Auringon alla

Viime kesänä: 4th of July Santa Monicassa

Viime kesänä tähän aikaan olimme ensimmäistä kokonaista päivää Los Angelesissa. Majoituimme Paradise Inn -motelliin Culver Cityssä, lähellä Santa Monicaa ja vietimme sekä päivän että illan rannalla. Päivällä löhöilimme Venice Beachilla ja kävelimme iltapäivän kuumuudessa kuuluisaa Boardwalkia ja söimme juustoa valuvat pizzaslaissit ruohikolla palmun alla istuen.

Illalla suuntasimme automme samaan parkkiin kuin päivälläkin (olimmehan maksaneet koko päivästä) ja kävelimme taas rantaa kohti. Kadun varrella olevilla pihoilla oli jo sytytetty grillit ja hodareita ja hampurilaisia valmisteltiin pihajuhlia varten. Mieleeni tuli vuosien takainen vaihtokesäni Iowassa, vaikka ei kylläkään niistä grillailuista. Isäntäperheessämme 4th of July ei näkynyt millään erityisellä tavalla, sitä ei juhlittu muuten kuin käymällä illalla kylän (Buffalo Center) ilotulitusta katsomassa. Mutta sekin on jäänyt mieleen: kuuma ja pimeä kesäyö, raketit maissi- ja papupeltojen yllä.

Kävelimme tällä kertaa rantakatua Santa Monican laiturin suuntaan. Tunnelma oli pehmeän hämärä ja huvipuistolaitteiden valot loistivat värikkäinä horisontissa. Ihmisiä istuskeli rannalla, osa temppuili renkaissa ja muissa telineissä ja osa vain käveli rantakatua pitkin.

Laiturilla oli ihana vanhan ajan tivolitunnelma. Hattaraa, popcornia, karuselli ja vanha puulaituri jalkojen alla. Kiertelimme laiturilla aikamme ja jäimme katsomaan ilotulitusta, joka oli kylläkin kauempana Venicessä eikä ollut mitenkään erityinen laiturilta katsottuna, mutta tunnelma muutoi oli ainutlaatuinen. Lähdimme kävelemään takaisin autolle päin vielä rakettien paukkuessa.

Manhattania lintuperspektiivistä: Roosevelt Island Tramway

Kävimme ensimmäisellä yhteisellä New Yorkin reissullamme Roosevelt Islandilla pelkästään siitä syystä, että pääsemme ajamaan köysihissillä East Riverin yli ja ihailemaan Manhattanin maisemia yläilmoista. Kävimme samalla kävelemässä hieman saarella, ja huomasimme, että siellähän on varsin viehättävä kävelytie Manhattanin puoleisella rannalla, josta kaupungin skylinea voi ihailla kaikessa rauhassa. Siksipä päätimme poiketa samaan paikkaan myös toukokuisella reissullamme.

Vaikka kokemus oli ”vanha”, niin näkymät olivat kyllä edelleen upeat! Köysihissi kulkee pehmeästi pilvenpiirtäjien ohitse ja roikkuu pian korkealla joen yläpuolella. Ei kokeanpaikankammoisille! Ja tämä lysti on muuten ilmaista niille, joilla on metrokortti, eli samalla lipulla pääsee kyytiin.

Perillä meitä odotti vaaleanpunainen yllätys: kirsikankukat olivat vielä osittain puussa, osittain maassa. Voi sitä onnea! En ollut uskonut, että pääsisimme ihastelemaan kirsikankukkia omalla toukokuun puoliväliin sijoittuvalla reissullamme, mutta toisin kävi, mikä tuuri! Rippeitähän nämä enää oli, mutta minulle ensimmäinen hanami!

Sokoshotels40: Hotelliloma koiran kanssa

Blogini osallistuu Sokoshotels40-kampanjaan, jossa juhlitaan Sokos Hotels -ketjun 40-vuotista taivalta. 40 bloggaajaa pääsee tutustumaan hotelleihin yöpymisen merkeissä eri puolilla Suomea sekä Tallinnassa ja Pietarissa ja lisäksi meitä hemmotellaan kahden hengen illallisella.

Oma lomatoiveeni oli mahdollisimman lähellä Oulua, sillä halusin lähteä reissuun autolla, ottaa koiran mukaan ja viettää rennon viikonlopun stressaamatta matkoista sen enempää. Toiveisiini vastasi Original Sokos Hotel Kaarle Kokkolassa, jonne on noin kaksi sataa kilometriä matkaa ja jonka upean, vanhan puukaupungin ohi olen kerran ajanut, mutta jossa en ole koskaan varsinaisesti käynyt. Ja Sokos Hotelleissa lemmikit ovat tervetulleita, erityisesti koirat, joten oma pieni karvakerämme Aada, pääsi ensimmäiselle hotellilomalleen (huomatkaa odottavan jännittynyt ilme auton takapenkillä, omistajaa jännitti vähintääkin yhtä paljon!).

Sokos Hotellien ja lemmikkien välisestä ystävyydestä voit lukea täältä. Paljastettakoon kuitenkin, että heti saapuessa koiraperheet saavat mukavan yllätyspussin, josta löytyi muutama luu ja muu herkkupala sekä iso rullallinen kakkapusseja. Voitte uskoa, että perheen karvaisin edustaja voitettiin salamipötköllä puolellensa hetkessä, vaikka uusi ympäristö aiheuttikin hieman hämmennystä aluksi. Omistajakin oli sen verran hämmentynyt, että unohti heti alkuun tarjota armaalle lemmikillensä vettä! Herkkupalan ja vesitankkauksen jälkeen (no ok, me aikuiset tankattiin myös hieman kylmää siideriä ja olutta, jotka ystävällisesti odottivat meitä huoneessa!) otimmekin sitten koko porukka päikkärit hotellin aina niin mukavan valkoisissa lakanoissa.

Lepäilyn jälkeen kävimme katsomassa Kokkolan vanhaa kaupunkia eli Neristania ja sen ihastuttavia katunäkymiä voi katsella täältä. Varsinainen tulikoe oli vastassa seuraavaksi, sillä Aadan piti jäädä hotellihuoneeseen yksin sillä aikaa, kun me nauttisimma illallista kolmen kilometrin päässä merenrannalla sijaitsevassa Mustakarin viehättävässä kesäravintolassa. Järkyttynyt haukkuminen kuului käytävällä hissille asti, mutta tiesin (tai ainakin toivoin!), että se loppuu heti, kun päästään kuuloetäisyyden ulkopuolelle.

Hieman mietiskelimme aluksi Mustakarissa, että milloin hotellin respasta soitetaan peräämme ja kysytään mikä koiraamme vaivaa, mutta kun saimme ihanat alkupalat eteemme, unohtui koirahuolet ja nautimme täysin siemauksin illallisesta ja uniikista miljööstä. Meidän kanssa samaan aikaan illallisti iso pöydällinen niin upouusia ylioppilaita kuin kellastuneisiin lakkeihin pukeutuneita, useamman vuosikymmenen takaisia oppilaita. Maljoja kohoteltiin ja puheita pidettiin ruotsiksi. Illallinen oli hyvä, henkilökunta todella kohteliasta ja potin räjäytti jälkiruoka, joka oli katettu pitkälle lankulle ja sisälsi toinen toistaan ihanampia paikan erikoisuuksia. En ole koskaan nähnyt niin kaunista jälkiruokaa!

Hotellille palatessamme Aada ei vastoin pahimpia odotuksiamme odottanut meitä respassa, vaan petetyn näköisenä huoneessa mököttäen. Iltalenkki piristi kuitenkin kummasti ja yökin meni ilman isompia ongelmia. Aamupalaan mennessä koira oli jo tottunut hotellielämään siinä määrin, että ei välittänyt, vaikka lähdimme aamupalalle, huiskautti vaan häntää sängystä(!). Palkkioksi toimme kaksi prinssinakkia ja saimme varmasti ainakin kymmenen hyvä omistaja -pistettä. Koko sakki oli siis varsin tyytyväinen pieneen Suomi-retkeemme!

IGTravelThursday / Uudelleen, uudelleen!

Vai mitä ne Teletapit hokee? No joka tapauksessa, joitakin asioita on kiva tehdä uudelleen. Vaikka Kanarialla joka talvi lomailevalle naureskellaan ehkä hiljaa mielessä, eikö se voisi kokeilla joskus jotain uutta, niin olen huomannut itsekin nykyään tykkääväni yllättävän paljon myös vanhoista tutuista asioista ja paikoista. On jotekin jopa kutkuttavaa mennä johonkin paikkaan uudelleen. Silloin tietää paremmin kuin ensimmäisellä kerralla, saa kokea joitain asioita toistamiseen ja pääsee tekemään edellisellä lomalla toteuttamatta jääneet asiat.

New York on meidän Kanaria, sehän on selvää. Sen lisäksi, että matkustamme samaan kaupunkiin aina kun voimme, teemme siellä myös osittain samoja asioita. Tai ainakin syömme samoissa ravintoloissa.

Nykin reissuumme kuuluu aina, ja siis korostan aina, hampurilaiset Shake Shackin Madison Square Parkin ulkoilmaravintolassa. Silloin kun se on auki, sillä se ei ole auki talvella. Asiaan kuuluu jonottaminen, kenties jonotuskalja ja vapaan pöydän metsästäminen pienten valojen tähdittämien suurten puiden alta. Joskus myös viinilasilliset.

Viime kesänä, juuri kun olimme siirtäneet tavaramme Times Squarelta kauaksi Queensin puolelle Coronaan, saimme idean lähteä viimeiseksi illaksi sittenkin takaisin Manhattanille ja vanhaan tuttuun Virgil´s Real BBQ -ravintolaan, missä olimme ensimmäisellä reissulla syöneet valtaisan ja lihaisan annoksen grilliherkkuja. Oli kutkuttavaa mennä sinne uudelleen. Meidät ohjattiin jopa samaan pöytään! Ja ruoka oli jopa parempaa kuin aikaisemmin. Kävimme Virgilsillä syömässä myös toukokuussa. Vieläkin parempaa!

Toukokuussa saimme myös päähämme, että mitä jos hyppäisimme illan suussa metroon, ajaisimme ensimmäisen reissun hotellimme kulmille Chinatowniin ja menisimme syömään siihen yhteen vietnamilaiseen ravintolaan, jonka nimestä meillä ei ole hajuakaan. Näin myös teimme ja jostain syystä retki tuttuun ravintolaan oli jopa jännempi kuin vierailut uusissa paikoissa. Paikka oli edelleen aasialaisten hallussa, enkkua ei kuulunut kovin monesta pöydästä ja omistajien sukua oli syömässä omia eväitään yhden suuren pöydän verran. Ruoka oli todella hyvää ja edullista!

Muutaman vuoden takaisen Brooklynin hotellimme aamupala tarjoiltiin Station Cafe -nimisessä dinerissa muutaman korttelin päässä hotellista ja siitä tuli lomamme aikana yksi suosikeistamme. Söimme lähes aina pannareita ja paikan kreikkalainen omistaja, vanha mies, jututti meitä joka kerta kahvipannu kädessä ja kysellen olemmeko koskaan käyneet Kreikassa. Viime kesänä majailimme Midtownissa Carterissa, missä ei ollut tietenkään aamupalaa, joten saimme hullun idean lähteä aamupalalle Park Slopeen asti. Käymme siellä varmasti pannareilla vielä monta kertaa!

Eikä ruokajutut ole ainoita uusintaa odottavia asioita (eikä New York). Viime kesän road trip oli yksi parhaista reissuista ikinä ja haluamme kokea sen, ja vähän enemmän, vielä uudelleen. Suunnittelemme ihan vakavissamme ensi kesälle automatkaa samoilla seuduilla, joskin jotain jätetään pois ja paljon uuttakin tulee mukaan. Tällä kertaa olisi tarkoituksena nähdä mm. Grand Canyon, joka jäi edellisellä reissulla puuttumaan pitkän ajomatkan vuoksi.

Mihin sinä matkustat aina uudelleen? Tai mihin haaveilet matkustavasi vielä uudelleen?

IGTravelThursday on Instagram-kampanja, jossa tägätään omia matkailuaiheisia kuvia tunnisteella #IGTravelThursday. Näin saadaan kivoja matkailuaiheisia vinkkejä kiertoon kuvien muodossa. Kampanjan järjestäjiä ovat Destination Unknown Satu, Kaukokaipuun Nella ja Running with Wild Horses Veera Bianca. Oma Instagram-profiilini löytyy @auringonalla.

IGTravelThursday / Ruokaikävä maailmalle

Reissussa parasta on syöminen. Tai ainakin päivän kohokohtia! Me syödään yleensä paikassa kuin paikassa niissä edullisemmissa vaihtoehdoissa enkä muista että olisimme kertaakaan syöneet ulkomailla kovinkaan virallista gourmetia. Mutta huippuhyvää ruokaa, sitä ollaan kyllä saatu kyllä monissa eri paikoissa! Ja melkeinpä mitä edullisempi ”ravintola”, sitä parempi ruoka.

Ruokaikävä iskee yleensä heti, kun reissusta on kulunut muutama päivä ja arkista kotiruokaa (josta pidän kyllä myös erittäin paljon) on syöty pahimpaan Suomi-ruokaikävään (kyllä, sellainenkin iskee välillä!). Ikävää helpottaa ruokatuliaiset sekä kotona kokkaillut toisinnot lomareissun kohokohdista. Tässä muutama, mitä on kokeltu tai mikä on listalla tai mistä ylipäätään on olemassa Instagram-kuva (ruokakuvia on ylipäätään ihmeellisen vähän, ja koska valtaosa on Jenkeistä, on ruuat sen mukaisia):

Aloitetaan aamupalasta! Diner-pannarit ovat lempiherkkuamme, runsaalla vaahterasiirapilla ja hedelmillä/mustikoilla. Park Slopessa sijaitsevan lempparidinerimme tunnelmaa ei ehkä saa ihan aikaiseksi kotona (siihen tarvittaisiin vähintäänkin yksi harmaantunut kreikkalainen mies, joka kulkisi ympäriinsä kahvipannu kädessä ja kuulumisia vaihtaen), mutta mustikkapannarit syntyy sen sijaan käden käänteessä. Viikonloppuaamu ei voi enää alkaa paremmin!

Toukokuisella Nykin reissulla parhaiten jäi mieleen kaksi annosta: Brooklyn Flea Food Marketin Brisket Sandwich ja mustikkalimppari sekä Rockaway Tacon raikkaat tacot ja mehut. Ollaan jo ehditty kokeilemaan näitäkin kotona, om nom nom!

Ja puhuttaessa hampurilaisista, jatketaan In-N-Outin double double fiilistelyillä (kuvassa vasemmalla). Näitä ehkä maailman parhaita hampurilaisia piti yrittää grillailla itsekin viime kesänä, kun kotiuduimme road tripiltä. Oikeanpuoleista cheezborgeria (Billy Goat Tavern, Chicago) ei tehnyt mieli kopioida ihan suoraan, sillä se oli melko kuiva, mutta kotona tuli loihdittua mehukkaampi versio samalla idealla.

Lähdin San Diegon päiväreissulle sillä mielin, että niin läheltä Meksikon rajaa täytyy löytyä todella hyvää meksikolaista ruokaa. Jouduin ehkä kokonaisuudessaan pettymään ruuan suhteen, mutta paikan nachot oli kyllä mielettömän hyviä ja rapeita! Kotona testailin nachojen paistamista ja totesin, että maissitortillat on ainoat oikeat tähän puuhaan.

Söimme Boca Chicassa Dominikaanisessa tasavallassa rannalla ihanaa rapeaa friteerattua kanaa sekä tostoneja, paistettuja jauhobanaaneja. Ja mitä tekeekään Heidi, kun pääsee kotiin? Menee tietenkin kauppaan ostamaan kanaa ja jauhobanaaneja!

Samalta suunnalta on tämäkin herkku, nimittäin Barra Payanin erikoisleipä, kyytipoikana ihanaa tuorepuristettua appelsiinimehua iso mukillinen! Tätätkään tunnelmaa ei mitenkään loihdita omaan kotiin, mutta leipiä voi toki aina tehdä. Nam!

Makea puoli on minulla aina huonommin edustettuna kuin suolainen. Vaikka olen käynyt Nykissä jo useita kertoja, olen syönyt juustokakkupaloja vain kolme. Ja niistäkin kaksi lentokentällä viime tipassa ennen kotiinlähtöä. Mitä se sellainen on?? Juustokakku on maailman parasta! Kotona leivoin New York -tyylistä juustokakkua uutena vuotena.

Toukokuisella reissulla ostin ruokatuliaisina mm. Oreo-keksejä. Ja niistä oli pakko tehdä Oreo-juustokakkua, joka koristeltiin kirsikoilla. Voiko enää amerikkalaisempaa herkkua olla? Key lime pie -palanen tuli syötyä missäs muuallakaan kuin herkun alkulähteillä Key Westissä. Ja se oli mielettömän hyvää! Vaikka oikeanlaisia limettejä ei saa Suomesta (makeampia kuin meillä myytävät), keräsi oma key lime pie:ni rutkasti kehuja!

Kokkauslistalla on ehdottomasti mm. Brysseilin herkkuja, kuten vohveleita ja simpukoita!

Mitä ruokaa sinä ikävöit maailmalta ja aiotko kokkailla sitä omassa keittiössäsi?

Päiväretki kaupungista rannalle: Rockaway Beach

Rakastan New Yorkin ehkä siksi niin paljon, että yhden kaupungin alueella voi kokea niin paljon erilaisia asioita. Jos yksi paikka kyllästyttää, pääsee maantieteellisesti suht lyhyessä matkassa ihan erilaiseen ympäristöön. Yhdellä lomalla saa siis monta erilaista lomaa. Ja vieläpä todella edullisesti, sillä viikon rajoittamaton metrokortti maksaa 30 dollaria ja sillä pääsee liikkumaan suurella alueella.

Lähdetään siis liikkeelle Manhattanin pahimmasta vilinästä, kolistellaan metrolla Long Islandin puolelle Queensiin ja katsellaan ikkunasta niin rähjäisiä teollisuusrakennuksia kuin myöhemmin pastellin värisiä pieniä kaksikerroksisia puutaloja, joita on vieri vieressä jonoina, jokaisen edessä on oma pieni aidattu etupiha. Jossain vaiheessa maisema muuttuu suomaisemmaksi ja pian ollaan pitkällä sillalla ja metro näyttää kulkevan keskellä merta Jamaica Bayn alueella.

Toisella puolella, kapealle niemelle saavuttaessa, on ränsistyneitä, tolppien varaan rakennettuja puutaloja. Osa on hylättyjä, liekö hurrikaani Sandyllä ollut osuutta asiaan. On melko epätodellinen olo, kun pilvenpiirtäjien sijaan metron ikkunasta katsellaan tällaisia maisemia:

Ensimmäinen etappimme oli Beach 67 St. Metroasemalta on lyhyt kävelymatka rantaan ja ainakin toukokuussa ranta oli todella rauhallinen: muutama surffari ja lenkkeilijä sekä yksi aurinkovarjolla varustautunut pienempi porukka. Vaikka kaupungin läheisyyden voi havaita jossain kaukaisuudessa, on tunnelma silti suurkaupungin sykkeestä kaukana.

Pienen rantakävelyn jälkeen vaihdamme pitkällä Rockaway Beachilla paikkaa metrolla ja suuntaamme Beach 98 St:n asemalle, mistä on lyhyt kävelymatka Rockaway Tacoon. Kala-, chorizo- ja lihatacot maistuu herkullisille aurinkoisella kadulla nautittuna. Rento surffifiilis välittyy niin puitteista, henkilökunnasta kuin leppoisasta meiningistä. Ruokajuomaksi suositellaan paikan hedelmämehuja.

Matka takaisin Long Island Cityyn Manhattanin kupeeseen kestää varmasti lähemmäksi tunnin ja vaikka silmät meinaa painua kiinni jo näinkin vähästä meri-ilmasta, niin onneksi keksin muuta tekemistä ja tein maailman parhaimman löydön.

Road tripin kohokohdat

Tasan vuosi sitten elettiin jännittäviä hetkiä, kun juhannus lähestyi kesäkuun edetessä ja se tiesi yhden unelmiemme matkan, länsirannikon road tripin alkamista. Nyt kun juhannus lähenee taas, on fiilis hieman haikea: olisipa vielä viime kesä, tai pikemminkin olisipa jo ensi kesä, kun silloin meillän on ainakin teoriassa mahdollista lentää taas Atlantin toiselle puolelle, vuokrata auto ja kierrellä mitä mahtavimmissa paikoissa, yöpyä motelleissa ja syödä maailman parhaimpia hampurilaisia. Ynnä muuta.

Tässä vielä viime kesän reissumme kohokohtia aikajärjestyksessä. Ja myönnän, reissulla ei ollut muuta kuin kohokohtia ja nautimme ihan joka minuutista. Se oli täydellinen matka!

Muutama päivä New Yorkissa ennen länsirannikolle lentämistä oli loistoidea. Rahaa meni ihan tasan yhtä paljon (lennot oli muutaman satasen halvemmat pysähdyksellä, mutta maksoimme erotuksen hotelliöinä), mutta pidämme kesäisestä kaupungista kaikkein eniten (touko-syyskuu lienee parhainta aikaa meille). Ehdittiin tehdä vaikka mitä: ihailla graffiteja Bushwickissa, syödä maailman tunnelmallisimmalla grillillä Madison Square Parkissa ja kävellä vehreässä Central Parkissa.
San Francisco, auto alla ja mieletön vapaus! Ajelimme Bay Areaa ympäri, kävimme Treasure Islandilla, Twin Peaks Hillillä ja tietenkin kaupungin keskustassa kiipeämässä mäkisiä katuja.
Kalifornian rantatie oli huikeine maisemineen ehdoton Kalifornia-kokemus!
Menimme San Luis Obispoon Santa Barbaraa edullisemman majoituksen perässä. Pikkukaupunki osoittautui yllättävän viehättäväksi lomafiiliksineen, vaikka keskusta ei ole merenrannalla. Ja muita turisteja ei hirveästi näkynyt tuohon aikaan, joten se fiilis tuli jostain muusta.
Ajomatka Las Vegasiin, välillä kumpuilevaa, kuivahkoa maalaismaisemaa, välillä tasankoa ja sitten kiemuraista vuoristotietä. Lempiväriäni okraa joka puolella. Solar farmeja ja täysin autiota tietä. Ja sitten autiomaa, joka jotenkin kummasti viehättää minua.
Las Vegas, olihan se tietenkin kokemus! Ja yllättävää kyllä, haluan sinne uudelleen. Golden Nuggettimme oli kitsi kuten pitääkin, Stripillä ajettiin autolla ja käveltiin illalla, casinoista kävimme Bellagiolla pelaamassa muutaman hedelmäpelin ja aamupalaa syötiin mm. IHOPilla.
Death Valley, mielettömiä luonnonmaisemia, mielettömän kuumaa! Auton mittarissa komeili jopa yli 50 celsius-asteen lukemat ja ilma todellakin väreili.
Galico Ghost Town, hylätty kaivoskylä, joka oli kunnostettu turisteja varten entisajan loistoonsa. Hauska pikku pysähdys matkalla Las Vegasista Los Angelesiin.
Los Angelesista olimme kuulleet etukäteen sekä kehuja että haukkuja, mutta me ihastuttiin kaupungin tunnelmaan. 4th of July Santa Monican laiturilla, huikeita näkymiä Hollywoodin kukkuloilla ja ilta-ajelu Mulholland Drivella ja tietenkin paljon kruisailua Sunset Boulevardilla.
Päiväreissu Anaheimin kautta San Diegoon ja paluu pienten rantakaupunkien läpi South Coast Highwayta pitkin. Pysähdys Laguna Beachin tienoilla Aliso Beachilla ja hienot rantamaisemat!

IGTravelThursday / Nallikari Beach

Ihanat kesäsäät hellivät Ouluakin viime viikolla ja kaikki huipentui lauantaihin, kun vihdoin pääsimme koko kahden hengen ja yhden pienen mustan koiran perheellämme hieman viettämään laatuaikaa yhdessä. Auto otettiin alle, mutta sillä ei hurautettu kovin pitälle. Olimme matkalla Nallikariin, kun päätimme ajaa Toppilansaaren asuntomessualueen kautta, ja lopulta siellä saimme päähämme jättää auto parkkiin ja kävellä saaren pienemmälle ja rauhallisemmalle rannalle.

Rannan vieressä on pitkä ja kapea aallonmurtaja ja kävelimme sen päähän. Merituuli viilensi sen verran, ettei voinut olla enää ihan varma kuinka lämmin ilma olikaan. Kävimme myös kahlailemassa rantavedessä ja erityisesti Aada innostui räpiköimään matalikossa. Ei liene kovin yllättävää!

Jatkoimme vielä matkaa alkuperäiseen päämääräämme eli Nallikarin uimarannalle, sillä halusimme nähdä uudistuneen ilmeen kokonaisuudessaan. Ja hienohan sen ranta onkin! Ja näin aurinkoisena lauantaina paikka tietenkin kuhisi porukkaa: lapsiperheitä, auringonottajia, jäätelönsyöjiä, rullaluistelijoita ja muuten vaan rantakävelylle tulleita.

Rannan toisessa päässä on tuttuun tapaan majakan mallinen rakennus (jossa ei ole tällä hetkellä mitään toimintaa, mutta mihin ilmeisesti tulee vielä kesäkuun aikana kahvila, jee!) ja sen luona pitää tietenkin käydä kävelemässä. Matkan varrella näimme Nallikarin uuden kahvila-ravintolan, jonka ulkoasu noudatti hyvin pitkälti aikaisempaa (rumaa) lautarakennusta. Hieman ennen majakkaa rannalle oli rakennettu pieni puinen laiturimainen pätkä boardwalk-tyyliin. Siinä oli kiva istuskella, enkä pistäisi pahaksi, jos se olisi vielä hieman pidempi. Odotan jo innolla tulevia kesän rantapäiviä, jospa nämä ei jäisi ainoiksi (sanoo ikuinen optimisti, joka on pessimisti ainoastaan Suomen kesäsäiden suhteen).

Onnellisuushaaste: eräs lauantai

Tämä matka -blogin Anna haastoi meitä kanssabloggaajia mukaan onnellisuushaasteeseen, joka on monille tuttu Facebookista: viisi positiivista asiaa viitenä päivänä. Otin haasteen mielelläni vastaan, sillä myöskään minun mielestä maailmassa ei ole koskaan liikaa positiivisuutta ja onnellisuutta voisi korostaa enemmänkin. Osallistun haasteeseen todennäköisimmin vain tämän päivän osalta, sillä ensi viikko tulee olemaan kiireinen, vaikka olenkin varmasti erittäin onnellinen koko viikon!

Tänään, ihanana kesäisen lämpimänä lauantaina, olen todella onnellinen kesästä. Ja syitä siihen, miksi olen onnellinen nimenomaan kesästä:

1. Kirsikat (ja Oreo-juustokakku kirsikoilla). Olin vuosia allerginen kirsikoille, mutta siedätin itse itseni pitkän tauon jälkeen pari vuotta sitten ja nyt haluaisin syödä kirsikoita vaikka joka päivä. Sama juttu muiden ruoka-allergioideni kohdalla!

2. Mansikat. Asumme rivitalokolmiossa kaupungin laidalla ja minulla on muutaman vuoden ajan ollut pieni takapiha. Muistelin muutama viikko takaperin haikeana lapsuuden kotini pihaa, jolla kasvoi ihan kaikkea omenapuista kasvimaahan ja marjapensaista puutarhavadelmiin. Haluaisin sellaisen pihan. Se saisi olla vähän villiintynyt ja boheemi, sillä tuskin jaksaisin pitää mitään täysin ojennuksessa. Toistaiseksi on kuitenkin tyytyminen kymmeneen mansikan taimeen (jotka kukkivat kaikki!), kahteen tomaatin taimeen ja yrtteihin, jotka istutin pari viikkoa sitten.

3. Aurinkolasit. Silmälasini menivät rikki maanantaina, sanka napsahti yllättäen poikki ja linssi tipahti paikaltaan. Lasit olivat periaatteessa uusimisen tarpeessa joka tapauksessa ja uudet on jo tilattu, mutta joudun nyt toivomaan parin viikon ajalle erityisen paljon auringonpaistetta, että vahvuuksilla varustettujen aurinkolasien pitäminen ei vaikuta ihan hassulle. Tänään aurinkoa on ainakin riittänyt!

4. Flip flopit. Varvassandaalit on lempikenkäni, joten pyrin kulkemaan niissä koko kesän joka paikkaan, minne niissä on soveliasta mennä. Ipanemat ovat monivuotiset suosikkini (ja ensimmäiset edelleen käytössä olevat hankittu Brasiliasta 2007), mutta tämän kesän lempparit on Gapin mintunvihreät yksilöt, joissa talsin myös tänään koko päivän.

5. Ranta. Koko Suomi herää eloon kesällä (mikäli säät sallii) ja ihmiset ovat selvästi paremmalla tuulella kuin talvisin. Suomen kesä on maailman paras ja siitä haluaisi nauttia joka minuutin. Ehkä se on se lyhyys ja arvaamattomuus, mikä tekee kesästä niin merkittävän. Asuessani syksyn verran Thaimaassa aloin kaipaamaan vuodenaikoja. Oli outoa, kun kesän jälkeen jatkui kesä. Joka tapauksessa olen onnellinen siitä, että on niin lämmin, että voi mennä upealle uusitulle Nallikarin rannalle, joka on täynnä elämää!

IGTravelThursday / #Suomiretki Kokkolaan

Teimme viime viikonloppuna ensimmäisen virallisen #suomiretkemme. Virallisen lomasta teki hotellivaraus ja suunnitelmallisuus: Kokkolaan ei päädytty sattumalta, vaan halusimme lähteä reissuun parin tunnin ajomatkan päähän yhden yön minilomalle. Ja tällä kertaa koirankaan ei tarvinnut jäädä kotiin, joten kaikin puolin kiva kesälomareissu kyseessä!

Olemme käyneet Kokkolassa aikaisemmin asuntomessuilla ja silloin kaupunki jäi kokonaan näkemättä. Vilaukselta auton ikkunasta ehdin huomata kauniit vanhat puutalot eli Neristanin alueen, vanhankaupungin. Neristan on yksi Suomen laajimpia, yhteinäisiä vanhoja puutaloalueita, jotka on vielä pystyssä. Siksi Kokkola kiinnosti meitä erityisesti.

Lauantai-iltapäivän luulisi olevan ajankohta vilkkaimmillaan, mutta Kokkolassa lähes kaikki paikat oli kiinni ja ihmiset ties missä. Tai kai ne oli kaikki lakkiaisia ja muita juhlia viettämässä. Torilla oli muutama koju auki, mutta suurin osa suljettuina. Varsin rauhallista siis ja ehkä vähän harmillisen autiota. Kävelimme siis suoraan kohti Neristania, sillä lisäksi sadepilvet lähenivät uhkaavasti.

Neristanin vanhat, värikkäät puutalot olivat odotetusti mitä ihastuttavampia ja katuja kävellessämme kurkistelimme turistien tavoin idyllisille sisäpihoille ja kuvasimme ikkunaväleihin aseteltuja koristeita. Joissakin puutarhoissa vietettiin päättäjäisiä omenapuiden kukkiessa. Voiko parempaa juhlapaikkaa ollakaan, kuin kaunis, hieman rapistunut satumainen sisäpiha?

Lopuksi kävelimme jokivartta takaisin ja bongasimme pienen suloisen majakan. Illalla suuntasimme muutaman kilometrin päähän merenrantaan Mustakariin illalliselle, mutta siitä lisää myöhemmin.