Auringon alla

Road tripin tuska

Lapsena minulla oli usein karkintuska (no ok, on kyllä välillä edelleen!), mutta näin aikuisena vastaavanlainen himo koskee usein hieman kalliimpia asioita, kuten matkoja. Olotila on monelle matkaharrastajalle tuttu: levottomuus, joka helpottaa vain sillä, että lentolippu ja raha vaihtavat omistajaa. Tällä kertaa häiritsevää kutinaa aiheuttaa Jenkkien road trip numero 2, jota olemme suunnitelleet enemmän ja vähemmän melkein kaksi vuotta. Siis siitä lähtien, kun tulimme edelliseltä Amerikan automatkalta länsirannikolta.

Olisimme varmasti tehneet uuden road tripin heti seuraavana kesänä, ellei meillä olisi ollut ankara säästö päällä häihin liittyen. Sen sijaan teimme edullisemman automatkan Pohjois-Italiassa (joka oli myöskin ihan huippu!), ja lopulta myös ylimääräisen New Yorkin reissun, kun hääkassa näytti jo varsin lupaavalle.

Päätimme jo viime kesänä, että vuoden päästä teemme toisen road tripin, jonka reitti myötäilee hieman edellistä kesäämme, mutta jonka aikana näemme toki paljon uusiakin paikkoja. Meillä jäi näkemättä mm. Grand Canyon ja lisäksi meitä kiinnostavat mm. Antelope Canyon ja Monument Valley. Reissuun on myös ihan pakko yhdistää muutama päivä lempikaupungissamme Nykissä sekä Losissa, jonka tunnelmasta pidimme paljon. Vegasissakin voinee käydä toisen kerran.

Mutta entä se tuska? No se on sitä, kun mitään ei ole vielä varattu! Olen selannut nettiä loputtomia tunteja, ja en ole vielä löytänyt budjettiimme sopivia lentoja. Voi että turhauttaa odotella hintojen mahdollista laskua. Tiedän, että monesti hinnat saattavat olla halvimmillaan parisen kuukautta ennen lähtöä, eli vielä ei olisi syytä hermoilla, kun kesään on kuitenkin aikaa. Eikä lomakuviotkaan taida olla vielä ihan selvillä. Mutta tämä epätietoisuus on raastavaa. First world problems, I know!

Mutta eiköhän nämä asiat järjesty. Sitä ennen on onneksi yksi huippumatka tiedossa, Hongkongin ja Filippiinien reissuun on enää alle kuukausi!!

IGTravelThursday / Pyörähdys Helsingissä (syömässä)

En ole varsinaisesti lomaillut Helsingissä vuosikausiin (en edes muista milloin viimeksi). Kaikki vierailuni kaupungissa ovat joko nopeita kauttakulkuja matkalla jonnekin muualle tai sitten työmatkoja. Onneksi jotkut työmatkoista ovat yönylireissuja, joten samalla ehtii nähdä jotain muutakin kuin Messukeskuksen, Finlandia talon tai hotellin konferenssitilat. Jos jaksaa.

Vähintäänkin työmatkalla on pakko syödä jotain, joten jos vaan on mahdollista, niin haluan päättää ruokapaikastani itse ja mennä muuallekin kuin nopeasti lähimpään vaihtoehtoon. Viime viikkoisella työreissulla aikaa oli muutamalle lounaalle, illalliselle ja kahvittelulle. Ehdimme jopa myöhäisinä iltapäivän tunteina käymään pienellä ostoskierroksella, joka vei meidät tällä kertaa Punavuoreen.

Ensimmäinen lounaspaikka oli päätetty jo kotona: sushi-buffettiin ehdottomasti (koska sellaista ei löydy Oulusta) ja paikaksi valikoitui Fuku. Olimme jo hieman ennen klo 11 roikkumassa oven kahvassa, sillä meillä oli tapaaminen heti puolen päivän aikoihin. Pääsimmekin siis ensimmäisinä valikoimaan buffetin lukuisista vaihtoehdoista ja hyvä niin, sillä paikka täyttyi nopeasti ja lopulta ovella oli jonoa, mihin meidän aika ei olisi riittänyt.

Nopean ostoskierroksemme lomassa kahvittelimme kivan pienessä ja hämyisessä Brooklyn Cafessa ja minä en tietenkään voinut vastustaa kuppikakun kiusausta. Redvelvet oli mitä herkullisin ja sopivan kokoinen, ei liian iso. Myöhemmin illalla vatsamme kaipailivat vielä pientä iltapalaa ja suuntasimme Choloon, jonka tacot olivat omaan makuuni sopivat, vaikka täytteiden paljous aiheuttikin pientä kaaosta pöydässä yrittäessäni varjella työvaatteitani sotkeutumiselta.

Aamupala on tietenkin hotelliyöpymisen kohokohta ja meidän majapaikkamme, Hotelli Seurahuone on puitteiltaan ihastuttavan pramea: kullalla silattuja peilejä ja pulleita kattokruunuja, unohtamatta korkeita huoneita ja aamiaistilan yläpuolelle avautuvia pieniä parvekkeita. Itse aamupala on ihan tavallinen, mutta tykkään että tila on pienehkö ja usein varsin rauhallinen.

Messupäivänämme emme ehtineet varsinaisesti lounastamaan, mutta sen sijaan piipahdimme puolen päivän jälkeen yhtä aikaa järjestettyjen Fastfood-messujen puolelle. Napsimme lounaaksemme niin minisandwichejä ja lihapullia kuin erilaisia kakkuja ja luomujäätelöitä. Saimme kyllä mahat vähintäänkin täyteen!

Illalla olimme sen verran väsyneitä, ettemme jaksaneet toteuttaa suuria illallissuunnitelmimme vaan suuntasimme hotellimme ”takapihalla” sijaitsevaan Midhilliin hampurilaisille. Paikka oli lähes autio keskellä viikkoa, mutta saimmepahan omat eväksemme nopeasti. Toisena messupäivänä meillä oli aikaa vain myöhäiseen lounaaseen matkalla lentokentälle, ja me toteutimme sen kiertämällä Kallion kautta ja syömällä ihanat falafel-annokset Just Vegessä Vaasankadulla. Nam!

IGTravelThursday on kerran kuussa tapahtuva Instagram-kampanja, jossa tägätään omia matkailuaiheisia kuvia tunnisteella #IGTravelThursday. Näin saadaan kivoja matkailuaiheisia vinkkejä kiertoon kuvien muodossa. Kampanjan järjestäjiä ovat Destination Unknown Satu, Kaukokaipuun Nella ja Wanderlust Expert Veera Bianca . Oma Instagram-profiilini löytyy @auringonalla.

Älä missaa Singaporessa: Bugis

Singapore on täynnä uutuuden kiiltoa ja arkkitehtien villeimpiä unelmia. Korkeita toimistorakennuksia ja viileänä loistavaa lasia. Tekosaaria ja teemapuistomeininkiä. Onneksi kaupunki on niin monipuolinen, että se tarjoaa myös matalia värikkäitä rakennuksia, ruokatoreja ja krääsää. Hieman enemmän Aasiaa ja vähän vähemmän länttä, mutta hillityllä ja helposti lähestyttävällä tavalla, ilman aasialaista häslinkiä tai ainakin helpon pakoreitin kera.

Häämatkamme toinen Singapore-osuus, yksi yö ja puolitoista päivää, vietettiin pilvenpiirtäjäkeskustan sijaan Bugiksen alueella. Hotellimme oli vaatimattomampi, mutta sopivasti keskellä kaikkea mielenkiintoista. Eikä hotellin katolla ollut minikokoinen uima-allas ollut hassumpi sekään, varsinkaan suhteutettuna edulliseen yöpymishintaan.

Hotelli sijaitsi lyhyen kävelymatkan päässä mm. Arab Streetistä ja Sim Lim Squaren digiostareista. Kiinalaisvoittoisella hawker centerillä pääsi hyvin kiinni aasialaiseen tunnelmaan ja herkullisiin ruokiin, joita käytiin syömässä kahteenkin otteeseen. Viimeiset tuliaisostokset saatiin myös tehtyä niin ruokakaupan kuin Uniqlonkin osalta. Ja tarttuipa mukaan lopulta sitten sitä elektroniikkaakin, kun Antti pyyhälsi vielä viime metreillä ihmisvilinän läpi erääseen kamerakauppaan muutaman korttelin päähän, kun minä odottelin sillä aikaa matkalaukkujen kera metroasemalla.

Kaiken kaikkiaan Bugis oli tunnelmallinen alue ja onneksi valitsimme hotellimme eri kaupunginosasta kuin mennessä, niin näimme paremmin Singaporen eri puolia.

Bali: tyrskyjen äärellä

Tietämykseni Balista ei ollut kovin suurta ennen häämatkaamme: surffareiden paikka, Eat Pray Love ja hassut kivipatsaat. Ei sillä, että olisin kovin paljoa viisaampi vieläkään, mutta ainakin mielikuvat tuli kohdattua jollain tasolla: en mennyt Balille rakastumaan, sillä olin jo rakastunut (mutta Bali ainakaan vähentänyt sitä), eläin- ja ihmishahmoisiin kivipatsaisiin tuli törmättyä loman aikana siellä täällä ja kyllä, aallot olivat aika mahtavia ainakin sillä puolella saarta, missä me olimme.

Yksi suosittu tyrskypaikka oli Nusa Duan hotellimme lähellä. En tiedä paikan nimeä, mutta periaatteessa se oli vaarallisuutensa vuoksi suljettu näköalapaikka, jonka yli aallot saattoivat pyyhkäistä, vähintäänkin kastellen Balin auringon kuumentamat turistit. Hotelliltamme pääsi näköalapaikalle rantaa pitkin kävellen ja myöhäisen iltapäivän aikaan kourallinen muitakin turisteja oli saapunut ihailemaan syvän sinistä merta, valkeana kuohuvia aaltoja ja ruskeaa kalliota, joka oli rypyläinen kuin koralli.

Varoitus- ja kieltokylteistä huolimatta kävelimme kalliolle ja jopa pienelle ulokkeelle, jonka täysin onneton turvakaide koostui narusta ja parista kepistä (no ok, oikeasti siellä oli kaide, mutta ei se minua ihan täysin vakuuttanut). Ulokkeelta saattoi kurkistaa varovasti alas pieneen kanjoniin, jonka pohjalla vesi jylläsi pelottavalla voimalla. Välillä korkea aalto pärskähti vasten kalliota ja kasteli pisaroillaan uhkarohkeat turistit. Veden myötä kalliosta tuli liukas ja näin jälkikäteen ajatellen olisi ehkä kannattanut seisoskella jossain vähän turvallisemmalla paikalla. Tai sitten aika on, ei kullannut muistojani vaan pahentanut niitä!

10 matkakuvaa -haaste

Sain matkablogeissa kiertävän hauskan 10 matkakuvaa -haasteen Katjalta, kiitos vaan! Haaste on alun perin lähtöisin Journey Diary -blogin Jennalta. Yritin koota tähän kuvia, jotka eivät olisi näkyneet blogissa ihan viime kuukausien aikana:

1. Kuva lentokoneen siivestä Manhattan, New York, lentomatkalla Miamista lempikaupunkiini.

2. Paras vahingossa onnistunut otos Taormina, Sisilia, Italia. Ihana tunnelma!

3. Matkakuva, joka saa hyvälle tuulelle Antibes, Ranska. Myöhäinen syksy, kadulle nostettu pitkä pöytä ja ystäväporukka viettämässä aikaa.

4. Luontokuva Zabriskie Point, Death Valley, Kalifornia, USA. Luontokuva ei vaadi välttämättä yhtään vihreää!

5. Kuva yläilmoista Burj Khalifa, Dubai. Auringonlasku maailman korkeimmasta rakennuksesta katsottuna!

6. Postikorttimaisema Parga, Kreikka. Kaunista!

7. Kuva matkaseurasta Antti – Miami, Miami – Antti. True love!

8. Fiilistelykuva Palmun alla Punta Cana, Dominikaaninen tasavalta. Karibian palmut ja meri!

9. Hyvää huomenta kuva Huomenet ovat aina hyviä Berliinissä!

10. Lempikaupunkini Yksi niistä. Santiago de Cuba, Kuuba. Rakkautta ensi silmäyksellä!

Marina Bay päivällä: Shoppes ja Gardens

Marina Bayn alue on varmasti jokaisen Singaporessa käyvän turistin edessä jossain vaiheessa kaupunkilomaa, sillä alueella sijaitsee ainakin monumentaalinen Marina Bay Sands -hotelli kattobaareineen, huikeat superpuut ja näyttävät kasvitieteelliset puutarhat sekä hieman Dubain meininkiä muistuttava Shoppes-ostoskeskus. Lisäksi Marina Bayn reunustaa voi kävellä viihtyisissä tunnelmissa laivoja ja pilvenpiirtäjiä kurkistellen.

Me kävimme alueella sekä päivällä että illalla. Päiväkierroksellamme kävimme kurkkaamassa nopeasti superpuiden suuntaan, räpsimme muutaman kuvan hotellista ja kuljimme sen läpi ostoskeskuksen puolelle. Kierrosta jatkettiin pienen shoppailutuokion jälkeen taas ulkoilmassa, kun kävelimme lahden reunustaa pitkin Merlion-patsaalle.

IGTravelThursday / Suomi on jäässä…

…ja se on kaunis! Tunnustan (jos joku ei ole vielä tätä kuullut), en ole talvi-ihminen. Vihaan kylmää, se on suurin syy. Pimeää kestää, jos on myös valoa (Oulussa sitä ei ole keskitalvella edes päivällä). Valoa on siis käytävä hakemassa etelämpää, muuten tulisin hulluksi. Odotan kesää jo ennen kuin edellinenkään on kunnolla loppunut, vaikka rakastan myös syksyä.

Ainainen talvivalitukseni on varmasti ärsyttävää. Joku voisi kysyä, miksi en sitten muuttaisi jonnekin, missä talvi ei tarkoita paleltuneita poskia ja sysipimeää ikkunan takana jo ennen päiväkahvia. Niin, miksi en? Todellisuudessa olen tätä kokeillutkin, tosin vain 4kk pätkissä. Olen myös huomannut sen, että arki on arkea helteessäkin, yllätyksekseni ikävä Suomen ilmastoon iskee jo muutaman kuukauden päästä (se raikkaus!) ja lisäksi en voisi kuvitella eläväni elämääni ilman läheisiäni.

Silti sydämeni pamppailee hurjasti aina kuin sähköpostiini kolahtaa vaikkapa lentoyhtiön mainoskirje: minut on helppo houkutella lähes minne päin maailmaa tahansa. Mitä enemmän matkustan, sitä enemmän tajuan, että maailma on ihana. Se on täynnä kauniita ja mielenkiintoisia paikkoja, ja minä haluaisin nähdä ne kaikki. Samalla olen myös entistä ylpeämpi kotimaastani ja olen vakaasti (joskin puoluleellisesti) sitä mieltä, että se on paras paikka maailmassa. Paras ja kaunein, jos vaatimattomia ollaan.

Siksi muistuttelen itseäni aina välillä nauttimaan Suomesta, koska satun olemaan niin onnekas, että asun täällä. Ja se talvi, kylmyydelle en voi mitään, mutta sen kauneutta voin ihastella joka vuosi vähän enemmän. Tätä kirjoittaessa pakkanen paukkuu nurkissa, mutta aurinko paistaa ensimmäistä kertaa aikoihin (nyt on hädin tuskin tammikuun puoliväli, ennakoin hieman kirjoitustani). Taidan ottaa koiran mukaan, pukea kaikki untuvat päälle mitä löydän ja lähteä kameran kanssa lenkille keräämään lisää todistusaineistoa Suomen talvesta.

Temppeli veden äärellä: Pura Ulun Danu Bratan ja kaksoisjärvet

Balin saarikierroksemme kiintopisteenä oli pohjoisempana keskellä sijaitsevat kaksoisjärvet ja Bratanin järven rannalla sijaitseva temppeli. Paikka on tunnettu kauniista maisemistaan ja varmasti Balin suosituimpia nähtävyyksiä. Siksipä siellä kannattaa olla liikenteessä ajoissa, kun suurimmat turistimassat eivät ole vielä saapuneet. Hiljaisempinakaan aikoina temppeliä ja järveä tuskin pääsee ihastelemaan ylhäisessä yksinäisyydessään, mutta muutaman aasialaisten turistien ryhmän vielä jaksaa. Ja oikeastaan aasialaisten mummojen ja pappojen päiväretken seuraaminen on suorastaan liikuttavaa.

Järviseutu on ilmastoltaan viileämpää kuin rannikko. Meidän aikaan maisema oli jopa hieman synkähkö tummine pilvineen, mutta ainakin temppelialueen värikkäät yksityiskohdat pääsivät oikeuksiinsa. Turistit eivät pääse alueella ihan kaikkialle, mutta portin välistä voi aina hieman kurkistella uskonnollisia menoja.

Chicago – Dom Rep – NYC

Vuosi sitten näihin aikoihin lähdimme yhdelle parhaimmista reissuistamme. Lensimme Chicagoon, missä vietimme pari päivää ja ihastuimme pieneen suureen kaupunkiin ja lupasimme tulla takaisin, joskus kesäisemmällä säällä kylläkin. Matka jatkui lapsuuteni haavekohteeseen Dominikaaniseen tasavaltaan, missä vietimme ensin lepolomaa kauniilla rannalla Punta Canassa, mistä jatkoimme paikallisbussilla pääkaupunki Santo Domingoon. Asuimme Zona Colonialin alueella paikallisen perheen elämän keskellä majatalossa, nautimme aamuisin maman laittaman aamupalan kattoterassilla vanhan kaupungin yli katsellen ja kiertelimme päivät värikkäiden rakennusten reunustamia katuja. Niin ja matkasimme bussilla Boca Chicaan viettämään rantapäivää paikallisten tapaan. Reissun päätteeksi vietimme vielä yhden yön Nykissä, mikä on tietenkin liian lyhyt aika, mutta parempi kuin ei mitään.

Kävelyllä trooppisessa puistossa (Singapore Botanic Gardens)

Viimeisenä Sinagporen päivänämme halusin kokea hieman ”vanhaa” Singaporea. Olimme toki käyneet aikaisemmin pikaisesti vilkaisemassa kuuluisan Raffles-hotellin kuuluisan baarin (sisäpiha näytti kyllä mielestäni viihtyisämmälle) ja siirtomaatyyliset puitteet. Muistelin kuitenkin orkideapuutarhan (National Orchid Garden) olevan myös vanha turistikohde, jossa omat vanhempanikin vierailivat joskus 90-luvun puolella.

Emme varsinaisesti päässeet sisälle asti orkideapuutarhaan, joka sijaitsee keskellä kasvitieteellistä puistoa. Puisto on suuri, joten kiertelimme sitä hieman muutoin ja kun pääsimme orkideapuutarhan porteille, huomasimme kellon olevan sen verran, että jatkaisimme kuitenkin matkaa. Orkideat jäävät siis seuraavalle kerralle, mutta puiston trooppisen kosteasta fiiliksestä ja kauniista kasveista pääsimme nauttimaan kylläkin. Ilmaista hupia, suosittelen! Puisto toimii myös sellaisille, joita uusien nähtävyyksien, kuten Marina Bayn räikeät valot ärsyttävät (me siis kyllä pidimme myös näistä moderneista puistoista).