Woodburyn outlet-kylä ja kuinka sinne päästään

Matkustimme tänään bussilla New Jerseyn puolelle, noin tunnin matkan päähän Manhattanista Woodburyn kuuluisaan outlet-kylään. Kyseinen paikka on jäänyt meillä tähän mennessä aina välistä, sillä aikaa ja kiinnostusta ei ole ollut riittävästi. Mutta nyt päätimme ottaa reissun myös hieman kiertoajelun merkeissä, sillä New Jerseyn kokemuksemme rajoittuvat pelkästään Newarkin lentokenttään. Tosin eipä yhdellä ostosreissulla keinotekoiseen kylään nää juuri mitään, mutta matkalla oli hauska katsella ohimennen pieniä kaupunkeja ja kyliä, juuri sitä ns. perusjenkkilää.

Woodburyyn matkustaa kätevimmin bussilla. Tai no en tiedä voiko bussista ja kätevästä puhua samassa lauseessa, sillä lähes koko homma oli melko sekavaa. Ensinnäkään emme löytäneet mistään ennakkoon tietoa, mistä bussiliput voi ostaa linja-autoasemalla (Port Authority). Menimme sitten etsimään sopivaa luukkua sitä löytämättä ja infopistekin oli kiinni. Asemalla oli ihan mieletön ruuhka ja se hermostutti entisestään. Löysimme sitten avoinna olevan infon, josta saimme tiedon mennä ulos ja vasemmalle viereiseen rakennukseen, toiseen kerrokseen. Helpotti kummasti ja lippuluukku löytyi. Portti 310 oli myös vain raput kolmanteen kerrokseen ja perillä oltiin, yli puoli tuntia ennen bussin lähtöä, eikä jonoa ollut juuri nimeksikään.

Minä lähdin käväisemään vielä vessassa aikaa tappaakseni, mutta sillä välin portti oli vaihtunut, ei kovin kauaksi, mutta samaan aikaan oli ilmaantunut jostain tyhjästä iso jonollinen aasialaisia. Hermoilimme, ettemme mahdu enää kyseiseen bussiin, mutta lopulta saimme melkein viimeiset paikat ja matka päästi alkamaan puolisen tuntia etuajassa.

Outlet-kylä on iso, mutta minulla oli omalta osaltani selvät suunnitelmat. Ensimmäiset puolitoista tuntia sujuikin melko tehokkaasti ja lopulta olin kiertänyt lähes kaikki minua kiinnostavat kaupat. Aamupäivästä oli ihanan väljää, eikä sovituskoppeihin tarvinnut jonottaa, kuten ei myöskään kassalle. Löysin ihan kivoja juttuja, mutta en köyhytynyt kovinkaan paljoa (alennukset näyttäisi olevan yleensä 20-60%).

Ruokailuvaihtoehtoja kylässä ei ole kovin huimasti ja me valitsimme Jenkkilän Rosson, Applebee’sin, joka oli tuttu näky viime kesän road tripiltä, mutta täysin kokeilematta. Saimme lounasaikaan viimeisimpiä vapaita pöytiä ja koko ajan ravintolassa oli hieman ruuhkaista ja kiireistä. Ruoka oli perushyvää, mutta muutama moitteen sanakin löytyi: ensimmäisessä salaatissani oli homehtunut kirsikkatomaatti (sain toki kokonaan uuden salaatin) ja jälkkäriksi tilaamassamme hot fudge sundaessa ei ollut kirsikkaa päällä, nyyh! Kyllä ei elämässä mene nallekarkit tasan, kun toisten sundaesta puuttuu kirsikka, heh. Olkoon kuinka paha säilykekirsikka tahansa.

Syönnin jälkeen alkoi tietenkin jo vähän väsyttää, mutta kiertelimme vielä vajaan tunnin (en ostanut enää mitään, sillä tulin nirsoksi) ja menimme odottamaan bussia parisenkymmentä minuuttia ennen lähtöaikaa, vain huomataksemme, että jono oli jo niin pitkä, ettei siihen bussiin ollut enää mitään mahdollisuuksia. Seuraava tuli onneksi alle puolen tunnin päästä, pääsimme kyytiin ja matkasimme reilut puolitoista tuntia takaisin Manhattanille. Ruuhkat Port Autorityn kulmilla oli aika jäätävät ja jopa hallissa saatiin istua bussin kyydissä varmasti 15min, kun eteneminen oli niin hidasta.

Woodburyssä meni siis koko päivä. Lähdimme liikenteeseen kahdeksan jälkeen ja olimme hotellilla kuuden aikaan. Ja periaatteessa tein ostokset puolessatoista tunnissa. Illalla ei jaksanut tehdä mitään ihmeitä, joten teimme vain pienen iltalenkin metrolla. Ajoimme melkein samoille kulmille kuin eilen, mutta jäimme kyydistä jo lattareiden kansoittamassa Coronassa, jossa yövyimme viime kesänä yhden yön. Kävimme ihanan kitsissä lattarimarketissa, jossa soi aina reggaeton tai Aventura ja jonka hyllyvälit on ahtaita ja täynnä värikkäitä pakkauksia. Ostimme vähän iltapalaa ja lisää ruokatuliaisia kotiin. Melkoinen ostospäivä siis.