Chinatown on meille yhtä aikaa sekä tuttu että hieman tuntematon paikka. Ensimmäisen yhteisen reissumme hotelli sijaitsi Chinatownissa, joten hotellin lähitienoo sekä lyhyet kävelymatkat sekä Boweryn että Grand Streetin metroasemille tulivat hyvinkin tutuiksi. Kävimme myös kävellen katselemassa lähialueita: Lower East Sidea, Nolitaa ja Little Italya (joka on varsin pieni ja puoliksi kiinalaistunut). Kävelin myös muutaman kerran SoHosta hotellille, sillä matka ei ollut kovin pitkä edes ostoskassien kanssa.
Mutta silti meillä jäi näkemättä se varsinainen Chinatown ja ymmärsimme asian vasta tällä reissulla ja sen takia teimme myöhäisen iltapäiväretken kyseiseen kaupunginosaan. Ja tällä kertaa katsoimme, että menemme hiukan syvemmälle. Näin ollen aikaisemman hotellimme ympäristö Grand Streetillä jätettiin kokonaan paitsioon ja suuntasimme metroasemalta suoraan alaspäin Canal Streetille asti, josta kävelimme Mott Streetille, joka oli sitä krääsäisintä Chinatownia, mitä tällä kierroksella nähtiin.
Mutta sitä ennen ihailimme hetken aikaa metroaseman viereistä puistoa, jossa pelattiin jotain peliä. Arvuuttelimme hetken mikähän pallopeli sopisi Chinatowniin ja minä olin sitä mieltä, että ehkä pingis, mutta tuskin ainakaan mikään periamerikkalainen katukoris. Seinän takaa paljastui kenttä, jolla pelattiin jotain squashin tapaista, mutta ilman mailoja eli pelkillä käsillä siis! Ihan uusi laji minulle, valistakaa tyhmää! Ja niin, seuraavalla kentällä pelattiinkin sitä katukorista.
Puistossa oli mukava tunnelma ja jos emme olisi olleet niin nälkäisiä, olisimme jääneet sinne hetkeksi istuskelemaan penkille. Sen sijaan kävelimme siis Canal Streetille ja sitä pitkin Mott Streetille, jota pitkin lähdimme kävelemään muutaman korttelin mittaiselle pätkälle etelään päin. Kadulla oli paljon kauppoja, jotka myivät erilaista krääsää: matkamuistoja, kenkiä, hattuja, vaatteita… Emme käyneet yhdessäkään kaupassa sisällä, sillä olisin saattanut vielä vahingossa ostaa kassillisen verran kimaltelevaa ja värikästä krääsää.
Valitsimme ravintolaksi melko satunnaisesti Wonton Noodle Gardenin, joka oli tarjoillut newyorkereille nuudeleita ja muita herkkuja jo 35 vuotta. Ravintolassa ei ollut ketään muita kuin me ja iso kasa tarjoilijoita siihen nähden, että paikka oli ennemmin pieni kuin keskikokoinen. Tilasimme muutaman annoksen jaettavaksi: katkaravulla ja possulla täytettyjä dim sumeja, hapanimeläkanaa paistetuilla nuudeleilla ja mausteisia kanansiipiä. Tässä vaiheessa ravintolaan alkoi tulla muutakin porukkaa ja myöhemmin pöydissä istuikin useita aasialaisporukoita meidän lisäksi.
Ruoka oli todella hyvää ja erityisesti ihastuin dim sumeihin, joita pääsin vasta nyt maistamaan ensimmäistä kertaa! Hapanimeläkana on yleensä aina takuuhyvää, mutta tässä oli vielä kivasti tuoreita kasviksia. Sen sijaan nuudeleita en käsittänyt ollenkaan: sellaisia kovia ja jotenkin sipsimäisiä, ei keittyjä eikä paistettuja! Rapeat kanansiivet olivat myös hyviä ja niiden alla ollut lisuke jännää, kuten aasialaiset ruuat monesti on (eli niistä ei tiedä mitä ne on, mutta ne raksuu tai venyy ja maistuu uudenlaiselle).
Ruokailun jälkeen katselimme vielä hiukan Mott Streetiä ja palasimme Canal Streetille, jonka varrella oli kiinalaisia ruokakauppoja. Rapuja ja muita mereneläviä piti toki kuvata, kun kaupat ovat avonaisia. Lisäksi kadulla myytiin kauniita eksoottisia hedelmiä. Lopuksi piti vielä ikuistaa Mäkkäri, kun siinäkin oli kiinatekstiä!
Auringon alla 