Auringon alla

Brooklyn Heightsin näköalapaikalla

Viimeisenä päivänä ajeltiin metrolla vielä sen verran, että kävimme Brooklynissä sekä Brighton Beachilla että sitä ennen Brooklyn Heightsin näköalapaikalla. Jäimme kyydistä Clark Streetin asemalla, mistä on vain muutaman korttelin matka rantakadulle, joka kulkee suuren autotien yläpuolella. Näkymät ovat East Riverin yli Manhattanin eteläkärkeen ja Brooklynin sillalle. Ei yhtään hassummat lenkkimaisemat joillakin!

Idylliä rikkoo tietenkin hieman se, että alapuolella on epämääräinen työmaa (ja onneksi myös melko symppis pop-up pool). Muutoin Brooklyn Heights näytti nopealla silmäyksellä varsin viihtyisälle alueelle, voisin vaikka muuttaa tuonne!

Sumuinen pikku-Venäjä, Brighton Beach

Viimeinen päivämme New Yorkissa ei sujunut ihan toivotulla tavalla, kuten jo aikaisemmin kerroinkin. Siksi päädyimme hieman eri paikkoihin, kuin mihin olimme menossa. Lähdimme taittamaan pitkää metromatkaa Coney Islandille, mutta päädyimmekin muutaman kilometrin eri kohtaan Brighton Beachille. Ei se nyt ihan huono käänne ollut, sillä pikku-Venäjään oli hauska päästä kurkistamaan. Ja olisi ollut mielenkiintoista kierrellä katuja muutama korttelin enemmänkin, ellemme olisi taistelleet aikaa ja sadetta vastaan.

Heti metroaseman ulkopuolella pääsi hyvin jyvälle, mihin päin maailmaa juuri saavuttiin. Ruokakaupan edustalla myytiin venäläisiä leipomuksia ja kyltit olivat yhtäkkiä kyrillisillä aakkosilla. Ihmiset olivat hieman erinäköisiä ja sääkin oli kliseisen harmaa.

Suuntasimme heti Brigton Beachin boardwalkille, joka jatkuu aina Coney Islandille saakka. Jos aikaa olisi ollut, olisimme kävelleet puulaituria pitkin haluttuun päämääräämme, mutta nyt se ei ollut valitettavasti mahdollista. Vielä parempi olisi ollut, jos olisimme ehtineet istahtaa lounaalle johonkin venäläisravintolaan. Ensi kerralla sitten.

IGTravelThursday / Kesä, Italia ja me

Latasin Instagramin kännykkääni juuri ennen Berliinin ja Rooman matkaamme kaksi vuotta sitten. Sen jälkeen kuvia on tullut otettua enemmän ja vähemmän ahkerasti, mutta alkuaikoina suorastaan hävyttömän vähän. Ehkä en vielä ollut oikein päässyt jyvälle sovelluksen viehätyksestä tai sitten kännykällä kuvaamiseni oli tuohon aikaan ylipäätään olematonta. Olimme viisi päivää ihanassa, kauniissa Roomassa ja ainoat Insta-kuvat on tässä:

Colosseum ja tuuletin. Jälkimmäinen vaatii hieman selittämistä, vaikka ehkä kaikki heinäkuisessa Roomassa vierailleet eivät ihmettele laitetta ollenkaan. Mutta että miksi ihmeessä olen ottanut kuvan tuulettimesta Roomassa, missä kadut ovat pittoreskeja ja tunnettuja monumentteja sekä romanttisia suihkulähteitä pulpahetelee näkökenttään jokaisen kulman takana?

Ehkä mielessäni pyöri itse reissun aikana vain kuumuus. Se oli todellakin tuskastuttavaa. Kun hyppäsimme junasta Terminin asemalla ja raahasimme laukkujamme pitkin katuja lähellä sijaitsevaan hotellimme, oli iltapäivä ja ihmisiä makasi lähes tuupertuneen näköisenä pitkin poikin katuja. Oli niin kuuma, että ilma näytti suorastaan paksulle.

Eikä tilanne hellittänyt hotellillakaan: ei ilmastointia. Huoneemme oli pieni ja pimeä. Ja kuuma. Suomessa sellaista olisi kutsuttu saunaksi. Miksi olin olettanut, että tottakai kaikissa hotelleissa on jonkinlainen ilmastointi.

Yöt olivat kaikkein tuskaisimpia. Hotellin paksut kiviseinät olivat keränneet koko päivän auringon lämpöä ja illan ”viiletessä” huone oli ja pysyi kuumana. Uni ei tullut sitten millään. Kärvistelimme muutaman yön, kävimme päivälle viilentymässä ruokakaupan pakastealtaan yllä ja lopulta huomasimme samaisen kaupan keskellä pienen röykkiön pöytätuulettimia.

Pöytätuuletin yksistään auttoi jo hieman. Sitten muistin äitin joskus kauan sitten antaman neuvon ja kastelin kylpypyyhkeen niin kylmällä vedellä kuin sain. Makasin sängyssä märkä pyyhe peittonani ja pöytätuulettimen pauhatessa kopissamme. Vihdoin saimme nukuttua, jos emme ihan koko yötä, niin ainakin muutaman tunnin pidempään!

Silläkin uhalla, että heinäkuu ja Italia voi olla huono yhdistelmä, olemme jälleen ottamassa suunnan kohti saapasmaata. Tällä kertaa kylläkin pohjoiseen järviseudulle, lennot on Milanoon. Vuokra-auto on varattu ja reitti hyvin pitkälti selvillä. Vaihdamme paikkaa päivittäin, joten mikäli jossain hotellissamme ei ole ilmastointia, on se mahdollisesti seuraavassa!

IGTravelThursday on Instagram-kampanja, jossa tägätään omia matkailuaiheisia kuvia tunnisteella #IGTravelThursday. Näin saadaan kivoja matkailuaiheisia vinkkejä kiertoon kuvien muodossa. Kampanjan järjestäjiä ovat Destination Unknown Satu, Kaukokaipuun Nella ja Running withWildHorsesVeera Bianca. Oma Instagram-profiilini löytyy @auringonalla.

New York, mahdollisuuksien kaupunki

Ei sitä turhaan sanota, että New Yorkissa kaikki on mahdollista. Unelmat käyvät toteen ja niin edelleen. Ja pienemmätkin asiat kuin suuret unelmat.

Kuten tiedätte, reissasimme viime kesänä yhden unelmamatkoistamme, länsirannikon road tripin. Matka meni loistavasti, mitään vastoinkäymisiä ei ollut. Kuin vasta kotona.

Otin reissun aikana paljon valokuvia. Sadat ei riitä, puhutaan jo enemmästä. Kuvat siirrettiin läppärille jo reissussa, kotona myös pöytäkoneelle. Lisäksi ne oli muistikorteilla.

Emme siis huolestuneet, kun MacBookini ilmoitti syksyllä edessä olevasta viasta, jonka myötä muisti pitää vaihtaa ja koko koneen sisältö tietenkin häviää samalla. Varmuuskopioimme kaiken, mikä ei ollut jo varmuuskopioitu.

Paitsi että meille sattui epähuomiossa virhe. Yksi muistikortti olikin hävöksissä, siinä oli yli tuhat kuvaa ja kokonainen viikko road tripistämme: Las Vegas, Death Valley, Los Angeles, San Diego, Laguna Beach… Eikä näitä kuvia ollut myöskään siirretty pöytäkoneelle.

Huomasimme virheemme liian myöhään. Kuvat hävisivät, olo oli melko epäuskoinen ja lopulta itkin silmät päästäni kadonneiden kuvien perään. Kuviahan ne vain on, mutta jotkut niistä oli hyvinkin tärkeitä.

Palataan siihen ihmeeseen tässä kohtaa. Istuimme metrossa matkalla Rockaway Beachilta takaisin hotellille Long Island Cityyn. Päivä oli ollut aurinkoinen ja mukava ja pitkällä metromatkalla meinasi vaipua uneen. Päätin alkaa järjestelemään pientä matkakukkaroani pysyäkseni hereillä.

Huomasin, että kukkarossa on pienen pieni sivutasku, sinnehän voisi laittaa euron kolikot pois häiritsemästä! Aukaisin taskun ja yritin pujottaa sinne kolikoita, mutta jokin hankasi vastaan. Lievästi ärtyneenä kokeilin taskua, ja mitä siellä olikaan, muistikortti!

Molemmilla kävi heti mielessä, että onko tämä nyt se kadonnut kortti. Ja kyllä, lopputulos on muun muassa tässä:

Ja kortilta löytyi myös se tärkein kuva: yksi ainoa otos, ei uudelleenrajausta, ei mitään käsittelyä. Kihlajaiskuvamme:

IGTravelThursday / Oulun kahvilat ja lounaspaikat

Aika nostaa taas kotikaupunkini Oulu maailmankartalle, sillä olenkohan tehnyt yhtään IG-postausta Oulusta? En? Tarkoitus on kyllä ollut, joten korjataan virhe ja esitellään tämän hetken lemppariravintoloita ja -kahviloita. Näitä onkin yllättävän monta, joten en ota tähän mukaan muuta kuin lounaspaikkoja ja kahvitteluja, illallispaikat saa ehkä esittelyn joskus myöhemmin.

Kahvittelua:

Puistola. Istun tälläkin hetkellä aamukahvilla Puistolan Delissä. Rapea kroissantti, omatekoista appelsiinihilloa ja tummapaahtoinen kahvi. Siitä on herkutteluaamupala tehty. Netti toimii täysin moitteetta, joten olen täällä lempikahvilassani yleensä koneen kanssa ja kirjoittelen aikani kuluksi, jos sellaista on. Puistolan parhaita puolia on miellyttävä miljöö vaaleanpunaisessa jugend-talossa. Kts. myös lounas.

Koivurannan kahvila. Kahvila sijaitsee Oulujoen rannalla keskustan ulkopuolella Värtössä, mutta sinne voi kävellä tai pyöräillä jokimaisemissa ja palkita itsensä puutarhamaisella terassilla nautitulla kauniilla kakkupalalla. Suolainen puolikin on usein näyttänyt erittäin hyvälle. Ehdoton kesäkahvila!

Tähtitornin kahvila. Tämäkin on kesäkahvila, sijaitsee Linnansaaressa keskustan vieressä. Kahvila on monikerroksisessa puurakennuksessa ja sisustettu kirpparikamoilla. Valikoima ei ole niin hyvä kuin edellisissä, mutta miljöö on hauska ja kotoisa.

Bisketti. Klassikkokahvila Oulussa ja varmasti vuodesta toiseen se yleisön suosikki. Kiva vanha liiketila Rotuaarin varrella. Monenlaista suolaista ja makeaa ja halutessaan voi myös siirtyä BarB:n puolelle kuoharilasilliselle. Bisketti lienee keskustan kahviloista edullisimmasta päästä ja sillä on paljon vakioasiakkaita.

Lounaalla:

Hagia Sofia. Turkkilainen a la carte tarjoilee ehkä Oulun parasta lounasta buffetista. Tämä on melko uusi lempparini, sillä paikka unohtuu helposti sijaintinsa johdosta, vaikka oikeasti Rotuaarilta on vain parin korttelin matka herkullisen buffetin ääreen!

Tuba. Kirpparihuonekaluilla ja -astioilla sisustettu. Ruoka tehdään alusta lähtien omassa keittiössä. Lounaan tasossa on vaihteluita, mutta itse olen syönyt aina hyvää ruokaa. Lounasaikaan saa myös ihania hampurilaisia!

Rauhala. Tuban vieressä Ainolan puiston kyljessä. Vanhahtava, kartanomainen puutalomiljöö ja monipuolinen kotiruokabuffet. Aina hyvää ruokaa!

Toripolliisi. Entinen fine dining Matala muuttui joitakin vuosia sitten edullisemmaksi koko kansan bistroksi. Erityisesti lounas on hyvää ja kesällä sitä pääsee nauttimaan viihtyisällä terassilla samalla kun voi tarkkailla torinrannan meininkiä.

Cafe Rooster. Oulun uusimpia, tosi nyt jo useamman kuukauden auki ollut kahvila-ravintola, jonka listalla on muutamia lounasruokia ja hampurilaisia ym. purtavaa. Kahvilatuotteita en ole testannut, mutta ainakin ruoka tehdään kokonaan itse, olen saanut täällä jopa itsetehtyä ketsuppia (joka oli mielettömän hyvää!). Täälläkin miljöö on kaunis ja viihtyisä!

Puiston Bistro. Delin lisäksi Puistolasta löytyy Bistro (ennen myös Dining, mutta nykyään se puoli taitaa olla vain tilauskäytössä, mikä on sinällään harmi, sillä ruoka oli todella hyvää ainakin oman kokemukseni mukaan). Bistrosta saa niin lounasta kuin illalla ruokaa pastasta sapaksiin. Lounaaseen kuuluva minijälkiruoka jaksaa hymyilyttää joka kerta, ne on niin söpöjä!

Tomo. Oulusta taitaa saada nykyään sushia useammastakin paikkaa, mutta itse tykkään eniten Tomosta. Johtuu varmasti myös kivasta ja teemaan sopivasta ravintolasta, sillä kyllä miljöö on useasti jo puoli ruokaa.

Sitten on vielä kolme mainitsemisen arvoista ravintolaa, joista ei löydy yhdestäkään yhtään instagram-kuvaa. Oulun Teatteriravintola tarjoaa hyvää buffet-lounasta, jossa on useampaa salaattia ja muutamaa kotiruokaa, joista yleensä vähintään yhdessä on joku pieni twist. Näköalat on kivat Pikisaaren ympäristöön!

Garam Masala. Oulun parasta intialaista ja lounasbuffetissa tulee väistämättä ähky. Paikka on pieni, ahdas ja kitsi, joten lounasaikana kannattaa varautua ruuhkaan.

Phuket Thai take away. Nimestä huolimatta tästä paikasta saa yllättävän hyvää thaimaalaista ja varmasti autenttisimman makuista. Lounas buffetista lämmittää kieltä ja mieltä, varsinkin jos tarjolla on lemppariani happamantulista tom yum -keittoa.

IGTravelThursday on Instagram-kampanja, jossa tägätään omia matkailuaiheisia kuvia tunnisteella #IGTravelThursday. Näin saadaan kivoja matkailuaiheisia vinkkejä kiertoon kuvien muodossa. Kampanjan järjestäjiä ovat Destination Unknown Satu, Kaukokaipuun Nella ja Running with Wild Horses Veera Bianca. Oma Instagram-profiilini löytyy @auringonalla.

11 faktaa -haaste, minä matkailijana

Ihana Ulla, intohimoinen New York -fani, heitti minulle blogeissa kiertävän 11 faktaa haasteen, jossa kerrotaan 11 satunnaista asiaa itsestä ja lopuksi vastataan haasteen esittäjän antamiin 11 kysymykseen. Kiitos Ulla haasteesta, otan sen heti nyt vastaan, sillä vaikka flunssasta johtuen henki pihisee, niin pihiseepä kuitenkin. Ja lisäksi, nyt kun totuin bloggaamaan päivittäin, on siitä vaikea päästää irti.

1. Aloitetaan rahasta. Kuten monilla muillakin matkabloggareilla, myös minä ajattelen hintoja ja rahasummia lentojen/matkojen hintoina. Esimerkiksi näin: jos jättää yhden 8e lounaan ostamatta viikossa, säästää kuukaudessa yli 30e eli vuodessa melkein 400e ja sillä tekee yhden Euroopan viikonloppuloman. Usein nämä vertailut liittyy kalliimpiin ostoksiin (tällä hintaa saisi Nykin lennot) tai säästämiseen. Hintojen vertaaminen ”menetettyihin” tai saavutettuihin matkoihin tuo perspektiiviä.

2. Panostan matkoillani harvoin laatuun: lennot on usein halvimmat mahdolliset, hotellissa tärkeintä on hyvä sijainti, tykkään syödä edullisesti ja taksia käytämme vain pakon edessä. Mutta jos lentomukavuus (paremmat aikataulut, ei välilaskuja, lyhyempi matkustusaika) paranee pienellä panostuksella, valitsen mukavuudenhaluisena paremman vaihtoehdon. Myös parempitasoisilla hotelleilla on paikkansa, kuten häämatkalla. Pääsääntöisesti kuitenkin matkoissa määrä korvaa laadun!

3. Ennen matkalle lähtöä minusta on kiva elää pihisti, sillä reissussa syömme kuitenkin lähes poikkeuksetta vain ulkona. Koska harrastan ruuanlaittoa kotona jatkuvasti, en usko, että haluaisin kokkailla mitään reissussa. Vaikka se onkin harrastukseni.

4. Silti haluan ehdottomasti kierrellä ulkomailla ruokakauppoja. Ihastelen vihannestiskejä ja koluan hyllyjä läpi. Haluaisin ostaa puolet kaupasta mukaani, mutta usein mukaan päätyy käytännön syistä vain mausteita tai muuta helppoa kuljetettavaa (yleensä esimerkiksi sinappia, hilloa tai chilikastiketta). Tällä kertaa matkalaukuissa oli tietoisesti tilaa, joten ruokakaupasta lähti mukaan erilaisia kastikkeita ja muuta mukavaa, kuten Oreo-keksejä ja keltaisia maissitortilloja.

5. Tajusin juuri tätä kirjoittaessani, että mihin ihmeeseen laitoin mukaan ostamani Butterfinger-patukat?? Jaiks! Ei ole tullut vastaan!

6. Kotona käyn ruokakaupassa lähes joka reissulla ihailemassa Amerikka-hyllyä. Ihailemassa siksi, että onhan ne tuotteet aika suolaisen hintaisia täällä meillä, pieninä erinä tuotuina. Silti on pakko välillä ostaa jotain pientä.

7. Kaikista huonointa matkustamisessa on erossaolo koirastamme Aadasta. Ikävöin Aadaa jo ennen varsinaista lähtöä ja joka ikinen kerta viimeisenä päivänä ennen lähtöä vannon mielessäni, että en lähde enää koskaan mihinkään enkä ”hylkää” koiraa enää kertaakaan. Tiedän kyllä, että se pärjää vallan mainiosti hoitopaikoissaan. Mutta minun on vaikea pärjätä ilman koiraa.

8. Ensimmäinen työmatkani oli vuosia sitten Gran Canarialle. Olin pakannut mukaan viiden päivän reissulle (ainoan) ylisuuren matkalaukkuni, joten meidät vastaanottanut herra luuli minun muuttavan saarelle pysyvästi.

9. Silti minulla ei ollut mukana pikkumustaa tai muuta, tarpeeksi juhlavaa mekkoa yllättäviin tapahtumiin, kuten illalliseen hotellin johtajan kanssa viiden tähden hotellissa, jossa yövyimme. Mikä aloittelijan virhe! Ostin sitten hätäpäissäni hienot kengät tavallisen mekon kanssa, kun sopivaa kolttua ei löytynyt kaupasta. Tapaaminen peruuntui viime hetkillä.

10. Inhoan lentokoneruokaa, se haisee ja maistuu aina samalla ruokalajista riippumatta! Yhteen aikaan en edes raottanut koko foliokantta, söin maksimissaan sämpylää ja salaattia, sillä pelkkä haju sai aikaan oksettavan olon. Nykyään pystyn syömään ruokaa enemmän tai vähemmän ja paras ruoka viime vuosina on ollut Finnairin Lontoon lennolla, missä oli falafel-pyöryköitä, fetajuustokuutioita ja tsatsikia pienen sämpylän kera. Tai sitten Jenkkien sisäisellä AA:n lennolla ostettu (perus) juustotarjotin.

11. Olen lentänyt muillakin kuin matkustajakoneilla. 17-vuotiaana pääsin isäni järjestämänä lentämään hävittäjällä (Fouga). Ja ihan oikeasti lentämään. Ainakin viiden sekunnin ajan! Lentäjä teki koneella mm. silmukan, missä minulla kokemattomuuttani hävisi näkö molempien kaarteiden aikana, kun veri pakeni päästä. Kokemus oli kyllä ainutlaatuinen ja mieletön!

Ja sitten ne kysymykset!

1. Kärsitkö lentopelosta? En. Mutta huomaan kyllä, että vanhetessa itsesuojeluvaisto paranee ja lentäminen alkaa olla asteen epävarmemman oloista kuin aikaisemmin. En siltikään voi sanoa pelkääväni lentämistä oikeastaan ollenkaan.

2. Kerro jokin hauska kommellus, joka sinulle on matkalla sattunut. Eläinrakkaina ihmisinä minä ja siskoni huolestuimme kerran Intiassa hotellimme ulkopuolella olevasta kulkukoirasta Epätoivosta, joksi olimme sen ristineet. Koiran kieli roikkui osittain suun ulkopuolella hiekkaisena. Veimme koiralle vettä ja yritimme juottaa sitä, mutta koira ei avannut edes suutansa. Päättelimme, että koira on kenties purrut jostain syystä pahasti kieleensä eikä voi aukaista suuta. Keskustelimme epätoivoisina mitä voisimme tehdä asialle, katsommeko koiran suuhun varovasti vai yritämmekö viedä sen eläinlääkärille. Olimme jo ryhtymässä toimeen, kun huomasimme muutoksen koiran kielessä: se oli edelleen hieman ulkona, mutta hiekka oli hävinnyt! Koira oli siis käyttänyt kieltänsä suussa ja oli ainakin siltä osin täysin kunnossa ja me saimme nukkua yömme rauhassa.

3. Jos rahasta ei tarvitsisi välittää, mikä olisi unelmiesi matka? Tämän luulisi olevan helppo kysymys matkailua harrastavalle, mutta ei se ole. Toisin kuin monet muut, en haluaisi lähteä pitkälle, esim. vuoden kestävälle maailmanympärysmatkalle. Pelkäisin, että turtuisin jo alkuvaiheessa, eikä jokainen uusi paikka tuntuisikaan niin hienolle ja mielenkiintoiselle, kuin kotisohvalta käsin voisi kuvitella. Myöskään mikään yksittäinen matkahaave ei ole ylitse muiden, sillä minulla on iso kasa pienempiä matkahaaveita. Haluaisin mm. tehdä pienen aavikkosafarin Saharassa, matkustaa uudelleen Pariisiin, kävellä kilometrien mittaisella leveällä hiekkarannalla Brasiliassa, käydä kaikissa Aasian metropoleissa, ihastella kirsikankukkia Japanissa, viettää rauhallisen viikonlopun Tukholmassa ja ajella autolla vähän joka kolkassa Jenkeissä. Esimerkiksi siis.

4. Lempijuomasi? Oman mökkikaivon vesi! Sitä kun pullottaisi, niin voisi myydä aika kalliilla maailman metropoleihin!

5. Mitä kotimaankohdetta suosittelet? Kesäisin kaikki kaupungit heräävät eloon, mutta näin puoluleellisesti voisin suositella Kuopiota ja Oulua.

6. Kun olet matkalla, mitä kaipaat kotoa eniten? Taisikin tuossa aikaisemmin tulla ilmi, että koiraamme Aadaa. Ja salmiakkia!

7. Miten reagoisit, jos sinut vietäisiin tunnin varoitusajalla yllätysmatkalle, jonka kohde selviäisi vasta lentokentällä? Jee! Mukana! Eniten huolettaisi se, olisinko levännyt tarpeeksi ennen yllätysreissua, jotta en väsyisi heti alkumatkasta.

8. Jos sinusta tehtäisiin elokuva, kenet valitsisit näyttelemään pääosaa eli sinua? Maailman hankalin kysymys, sillä en ole kyllä koskaan miettinyt vastaavaa aikaisemmin. Nuorempana koulussa sain usein kommentteja, että näytän erinäisiltä tunnetuilta näyttelijöiltä (mm. Michelle Williams). Mutta vain silloin, kun he itkevät. Näytän siis itkevältä näyttelijältä! Enkä edes itkenyt koulussa, koskaan. Tai ok, kerran tokaluokalla kun kaaduin pahasti!

9. Rakkain matkamuistosi? Kaikki sellaiset, joihin liittyy jokin tarina. Kuten Berliinistä ”pöllitty” mainosjuliste.

10. Onko olemassa jokin matkakohde, joka on vienyt sydämesi ja jonne haluat palata aina uudelleen? Ilmeisesti se on New York, koska olen matkustanut sinne jo useamman kerran, vaikka vannoin joku vuosi sitten, että näin ei tule tapahtumaan. Toisaalta on kiva, että on sellainen paikka, jonne on helppo mennä milloin tahansa.

11. Mikä on ollut koskettavinta, mitä olet matkalla nähnyt/kokenut? Ensimmäisenä tulee mieleen eläimet, lähinnä kulkukoirat ja -kissat. Voisin tuoda kotiin ne kaikki!

Viimeisen päivän ankeat fiilikset

Kotona ollaan ja aikaerosta kärsitään ilmeisesti jossain määrin, kun kello näyttää aamuyötä, mutta unet loppui kesken. On se ensimmäinen yö ollut kyllä joskus huonompikin. Sen sijaan mikään päivä Nykissä ei ehkä ole koskaan ollut niin huono, kun lomamme viimeinen. Kaikki tuntui menevän jokseenkin pieleen. Kaikki.

Finnairin konehan lähtee Helsinkiin vasta 17:40, joten käytännössä päivällä on vielä aikaa tehdä vaikka mitä. Meidän strategia oli luovuttaa huone klo 9, jättää laukut hotellille ja palata hakemaan niitä noin klo 14. Viisi tuntia on paljon aikaa, joten suunnittelimme menevämme lounaalle Williamsburgiin kehuttuun pizzeria Roberta’siin. Sen ympärille kehittelimme mm. Brooklyn Heightsin näköalapaikalla käynnin ja paluumatkalle jäätelöt Inkan kehumassa paikassa Washington Square Parkin liepeillä.

Mutta sitten sain (typerän) kuningasidean, että samoilla tulilla käväisisimme Coney Islandilla. Sitä ennen huomasimme kuitenkin, että kelloni oli jostain syystä 45min jäljessä. Aikaa olikin siis melkein tunti vähemmän! Menimme joka tapauksessa ensin Brooklyn Heightsiin (kuvattuamme ensin nopeasti Sivercup Studiosin kyltti Queensborough Plazan läheisyydessä), joka oli varsin viehättävän näköistä seutua. Näköalapaikan alpuolella kulkee kolme tietä, joten täysi rauhallisuus on kaukana, mutta maisema kävelykadulla on hieno!

Metroasemalla ostimme muutamat kurkkupastillit, sillä minä olin herännyt kurkkukipuun allergiaoireiluni lähes päätyttyä vain hieman aikaisemmin. Antille oli tullut jostain uusi nuha. Molemmilla oli hieman yskä. Mutta ei se mitään, Coney Islandille napattiin express-vuoro, jotta aikaa säästyisi.

Matkan varrella selvisi, että ratatyöt hidastivat kulkua lähes hiipimiseksi pitkän pätkän verran. Kun vihdoin saavuimme express-linjan päätepysäkille Brighton Beachiin, joka on kahden pysäksin päässä Coney Islandista ja vaatii vaihtamista local-junaan, näytti kello jo turhan paljon. Pizza pitäisi skipata, mutta voisimme haukata nopeat slaissit midtownissa. Vaikka 2 Bros Pizzassa.

Local-junan kulkemisessa oli kuitenkin epäselvyyttä ja eräs paikallinen sanoi meille, ettei juna ehkä kuljekaan ratatöiden vuoksi. Odottelimme aikamme, mutta sitten luovutimme, ja lähdimme katselemaan hieman pikku-Venäjää eli Brighton Beachia. Heti, kun pääsimme alas kadulle, kolisteli metro pysäkille, tietenkin!

Noh, näkisimmepä sitten jotain uutta ainakin. Ja nopealla vilkaisulla Brighton Beach näyttikin varsin mielenkiintoisille venäläisine kyltteineen ja kauppoineen. Kävelimme rantaan, jossa on puinen boardwalk, sama kuin Coney Islandilla (ilmeisesti kävellen pääsee samaa pitkin).

Rannalla näytti unenomaisen usvaiselle ja jotenkin raukean pysähtyneelle. Rantakadun varrella on venäläisiä rantaravintoloita ja säästä huolimatta boardwalkilla käveli paljon paikallisia. Kunnes alkoi satamaan. Kiiruhdimme siis takaisin metrolle (aika oli muutenkin jo kortilla!) ja otimme saman ”express”-junan, tällä kertaa Manhattanille. Yhden vaihdon jälkeen olimme Port Authorityssä, muutamien kortteleiden päässä 2 Bros Pizzasta.

Paikan päälle saavuttuamme huomasimme, että emme todellakaan olleet ainoita 1$ pizzaa havittelevia. Lisäksi huomasimme, että ainoa käteinen rahamme, 50$ seteli, ei kävisi paikassa. Eikä luottokortti. Eli uutta paikkaa etsimään nälkäisinä ja kiireessä! Sellainen löytyi onneksi viereisestä korttelista, jossa sai myöskin yhtä halpaa pizzaa ja josta lopulta saimme myös istumapaikat. Eikä maisematkaan olleet hassummat! Eikä itse pizza, joka oli kyllä hintansa väärti ehdottomasti.

Kun pääsimme hotellille, olimme myöhässä aikataulusta jo ainakin puoli tuntia. Saimme laukut ja lähdimme raahaamaan niitä neljän korttelin matkan Queens Plazalle. Ulkona oli alkanut tuulemaan rajusti sateen ohessa, joten vedimme laukkuja lähes vaakakenossa ja kastuimme pahemman kerran. Metromatka kentälle oli tällä kertaa hieman rasittava, ei siitä sen enempää. Väkeäkin oli ihan riittämiin. Tässä vaiheessa tuntui, että eipä jää kovin ikävä ruuhkaista Nykiä!

Seuraava pieni takaisku oli Air Train -lippujen osto, jonka yritimme tehdä vanhalle lipulle, jotta ei tarvitsisi taas maksaa ylimääräistä lippumaksua. Kone jumittui. Onneksi amerikkalaiset ovat niin palvelualttiita, että saatiin välittömästi apua ja ennen kuin huomasimmekaan, oli virkailija naputellut meille 10$ summan masiinaan ja sanoi, että meette molemmat tällä samalla lipulla. Käteisellä ei voinut tietty maksaa, kun koneella ei ollut vaihtorahaa.

Olimme hieman epävarmoja, miten portista pitäisi mennä läpi kyseisellä ”tuplalipulla”. Minä menin ensiksi ja juuri kun olimme työntämässä matkalaukkua läpi, portti kolahti kiinni ja laukku jäi väliin. Laukku jumittui, eikä sitä saanut suuntaan tai toiseen. Jokusen riuhtomisen ja virkailijoiden huutojen jälkeen saimme laukun irti. Tässä vaiheessa kortti sanoi, että se on tyhjä!

Sama virkailija, joka oli juuri näppäillyt meille lipun koneeseen, tuli pyytämään kuittia todisteeksi maksustamme. Ei meillä ollut sellaista! Tyyppi ei muistanut meitä enää ollenkaan, mutta uskoi lopulta selitykseni, että hän oli juuri äsken itse myynyt meille kyseisen lipun ja vakuuttanut sen toimivan. Pääsimme jatkamaan matkaa.

(Lentokentällä olin sitä mieltä, että Nyki on mulle kyllä nyt yhden juustokakkupalan velkaa. Sekin meinasi jäädä haaveeksi, kun joka paikka oli täynnä porukkaa, aaargh.)

Lentomatka oli tietenkin hieman epäonninen sekin. Lähtöselvitysvirkalijamme oli ilmeisesti juuri aloittanut ja sähläsi kerran jos toisenkin, eikä lopulta antanut meille jatkolentomme boarding passeja. Kone myöhästyi tunnilla, kun vaihtoaikamme Helsinki-Vantaalla oli 45min… Istuimme koneessa tunnin ennen sen lähtöä. Siis sitten kun pääsimme koneeseen, sillä minun ja Antin kohdalla kone alkoi vilkuttaa punaista ja pääsimme jonon sivuun selvittämään asiaa. Kun istuimme koneessa odottaen sen lähtöä, käveli lähtöselvitysvirkailijamme yhtäkkiä koneen käytävää. Hetken kulutta hän tuli kysymään enkö ollutkin Miss Heidi, joka oli hänen tiskillään aikaisemmin. Kyllä? Hän kävi tuomassa unohtamansa boarding passit!

Itse matka oli tuskainen. Molempien flunssa paheni ja kuumekin nousi. Onneksi kone sentään lensi myötätuulessa ja oli lopulta vain 15min myöhässä aikataulusta. Meillä oli siis muutama minuutti aikaa vaihtaa konetta, mikä kuulosti jo lähtökohtaisesti täysin mahdottomalta ja itketti jo ennakkoon, että joutuisimme vaihtamaan lentoja. Mutta Helsinki-Vantaa, tuo maailman paras lentokenttä, toimi tälläkin kertaa niin hyvin, että vaikka minua, Anttia ja jotain kolmatta kuulutettiin jo viimeisen kerran koneeseen, kun kiiruhdimme vasta passintarkastukseen, ehdimme kuin ehdimme Oulun koneeseen viime sekunneilla.

Oulun koneessa on kuin olisi jo puoliksi kotona. Tosin tällä kertaa matkasta tuli flunssan johodsta erittäin tuskallinen, kun muutenkin valuvikaiset korvani alkoivat oireilemaan paineesta laskun aikana pahemman kerran, ja olin varma, että oikea korvani puhkeaisi ennen kun olisimme maan pinnalla. Itkin koneessa olleen vauvan kanssa yhteen ääneen ja ihmettelin, kun korvalääkkeeni menivät minut näin pettämään. No, korva ei kumminkaan puhjennut, mutta kuulo siitä meni melkein täysin ja odottelen edelleen sen normalisoitumista. Flunssa jyllää edelleen, eikä sitä auta väsymys ja aikaerorasitus. Jospa se tästä. Kyllä on ihanaa olla kotona!!

Viimeiset ostokset ja lihaisaa menoa

Eilen oli viimeinen kokonainen lomapäivä ja se pyöri hyvin pitkälti viimeisten ostosten ympärillä, tosin samalla kuikuillen muutakin kuin kauppoja. Aloitimme päivän Century21-aletavaratalosta (eli törkytuvasta eli törkkiksestä), jossa meillä oli selvät sävelet: Antti etsii itselleen häihin sopivan puvunpaidan ja minä häihin sopivan pikkulaukun. Molemmat löytyi, mikä ei ole sinällään ihme, sillä törkkiksestä löytyy yleisesti vaikka mitä. Ja edullisesti. Harhaannuttiin sitten ostamaan molemmille vielä metro walk -henkiset lenkkarit.

Törkkiksestä kävelimme minun toiveesta Wall Streetin ympäristöön. Pidän alueesta jostain syystä paljon, ja erityisesti hieman usvaisella säällä. Harmaan kiiltävät pilvenpiirtäjät katoavat hienosti pilvisumuun ja keltaiset taksit korostuvat entisestään. Tällä kertaa pörssin edessä kuhisi hillittömästi japanilaisia padit kädessä kuvaamassa ja matkan varrella oli alkanut hieman satamaan, joten jatkoimme melko pian matkaa. Olimme menossa satamalaitureiden suuntaan, kunnes alkoi satamaan täysillä ja pakenimme takaisin metroaseman suojaan. Päätimme skipata laiturit ja ajoimme sadetta pidelläksemme Herald Squarelle.

Perillä nousimme metrosta kätveästi Manhattan Mall:n edessä, joten piipahdimme sisään ostamaan vielä puuttuvat VS:n alustvaatteet ja Sephoran meikit. Sen jälkeen päätimme mennä hieman lepäilemään ja pikaiselle lounaalle Macy’sin eli Macyn putiikin yläkertaan. Osa tavaratalon portaista on ihania puisia, osa tosi kapeitakin!

Lounaan jälkeen otimme suunnaksi 2nd Avenuen ja East Villagen, jossa kävimme edelliseltä kesältä tutuksi tulleessa levykaupassa. Antti selasi levyjä ja minä istuin tuttuun tapaan kaupan edessä olevilla pehmeillä nahkatuoleilla ja pidin seuraa ostoskasseillemme. Kaupasta lähdettiin tällä kertaa tyhjin käsin, mutta East Villagessa on aina hauska kävellä ympäriinsä.

Illalla päätimme ottaa satamalaiturien kanssa uusiksi, sillä sade oli päättynyt siihen yhteen kuuroon. Suuntasimme South Street Seaportiin tunnetulle laiturille numero 16, missä aikaisemmin oli monista Brooklyn Bridge -kuvista tuttu ravintola/ostari. Nyt kyseinen rakennus oli lähes purettu! Mutta kivoja kuvia alueelta sai ja näkymät oli hienot sekä sillalle, Brooklyniin että Manhattanin usvaan katoaviin pilvenpiirtäjiin.

Viimeisen illan kruunasi tälläkin kertaa mässäily Virgil’s Real BBQ:ssa Times Squarella. Jaoimme tälläkin kertaa yhden annoksen, mutta emme tälläkään kertaa jaksaneet syödä sitä ihan kokonaan. Valitsimme omaamme ribsejä, brisketiä, ranskalaisia ja cole slawta ja mukaan tuli myös ihanaa maissileipää. Kyllä oli taas hyvää!

Ennen kotiinlähtöä kiertelimme vielä 8. ja 9. avenuen tienoilla teatterialueella ja piipahdimme ostamaan jugurttijätskiä. Ihan täydellinen New York -ilta, kyllä jää taas ikävä!

Woodburyn outlet-kylä ja kuinka sinne päästään

Matkustimme tänään bussilla New Jerseyn puolelle, noin tunnin matkan päähän Manhattanista Woodburyn kuuluisaan outlet-kylään. Kyseinen paikka on jäänyt meillä tähän mennessä aina välistä, sillä aikaa ja kiinnostusta ei ole ollut riittävästi. Mutta nyt päätimme ottaa reissun myös hieman kiertoajelun merkeissä, sillä New Jerseyn kokemuksemme rajoittuvat pelkästään Newarkin lentokenttään. Tosin eipä yhdellä ostosreissulla keinotekoiseen kylään nää juuri mitään, mutta matkalla oli hauska katsella ohimennen pieniä kaupunkeja ja kyliä, juuri sitä ns. perusjenkkilää.

Woodburyyn matkustaa kätevimmin bussilla. Tai no en tiedä voiko bussista ja kätevästä puhua samassa lauseessa, sillä lähes koko homma oli melko sekavaa. Ensinnäkään emme löytäneet mistään ennakkoon tietoa, mistä bussiliput voi ostaa linja-autoasemalla (Port Authority). Menimme sitten etsimään sopivaa luukkua sitä löytämättä ja infopistekin oli kiinni. Asemalla oli ihan mieletön ruuhka ja se hermostutti entisestään. Löysimme sitten avoinna olevan infon, josta saimme tiedon mennä ulos ja vasemmalle viereiseen rakennukseen, toiseen kerrokseen. Helpotti kummasti ja lippuluukku löytyi. Portti 310 oli myös vain raput kolmanteen kerrokseen ja perillä oltiin, yli puoli tuntia ennen bussin lähtöä, eikä jonoa ollut juuri nimeksikään.

Minä lähdin käväisemään vielä vessassa aikaa tappaakseni, mutta sillä välin portti oli vaihtunut, ei kovin kauaksi, mutta samaan aikaan oli ilmaantunut jostain tyhjästä iso jonollinen aasialaisia. Hermoilimme, ettemme mahdu enää kyseiseen bussiin, mutta lopulta saimme melkein viimeiset paikat ja matka päästi alkamaan puolisen tuntia etuajassa.

Outlet-kylä on iso, mutta minulla oli omalta osaltani selvät suunnitelmat. Ensimmäiset puolitoista tuntia sujuikin melko tehokkaasti ja lopulta olin kiertänyt lähes kaikki minua kiinnostavat kaupat. Aamupäivästä oli ihanan väljää, eikä sovituskoppeihin tarvinnut jonottaa, kuten ei myöskään kassalle. Löysin ihan kivoja juttuja, mutta en köyhytynyt kovinkaan paljoa (alennukset näyttäisi olevan yleensä 20-60%).

Ruokailuvaihtoehtoja kylässä ei ole kovin huimasti ja me valitsimme Jenkkilän Rosson, Applebee’sin, joka oli tuttu näky viime kesän road tripiltä, mutta täysin kokeilematta. Saimme lounasaikaan viimeisimpiä vapaita pöytiä ja koko ajan ravintolassa oli hieman ruuhkaista ja kiireistä. Ruoka oli perushyvää, mutta muutama moitteen sanakin löytyi: ensimmäisessä salaatissani oli homehtunut kirsikkatomaatti (sain toki kokonaan uuden salaatin) ja jälkkäriksi tilaamassamme hot fudge sundaessa ei ollut kirsikkaa päällä, nyyh! Kyllä ei elämässä mene nallekarkit tasan, kun toisten sundaesta puuttuu kirsikka, heh. Olkoon kuinka paha säilykekirsikka tahansa.

Syönnin jälkeen alkoi tietenkin jo vähän väsyttää, mutta kiertelimme vielä vajaan tunnin (en ostanut enää mitään, sillä tulin nirsoksi) ja menimme odottamaan bussia parisenkymmentä minuuttia ennen lähtöaikaa, vain huomataksemme, että jono oli jo niin pitkä, ettei siihen bussiin ollut enää mitään mahdollisuuksia. Seuraava tuli onneksi alle puolen tunnin päästä, pääsimme kyytiin ja matkasimme reilut puolitoista tuntia takaisin Manhattanille. Ruuhkat Port Autorityn kulmilla oli aika jäätävät ja jopa hallissa saatiin istua bussin kyydissä varmasti 15min, kun eteneminen oli niin hidasta.

Woodburyssä meni siis koko päivä. Lähdimme liikenteeseen kahdeksan jälkeen ja olimme hotellilla kuuden aikaan. Ja periaatteessa tein ostokset puolessatoista tunnissa. Illalla ei jaksanut tehdä mitään ihmeitä, joten teimme vain pienen iltalenkin metrolla. Ajoimme melkein samoille kulmille kuin eilen, mutta jäimme kyydistä jo lattareiden kansoittamassa Coronassa, jossa yövyimme viime kesänä yhden yön. Kävimme ihanan kitsissä lattarimarketissa, jossa soi aina reggaeton tai Aventura ja jonka hyllyvälit on ahtaita ja täynnä värikkäitä pakkauksia. Ostimme vähän iltapalaa ja lisää ruokatuliaisia kotiin. Melkoinen ostospäivä siis.

IGTravelThursday / Pakkaushommia

Tykkään lukea muiden blogeista pakkaamiseen liittyviä juttuja, sillä vaikka kokemusta pakkaamisesta olisi kuinka, ei hyvät vinkit ole koskaan pahitteeksi. Varsinkin, kun edelleenkin onnistun ottamaan mukaan vääriä juttuja. Toisin sanoen, liikaa tai liian vähän.

Ongelmia tulee varsinkin silloin, kun lämpötila tai sää kohteessa ei vastaa ennustuksia. Berliinin reissullamme pari vuotta sitten oli kymmenisen astetta lämmintä, kun oli pyhästi luvattu 20. Ensimmäiseksi saimme etsiä hiki hatussa lämpimämpiä vaatteita. Ja silloin ei tietenkään löydä edes mitään sellaista kivaa, mitä oikeasti haluaisi. Joku vuosi aikaisemmin lähdin viettämään toukokuun helteistä viikonloppua Kööpehaminaan, mutta paikan päällä odotti 5 plusastetta ja jääsade. Koko viikonlopun. Oli pakko ostaa syksytakki.

Mitä enemmän olen reissannut (ja pakannut), sitä vähemmän pyrin kuitenkin ottamaan mukaan. Varsinkin, jos reissulla piipahdetaan Jenkeissä, sillä sieltä jos mistä löytää tarvittaessa ihan kaikkea. Ja koska dollari on tällä hetkellä halpa, erinäisten juttujen hankkiminen on myös ihan kannattavaa. Siksipä lähdemme matkaan kevein laukuin, sillä vaatteita tulee ihan takuuvarmasti ostettua ennen kuin kaikki muut ovat likaisia. Odotan myös innolla, että pääseen pharmacyyn ostamaan kaikkea kivaa pikkutavaraa, kuten uuden Doven minikokoisen matkadödön (granaattiomenan tuoksuisen!) entisen tilalle. Näitä ei löydä ikinä Suomesta!

Vaatteissa yritän pärjätä näillä: kahdet rennot housut (tosin ne on samanlaiset keskenään, joten ei ehkä ole mitään järkeä ottaa molempia, mutta kun en osaa päättää ottaisinko pilkulliset vai mustat, joten tässä sitä taas ollaan…), trikoomekko, neuletakki, kaksi t-paitaa ja kävelykengät. Päälle lentokoneeseen tulee farkut, t-paita ja neuletakki, ulkotakki, kaulaliina ja tennarit. Näillä vaatteilla voisi kyllä pärjätä viikonkin, jos ei sotke niitä ja ei pidä peräkkäisinä päivinä, että ne saa hieman tuulettua.

Muita tavaroita perusjuttujen, kuten kameroiden ja muiden lisäksi tulee ainakin sontikka (koska on luvattu kuurosateita lähes jokaiselle päivälle), pikkulaukku tärkeille papereille, Pargasta ostettu pikkukukkaro, aurinkolasit (pitäis vähän paistaakin), lemppari rannekoru (sekin Pargasta!) sekä rannekello (ihana mintunvihreä). Ja kartta. Tosin tällä kertaa siirryin myös hieman nykyaikaan ja latasin kännykkään kartan ja metrokartan.

Matkalaukkuun kertyy yleensä painolastia kaikenlaisista purkeista. Pyrin kyllä ottamaan kaikista mukaan matkakoot ja niissäkin miettimään mitkä kaikki on tarpeellisia. Ilman käsivoidetta ei kannata lähteä minnekään, sillä viimeksi kun tein niin, jouduin lopulta hankkimaan melko kalliin yksilön lentokentän kaupasta, kun kädet halkeili niin pahasti juuri ennen koneeseen siirtymistä. Ne ei olis kestäny sitä lentoa! Mukana pitää olla myös lempihuulipuna, se söpö pieni matkadödö, näytekokoinen hajuvesi, rakkolaastareita ja muita tykötarpeita (tässä puikko), shampoo, marseille-saippua ja hiusten selvitykseen Bootsista ostettu suihke. Matkahammasharjana minulla on aina Rainbown kätevä yksilö (ei kylläkään aina sama, heh), joka ei tarvitse erillistä koteloa ja menee pieneen tilaan.

Tässä ei tietenkään ole kaikki. Huulipuna ei ole ainoa meikki joka mukaan lähtee, eikä tylsiä sukkia, alkkareita, lääkkeitä ym. ole nyt näkyvillä. Passi pitää muistaa ja lentomatka menee mukavammin, jos mukana on lukemista. Jos silmälasit sattuisi jäämään kotiin, missaisin koko kaupungin. Piilareista ei niin väliä, ne kaihertaa silmiä kuitenkin…

IGTravelThursday on Instagram-kampanja, jossa tägätään omia matkailuaiheisia kuvia tunnisteella #IGTravelThursday. Näin saadaan kivoja matkailuaiheisia vinkkejä kiertoon kuvien muodossa. Kampanjan järjestäjiä ovat Destination Unknown Satu, Kaukokaipuun Nella ja Running with Wild Horses Veera Bianca. Oma Instagram-profiilini löytyy @auringonalla.