lähdimme kävelemään kohti etelää ja löysimme pian varsin aasialaista meinikiä: karaoke-tyyppisiä esiintyjiä kadun täydeltä. Osalla enemmän yleisöä ja osalla vähemmän. Yhteistä kaikille esiintyjille oli hassut taustatanssijat, jotka eivät olleet ainakaan taitojensa vuoksi esiintymässä.

Myöhemmin vaihdoimme kadunpätkää ja pian olimmekin markkinahumun keskellä. Käveltyämme useamman korttelin verran lisää etelään päin huomasimme kyseessä olleen Temple Streetin markkinat, jotka ovat yksi Hongkongin turistinähtävyyksistä.

Söimme illan aikana erittäin hyvän aterian jossain Mong Kokin ja Yau Ma Tein välimaastossa. Tilasimme wonton-keittoa, vitnamilaisia kevätrullia, porsas-currya sekä parit kaljat ja vietimme ravintolassa hyvän tovin herkkuruokia ahmien. Ei ole kyllä päässyt Hongkongissa nälkä yllättämään!

Olemme tällä hetkellä lentokentällä ja odotamme Manilan lennon lähtöä. Nyt peukut pystyssä, että pääsemme perille ilman hirveää säätämistä ja laukkujen hukkaamista!

Eilinen päivä oli ensimmäinen varsinainen päivämme Hongkongissa. Kuten silloin yöllä kirjoittelinkin, jetlag vaivasi pahemman kerran ja lopulta en saanut enää nukuttua kello yhden jälkeen ollenkaan. Puoli kahdeksan aikaan olin jo niin turhautunut, että kerroin nukkuvalle Antille lähteväni nyt ulos ja tulevani joskus. Hieman pää sekaisin väsymyksestä lähdin hortoilemaan lähiseudulle ja katselemaan varhaisen lauantaiaamun meininkejä Tsim Sha Tsuissa, missä hotellimme sijaitsee.

Kävelin viereiseen Kowloon-puistoon ja katselin mummoja ja pappoja, jotka jumppasivat joko ryhmässä tai yksin. Kuka tahansa puiston kadulla kävelevä saattoi kesken kaiken pysähtyä venyttelemään tai joogaamaan. Minä sen sijaan aloin etsimään katseellani jotain syötävää, sillä yöllä vallinnut nälkä ei ollut laantunut aamuun mennessä. Kävelin katuja ristiin rastiin, mutta juuri mikään paikka ei ollut auki. Lopulta huomasin pienen lasioven takana pikkuruisen leipomon, jonka pullatiski houkutteli minua niin, että kurvasin muitta mutkitta sisään – ja törmäsin suoraan lasioveen, jonka sukeutumista en ollut huomannut!

Näyttävän sisääntuloni jälkeen valkkasin tiskistä pienen egg tartin, jonka sain ostettua sitten, kun paikan kaksi työntekijää saivat erimielisyytensä sovittua. Kävelin aarteeni kanssa kaduilla ja haaveilin tuoreesta mangomehusta, mutta ihan turhaan, sillä edelleenkään en löytänyt juuri muita auki olevia paikkoja kuin epämääräisen telttakatokseen rakennetun markkinapaikan, jonka sakean kärpäsmeren keskelle sukelsin. Kun olin harhaillut paikassa kummastuneiden katseiden vallitessa tovin ja alkanut jo pienesti panikoimaan oliko puoliautio ja ahdas telttalabyrintti ihan oikea paikka yksin kulkevalle länkkärinaiselle, löysinkin tieni ulos ja olin takaisin luksusputiikkeja ja kansainvälisiä ketjukauppoja vilisevällä kadulla, jota pitkin pääsin takaisin hotellille.

Tässä välissä Anttikin oli herännyt ja suuntasimme heti reissun pakolliselle turistinähtävyydelle eli Victoria Peakille. Päätimme mennä peak tramilla mennen tullen, niin ei tarvitsisi säätää muiden kulkuneuvojen kanssa. Lisäksi ajattelimme, että se voisi olla ihan hauska kokemus itsessäänkin. Liput saimme lyhyellä jonottamisella ja vaunun kyytiinkin pääsimme melkp pian. Onneksi olimme ajoissa liikenteessä, sillä palatessamme jonot olivat jo paljon massiivisemmat ja olisi ehkä jäänyt minulta käymättä koko paikassa.

Victoria Peak oli aika lailla sitä mitä odotettiinkin, otettiin muutamat kuvat ja ihailtiin näkymiä varsinaisen näköalatasanteen vierestä ja lähdettiin paluumatkalle. Kun pääsimme takaisin Kowloonin puolelle, menimme syömään dim sum -lounasta. Paikka oli täynnä paikallisia ja vaikka ruokalista oli myös enkuksi, niin emme osanneet kuitenkaan merkitä omia valintojamme kiinankieliseen tilauskuponkiin. Tilasimme tarjoilijalta enempää miettimättä mm. herkullisen näköistä kanaa, joka osoittautui myöhemmin kanan jaloiksi. Ei siis koiviksi vaan varpaiksi, mitä Aasiassa nyt tietty syödään ihan yleisesti. Meille ei kyllä oikein auennut, mitä hyvää niissä on, sillä nahka ja rustot eivät nyt ole ihan lempiherkkujamme. Muut ruuat upposivat kyllä paljon paremmin!

Illalla suuntasimme metrolla Sham Shui Po:n alueelle, missä oli katukaupalla paikallista markkinameininkiä. Myynnissä oli niin kaukosäätimiä ja lamppuja kuin kännykän kuoria ja ruokaa. Halusin ostaa vaatimattoman näkösen pullan (ajattelin sen olevan possupulla) ja muutaman haukkauksen jälkeen huomasimme, että melkoisen mielenkiintoisen ruokavalinnan tein taas kerran. Sisällä oli jotain mustaa hyytelömäistä, joka mitä ilmeisemmin oli jonkinlainen kananmuna! Piti käydä ostamassa pullo kokista, että sain sen alas, heh.

Sham Shui Po:sta menimme Mong Kokin ja Yau Ma Tein välimaastoon, jossa katumeininki jatkui, mutta enemmän katukeittiöiden ja muiden ravintoloiden muodossa. Söimme itsekin varsin herkullisen illallisen, tosin tilaaminen meni jälleen kerran hieman sekavasti. Listassa oli kaikki käännetty enkuksi, mutta varsinainen tilauskuponki ei sisältänyt ihan kaikista asioista käännöksiä. Kysyin tarjoilijalta apuja, mutta vastaukseksi listaan piirreltiin viivoja ja nuolia sinne tänne, emmekä ihan saaneet tolkkua tilaukseemme. Lopulta pöytäämme kiikutettiin yllättävän paljon ruokaa, mutta vain yksi juoma (luumumehu)! Tilasimme vielä pari jääteetä lisäksi, minä jelly-version ihan kokeeksi. Hyvää oli!

Lopuksi kävelimme vielä satamaan ihailemaan Centralin puolen valoja ja katselemaan ihmisten lauantai-illan viettoa. Oltiin kyllä aika väsyneitä päivän päätteeksi, vaikka nukuimmekin iltapäivällä kolmen(!) tunnin päikkärit. Uni tuli ihan heti ja sitä riitti aamuun asti, jee!

Arvasin että tässä kävisi näin, mutta että unet loppuivat jo yhdeltä, niin tämä oli uutta. Yleensä jaksan kolmeen. Suht virkeän olon lisäksi on nälkä ja haaveilen jo Hongkongin ruokatarjonnasta, johon pääsimme käsiksi illalla. Kansankuppilan hinnat yllättivät suuruudellaan, mutta ruoka oli hyvää. Tosin sitä ei saanut kuvata, se oli ankarasti kielletty. Joten siis salakuvasin sapuskat kännykällä.

Saapuminen Hongkongiin meni kivuttomasti ja lentokenttä vaikutti ihanan toimivalle. Meidän matkalaukkujen tulo tosin kesti keskimääräistä kauemmin ja juuri kun olin jo ilmoittamassa laukkumme saapumattomiksi, vilahtivat ne hihnalla ohitse. Hyppäsimme tapojemme vastaisesti taksiin, sillä hinta oli suurin piirtein sama kuin kaksi junalippua ja loput 2km taksilla.

Hotellimme Royal Pacific Hotel & Towers oli sitä mitä odotettiinkin. Paitsi että huone ei ole sitä mistä maksoimme. Huomasin heti, että olemme eri huonetyypissä, mutta ajattelin hoitaa asian sitten kun olemme käyneet kaupungilla syömässä. Kaupungilta tullessa olin jo niin väsynyt, ettei tavaroiden uudelleenpakkaaminen ja siirtäminen houkutellut yhtään. Lisäksi huoneemme on reilusti isompi kuin maksamamme, mutta huonommalla näkymällä, vaikka onkin 21. kerroksessa. Ja sijaitsee rauhallisemmalla puolella. Ehkä jäämme kuitenkin tähän.

Hotellin sijainti on erittäin hyvä, sillä olemme aivan Kowloon Parkin vieressä ja kävelymatkan päässä rantabulevardilta. Teimme illalla pienen kierroksen puistossa ja satamassa ja Hongkongin kadut hurmasivat minut jo täysin. Vaikka olemmekin täällä astetta siistimmällä alueella, niin kitsit valot ja katuvilinä vain muutaman korttelin päässä tuovat sitä Aasia-tunnelmaa, mikä jokseenkin puuttui Singaporen keskustasta.

Ensivaikutelma Hongkongista on ehdottomasti positiivinen ja odotan innolla mitä kaksi seuraavaa päivää tuo tullessaan. Sen olemme ainakin huomanneet, että kaupunki on todella kuvauksellinen. Lempinäkymäni on ehdottomasi tämä Kowloon Parkista kadulle päin otettu kuva, jossa valtavat puut kohtaavat toisensa korkealla kadun yllä.