Auringon alla

Tie vie merten taa

On taas se aika kesästä, kun auton takakonttiin pakataan kaikenlaista nyssäkkää: matkalaukku, käsimatkatavaroita, mökkilaukku, ehkä toinenkin, koiran laukku, ruokaa, kameralaukku… Juhannuksen kautta reissuun, se voisi olla sloganimme, sillä ei ole todellakaan ensimmäinen kerta, kun autoilemme mökille viettämään pikaista juhannusta, jätämme koiran sinne hoitoon ”mummolaan”, ajamme Helsinkiin ja hyppäämme koneeseen.

Jenkkien road trip on kutkutellut mielissämme kaksi vuotta. Siitä asti, kun tulimme edelliseltä. Tällä kertaa reitti on hieman eri, mutta kaksi paikkaa on samoja: Los Angeles ja Las Vegas. Vegas lähinnä siksi, että siellä on halpa yöpyä ja lisäksi haluaisin päästä kokeilemaan kuuluisia ruokabuffetteja, vaikkei buffat yleensä ihan olekaan mun juttu.

Sieltä matkamme jatkuu reittiä Flagstaff, Gran Canyon, Page, Antelope Canyon, Monument Valley, Cortez. Sieltä lähdemme laskettelemaan alaspäin, seuraava etappimme on Albuquerque, jonka näkemiseen on tuonut kivan säväyksen yksi parhaista katsomistamme tv-sarjoista: Breaking Bad.

Matkan varrelle osuu toki paljonkin eri paikkoja, mutta pelkistetysti menemme El Pason kautta Tucsoniin ja Phoenixiin ja sieltä Palm Springsin kautta takaisin Losiin, missä vietämme jälleen kerran 4th of Julyn. Kaikkiaan reittimme kulkee seitsemän osavaltion kautta, joista viisi on meille uusia.

Huippu reissu tiedossa, olen siitä varma! Ja mikä parasta, kun palaamme, on kesä tullut Suomeen jäädäkseen, eikö vaan?

Kuvat mökiltä ja Hailuodosta, jonka retki oli koleudesta huolimatta perinteinen kesäretki (tai ehkä just siks).

Boracayn parhaat

Pääsiäislomalle varattuun Hongkongin reissuumme haluttiin ehdottomasti yhdistää rentouttavaa rantalomaa, sillä kiireiselle työkeväälle oli pakko saada jotain vastapainoa, jota ei välttämättä hektisestä kaupungista löytyisi. Rantalomalle oli muutama kriteeri: 1) aikaa oli vähän, joten monta lentoa + laivamatkaa paratiisin saavuttamiseksi ei tulisi kysymykseen, mutta toisaalta 2) halusin ehdottomasti nähdä turkoosia merta ja tunkea varpaani pehmeään vaaleaan hiekkaan ja istua palmun alla.

Jälkimmäinen kriteereistä toteutui täysin ja ensimmäinenkin osittain. Matka Boracaylle Hongkongista tarkoitti kahta lentoa, yhtä bussimatkaa ja lopuksi vielä lyhyttä laivamatkaa. Alun perin varasin lennon lähimmälle kentälle, jolloin bussimatkaa ei olisi tarvittu, mutta jostain syystä lentoyhtiö vaihtoi lentomme 70km päässä olevalle Kalibon kentälle. Mutta pääasia oli, että pääsimme päämääräämme yhdessä päivässä, sillä kaksi päivää suuntansa matkustamiseen olisi ollut ihan liikaa niin lyhyellä lomalla. Nyt saimme olla kolme päivää lepolomallamme ja se oli varsin passeli.

Kaikista tyytyväisin olin siihen, että jo mennessä yöpimeällä merellä laivamatkan aikana olo tuntui jotenkin irrottautuvan arkitodellisuudesta. Meri-ilman haistelu, mutkaiset soratiet ja mopotaksit ja hiiligrillien tuoksu saivat hymyn huulille. Ensisilmäyksellä Boracay vaikutti paljon viihtyisämmältä kuin olin odottanut, sillä olin etukäteen kuullut saaresta monenlaisia mielipiteitä, puolesta ja vastaan.

Monet tulevat Boracaylle varmasti kauniiden rantojen vuoksi. Ja tuulisten, sillä saaren toinen puoli on täysin kiteboarding-harrastajien valtaama. Toinen puoli on paljon tyynempi, kun taas saaren kärjessä sijaitseva hippiranta Puka on melko aallokkoinen. Itse tykkäsin Boracayn rannoista siksi, että ne ovat keskenään erilaisia ja päivän ohjelman mukaan saattoi valita kulloiseenkin tilanteeseen sopivan. Ja lisäksi oli kiva, ettei rannat olleet täynnä aurinkotuoleja, vaan niitä oli siellä täällä. Pientä miinusta kuitenkin musiikista, joka oli päärannalla paikoin itseäni häiritsevää, varsinkin kun musiikki ei ollut omaan makuuni.

Parasta Boracaylla on myös auringonlaskut, joita voi seurata saaren tyynemmällä puolella pitkältä, hiekkaiselta rantakadulta käsin. Joko palmun alla istuen tai hietikolle levittäytyneen rantaravintolan tarjoiluista nauttien. Olin lukenut Boracayn olevan bilesaari, mutta ainakaan meidän aikana tämä puoli ei juurikaan näyttäytynyt (mikä oli hyvä, sillä ei oltaisi sellaista kaivattukaan). Tilanne voi kyllä olla erilainen sesonkiaikoina. Tosin silloinkin voi valita majapaikkansa jostain muualta kuin päärannalta.

Boracaylla kannattaa tehdä pieni retki mopotaksilla ajaen, ainakin jos tykkää eri maailmankolkkien omaleimaisimmista kyydityksistä (tuktukit, coco-taksit jne.). Kyyti ei tietenkään ole mikään matkustusnautinto, mutta siinä näkee hyvin ympäristöä ja se saa hymyn huulille. Boracayta ympäröivät vedet näyttivät olevan kirkkaita ja ihanan sinisiä, joten jos aikaa on, niin joku veneretki olisi varmaan paikallaan.

Parasta mitä Boracaylla voi tehdä on vallata paikka palmun alta, lukea hyvää kirjaa ja katsella myöhäisen iltapäivän raukeaa meinikiä. Myöhemmin myös auringonlaskua. Ei suorittajille.

Filippiiniläinen ruoka – jotain poikkeavaa Aasiassa

Aasiaan matkustettaessa ruoka on yleensä monelle yksi tärkeimmistä jutuista. Kyllä, kaksi peräkkäistä postausta voi aloittaa samalla lauseella. Edellinen, eli Hongkong, on hyvä esimerkki siitä, että maistuvaa ruokaa löytyy – ja monipuolisesti. Filippiinit taas, noh, ei ehkä niinkään.

Ruokapettymystäni oli onneksi pehmentänyt ennakkoon muutama filippiiniläisestä ruuasta kertova juttu. Minulla oli siis etukäteen tiedossa, että yleisesti aasialaisesta ruuasta poiketen filippiiniläinen ruoka ei ole mausteista, vaan käytössä on lähinnä suola ja pippuri. Ok, eli ei siis välttämättä omaan makuuni olevaa ruokaa.

Tässä vaiheessa elättelin kuitenkin toiveita ihanasta Aasialle tyypillisestä aamupalasta tuoreine hedelmineen. Mutta ei, joko hotellimme oli aivan kurja (se saattoi olla sitäkin) tai sitten perinteisiin kuuluu syödä korkeintaan säilykecocktailia.

Joka tapauksessa menimme ensimmäiselle aamupalalle varsinkin avoimin mielin ja lastasimme lautaselle paikallisia lämpimiä ruokia, joiden lisäksi tarjolla ei ollutkaan juuri muuta kuin paahtoleipää, pannukakkuja, muroja ja munia. Ensipuraistulta kastikkeet ja nuudelit maistuivat lähinnä vain mauttomilta, mutta jossain vaiheessa aloin miettimään mitä ihmeellistä lihaa kastikkeessa oikein oli. Eikä se lihaa ollutkaan, vaan ihraa. Yaks. Possunihrakastike, käsittääkseni yksi Filippiinien kansallisruuista, ei ollut makuuni sitten yhtään. Emme luovuttaneet ihan heti ensimmäisenä aamuna ja söimme myöhemmin ihan ok:n makuista kanaa, mutta taaskin kokemus oli korkeintaankin vain laimea.

Varsinaisilla ruokailuilla päätimme jättää paikalliset perinneruuat sikseen ja valitsimme suosiolla muita Aasian keittiöitä (thaimaalaista, intialaista) ja söimme rantabaarissa hampurilaiset. Kokeilimme myös Chatime-ketjun pikaruokaa, joka maistui ainakin rantapiknikillämme, eikä vähiten ihanien viileiden jääteiden myötä. Muutenkin parhaimmat paikalliset ruokakokemukset liittyivät tuoreista hedelmistä tehtyihin juomiin sekä ihaniin mangopehmiksiin, nam!

Kirjoitin tästä samasta aiheesta ruokablogini puolella ja sain vastineeksi kommentin, jonka kirjoittaja oli löytänyt hyvääkin paikallista ruokaa Filippiineiltä. Omien vähäisten kokemuksieni sekä lukemani perusteella en kuitenkaan matkustaisi Filippiineille ruuan perässä, ainakaan, jos on mieltynyt mausteisiin ja raikkaisiin/tuoreisiin makuihin. Filippiineiltä saa ihan varmasti hyvääkin ruokaa (eikä Boracay ole mikään läpileikkaus siitä, eikä varsinkaan hotellin aamupala), mutta se varmasti vaatii hieman enemmän vaivannäköä, kun mihin on vaikkapa Thaimaassa tottunut, puhumattakaan Aasian metropoleista, joissa on tyrkyllä lähes pelkästään hyvää ruokaa joka kulmalla. Jotain ruokakulttuurista kertonee myös se, että kansainväliset pikaruokaketjut olivat varsin tiheään edustettuina.

Jos olet matkustanut Filippiineillä ja tykästynyt johonkin ruokalajiin erityisesti, niin vinkkaa ihmeessä. Uskon, että matkustan maahan vielä uudemmankin kerran ja otan kaikki suositukset testiin!

Dim Sum -lounasta ja muita Hongkongin ruokia

Aasiaan matkustettaessa ruoka on yleensä monelle yksi tärkeimmistä jutuista. Ja ei ihme, sillä Aasian keittiöt tarjoavat uskomattomia makuelämyksiä lähes poikkeuksetta (tarkennan tätä lähes-ilmausta vielä seuraavassa postauksessa). Singaporen herkkuruuat mielessä lähdimme Hongkongiin nälkäisinä ja onneksi ehdimme syödä kolmen ja puolen päivän aikana monta herkullista ateriaa. Hotellimme hintaan ei kuulunut aamupalaa emmekä halunneet ostaa sitä, joten jaksoimme usein syödä sekä lounasta että illallista.

Ensimmäisenä pikaisena illallisena söimme hyvää perusruokaa (paistettuja nuudeleita, bbq lihaa ja riisiä) eräässä pienessä ja kapeassa ravintolassa, jossa oli ehdoton valokuvauskielto. Emme oikein käsittäneet kiellon syytä ja ravintoloitsijan mielestä myöskään kadulla ei olisi saanut kuvata niin, että senttiäkään heidän ravintolan julkisivusta tulisi kuvaan. Heräsi suorastaan kiusaus ottaa mahdollisimman paljon kuvia, joten tässä muutama salakuva, heh. Huvittavaa tässä oli myös se, että ravintola sijaitsi todella keskeisellä paikalla ja se oli oviaukon leveydeltä avoin kadulle päin.

Ensimmäisenä kokonaisena päivänä mielemme teki dim sum -lounasta ja menimme erääseen lupaavan näköiseen paikkaan Tsim Sha Tsuin sivukadulla. Ravintola sijaitsi kellarikerroksessa ja se oli lähes täynnä paikallisia ruokailijoita. Saimme listat eteemme sekä lomakkeen, johon merkitä tilauksemme eri annokset. Ruokalistoissa oli englanniksi tekstejä, mutta itse lomakkeessa ei, joten emme osanneet sitä käyttää ja pyysimme tarjoilijan ruksimaan tilauksen puolestamme. Tilasimme mm. bbq-possulla täytettyjä pehmeitä nyyttejä, katkarapu-dumplingeja ja kananvarpaita, jotka eivät osoittautuneet ihan suurimmaksi herkuksemme, mutta tulipahan kokeiltua! Juomia saimme vain yhden, mutta tarjolla oli talon puolesta teetä.

Illalla menimme taas herkuttelemaan dumplingseilla ja tällä kertaa toisen ravintolan rasti ruutuun -bingossa saimme lisäksi myös keittoa, mutta jälleen kerran juomien kanssa oli jotain epäselvyyttä (saimme taas vain yhden, se oli luumumehu, jota emme ymmärtäneet tilanneemme). Tällä kertaa ongelma ratkesi tilaamalla juomat uudemman kerran ja lopulta meillä olikin pöytä täynnä ihania ruokia ja makoisat (jelly)jääteet.

Viimeisen illan ruokailotulitusta nautittiin jälleen paikallisten suosimassa kuppilassa, jossa oli kuitenkin auttavasti listassa myös enkkua (tätä ennen olimme hylänneet muutamia paikkoja, jos näkysällä oli vain kiinatekstejä). Tarjoilijana ollut vanha pappa oli jokseenkin symppis ja ruoka oli todella hyvää, vaikka ravintolan teemana oli tarjota vähän sitä sun tätä aasialaista. Meidänkin pöytään eksyi wonton-keittoa, vietnamilaisia rullia ja intialaisittain maustettua grillikylkeä.

Mutta ei tässä vielä kaikki, muita mainittavia ruokia oli mm. perinteinen egg tart, vihreä tee -jäätelö, sushia aamupalaksi hotellin viereisellä laiturilla istuskellen ja aikaisemmassakin postauksessani esittelemä pulla, joka sisälsi mustanpuhuvan yllätyksen.

Hongkongin pakolliset Victoriat: Peak ja Harbour

Hongkong on täynnä mielenkiintoisia paikkoja, mutta muutama turistirysä kannattaa mahduttaa listalle, ainakin jos on aikaa. Victoria Peak on yllättävän kaupallinen paikka, mutta jos rakastaa lintuperspektiiviä, niin kyllähän se on ihan pakollinen vierailupaikka Hongkongin lomalla. Näköalapaikalle voi mennä muutamalla eri tavalla ja me valittiin niistä virallinen Peak Tram, sillä matkan varrella oli kuuleman mukaan hienoja maisemia. Ja niinhän niitä olikin (ainakin jos istui kulkusuunnassa oikealla puolella), kunhan sinne vaunuun ensiksi pääsi. Onneksi olimme paikalla jo varhain, joten emme joutuneet jonottamaan emmekä tappelemaan omasta paikastamme. Tilanne saattoi olla siinä vaiheessa hieman eri, kun tulimme takaisin päin, sillä jonot olivat melkoiset.

Ylhäällä harhauduimme ensin kävelemään ympäri ostoskeskusta, sillä kaikki lähtivät kiipeämään rullaportailla ylöspäin (maksulliselle) näköalapaikalle. Sitten huomasimme virheemme ja lähdimme takaisin alaspäin ja etsimään paikan ulko-ovea, joka tuntui olevan hieman haasteellista. Mutta ulos päästiin ja sen jälkeen lähdimme etsimään näköalapaikkaa, jossa ei olisi pusikkoa edessä. Kävelimme aluksi kiveytettyä polkua pitkin näköalapaikasta vasemmalle päin, mutta huomasimme pian, että kasvillisuus peittää lähes kaikki näkymät. Palasimme ostoskeskukselle ja lähdimme vastakkaiseen suuntaan, jossa on pieni ”temppelikatos” ja kävimme ottamassa kuvamme. Muuta mielenkiintoista emme paikasta löytäneetkään, joten lähdimme takaisin kaupunkiin dim sum -lounaalle.

Victoria Harbour on sen sijaan ilmaista hupia ja vaikka turistilaumat ja selfiekepit saattavat aiheuttaa joillekin ahdistusta, niin kyllähän kävely satamassa on kuitenkin aika satumaista. Varsinkin Avenue of Starsista pois päin mentäessä meininki hieman rauhoittuu ja ihmiset istuskelevat korotetulla rantakadulla katselemassa Kowloon Bayn valoja. Niin ja niitä kliseisiä Hongkong-laivoja punaisine purjeineen. Suurakupunki valoineen yhdistettynä mereen ja laivoihin on aika upea yhdistelmä, vai mitä?

Sham Shui Po ja satavuotias kananmuna

Hongkong on täynnä krääsää, sen tietävät varmasti kaikki. Jos eBaysta tilaa vaikka kännykänkuoret, ne tulevat mitä todennäköisimmin Hongkongista tai muusta Aasian metropolista. Kitsiä meininkiä löytää helposti ahtaista aasialaisista ostoskeskuksista ja tietenkin perinteisiltä katumarkkinoilta.

Me suuntasimme metrolla Kowloonin keskustasta laitamille päin Sham Shui Po:hon ja nousimme ylös suoraan katuvilinään. Markkina-aika taisi olla kiihkeimmillään, tai ainakin myytävää riitti useammankin korttelin verran. Jokaisella kadulla oli hieman oma teemansa, lamppuja ja sähkötavaraa yhdellä, ruokaa toisella, vaatteita kolmannella.

Me kiertelimme useimmat kadut läpi, mutta emme päätyneet ostamaan edes niitä kännykänkuoria, sillä epävarmuus iski heti kättelyssä: kaikki tekstit kiinaksi, eikä myyjiäkään varsinaisesti kiinnostanut turistien kanssa asiointi. Tai ainakin saimme olla hyvinkin rauhassa. Ja tämä oli tietenkin myös hyvä puoli! Ja paikallisia ihmisiähän me tulimme tänne katselemaan.

Sen sijaan halusin ostaa jotain syötävää ja valikoin katukeittiöstä vaatimattoman näköisen pullan, jota olin luullut possupullaksi. Pulla se olikin, mutta täytteet olivat astetta mielenkiintoisemmat. Keskivaiheilla huomasin mussuttavani ”jotain mustaa hyytelömäistä”, joka Antin avustuksella analysoitiin kananmunaksi. Tässä vaiheessa ruokahalu alkoi kaikkoamaan kummasti, sillä musta hyytelömuna ei nyt vaan kuulostanut mun jutulle (aikaisemmin päivällä olin tehnyt myös astetta eksoottisen valinnan tilatessani kananvarpaita).

Myöhemmin luin, että kyseessä oli century egg, joka ei nyt tietenkään ole sata vuotta vanha oikeasti, mutta siis säilötty ja melko häijyn näköinen! Oli pakko hakea kaupasta pullo kokista, millä sain kumottua pullaa vielä hieman alas.

Kävimme lopuksi vielä yhdellä ostarilla, sillä etsinnässä oli joku elintärkeä juttu, jota en nyt muista (ehkä vyö). Sen sijaan ostimme muutamat syömäpuikot ja lusikat Aasian matkan kotifiilistelyjä varten. Niin, ja poikkesimmehan vielä nopeasti eräällä digiostarilla, mutta siellä oli niin ahdasta, ettei tarvinnut edes harkita pysähtyvänsä mihinkään, toisesta ovesta sisään ja toisesta ulos!

IGTravelThursday / Värikäs Hongkong

Huhtikuisen Hongkongin kadut olivat täynnä värejä ja yksityiskohtia. Siinä missä suurkaupunki näyttää kaukaa katsottuna jokseenkin seesteiselle, paljastaa lähempi tarkastelu muurahaispesämäisen vilinän ja vieri vieressä olevat pikkukaupat, jotka kaikki myyvät lähes samoja tuotteita. Toisaalla kimaltavat kullanväriset muovikissat, toisaalla neonväriset mainoskyltit. Hongkong oli juuri sitä mitä odotettiinkin ja vaikka vettä ei varsinaisesti toivottu, niin kaupunki näytti kevyessä sateessa vieläkin kauniimmalle!

IGTravelThursday on kerran kuussa tapahtuva Instagram-kampanja, jossa tägätään omia matkailuaiheisia kuvia tunnisteella #IGTravelThursday. Näin saadaan kivoja matkailuaiheisia vinkkejä kiertoon kuvien muodossa. Kampanjan järjestäjiä ovat Destination Unknown Satu, Kaukokaipuun Nella ja Wanderlust Expert Veera Bianca . Oma Instagram-profiilini löytyy @heidialande.

Hongkong: kolme puistoa

Hongkongin ensimmäisen osuuden hotellimme sijaitsi Kowloonin puolella Tsim Sha Tsuissa Kowloon Parkin vieressä. Paikka oli siinä mielessä ihanteellinen, että hotellin toisella puolella oli meri ja satama, toisella vehreä puisto, jonka läpi kävelemällä pääsi lähimmälle metroasemalle (sellaiselle, josta pääsi hyvin eri puolille kaupunkia).

Kowloonin puisto osoittautui yllättävän viehättäväksi paikaksi, jossa paikalliset viettivät paljon aikaa rentoutuen, jumpaten tai vaikka jäätelöä syöden. Puistoalue ei ole valtava, mutta se nousee ja laskeutuu paikoin ja on hieman sokkeloinen. Hotellimme laidalla puistoa oli pieni lampi, jonka yhteydessä asusti kymmeniä vaaleanpunaisia flamingoja. Huvittavaa kyllä, puiston keskellä oli idyllisesti pieni jäätelökioski, joka osoittautui tarkemmin katsottuna Mäkkärin kioskiksi! Mutta haettiinpa sitten itsekin green tea sundaet, ei yhtään hassumpia.

Toisena Hongkong-päivänämme lähdimme sunnuntain kunniaksi puistoilemaan hieman kauemmaksi keskustasta. Menimme metrolla Diamond Hillin asemalle, jonka vieressä sijaitsee Nan Lian Garden ja Chi Lin -nunnaluostari. Puisto näytti olevan pääasiassa nähtävyys, eivätkä ihmiset vietä siellä juurikaan aikaa. Taisi jopa olla niin, että omat eväät ja juomat olivat kiellettyjä, mutta puistossa on ravintola pienen vesiputouksen alla.

Nan Lian Garden oli kuitenkin hauskan aasialainen puisto kasvien pikkutarkkoine muotoiluineen. Lisäksi olimme ainoat länkkärit eikä puistossa ollut yhtä aikaa kovin paljoa porukkaa, joten tunnelma oli kuitenkin ihan seesteinen. Puiston keskellä kohosi kultainen temppeli, jonka oranssit sillat näyttivät huvittavan muovisille. Parasta puistossa oli se, että sen laidalla kohoavat korkeat kerrostalot toivat hauskaa kontrastia kaiken vihreyden ja rauhallisuuden keskelle. Kävimme samalla pyörähtämässä myös nunnaluostarin puolella.

Myös seuraava puisto sijaitsi täysin keskellä paikallista lähiötä ja vain yhden metropysäkin päässä Nan Lian Gardenista. Kowloon Walled City Parkin juttu on se, että puiston paikalla sijaitsi aikaisemmin uskomaton, todella tiiviisti rakennettu ja kansoitettu kortteli erinäisiä rakennuksia. Kyseinen kaupunginosa jyrättiin maan tasalle 90-luvulla ja nyt samalla paikalla on siis puisto, mutta joitakin pieniä raunioita on säästetty ja lisäksi puistoon on sijoitettu pienoismalli Walled Citystä. Hurjalta ja uskomattomalta näytti! Puistossa ei ollut sillä hetkellä kovin paljoa muita turisteja, mutta paikalliset näyttivät nauttivan varjoisista lepopaikoista ja mekin pidimme siellä pienen hengähdystauon ennen hikistä kävelymatkaa takaisin metrolle.

Euroopan 10 parasta

Sain Inkalta mielenkiintoisen haasteen esitellä kymmenen parasta kohdetta Euroopassa (alkuperäinen haaste on ilmeisesti Auringonkalastaja-blogista). Tehtävä on samalla ihana että kamala: Eurooppa on täynnä upeita paikkoja, mutta karsintaa on tehtävä ja toisaalta, olen ihan satavarma, että esimerkiksi Lissabon ja Istanbul olisivat mun ehdottomia lempikaupunkeja, mutta en ole vaan koskaan käynyt niissä. Samoin uskon, että Pariisi nousisi listalleni, jos olisin käynyt siellä aikuisiällä enkä teininä. Syksyinen Pariisi onkin toivelistallani. Lisäksi monet kohteet ovat sellaisia, että niiden muodostamat kokonaisuudet ovat tehneet reissusta todella hienon, mutta yksittäiset paikat ovat vain pieni osa viehätystä.

Sanottakoon vielä, että listalla on näemmä paljon Italiaa ja Espanjaa. Ja enemmänkin olisi voinut olla, joten se kertoo varmasti jotain näistä paikoista matkailumaina. Halusin listalle isojen kaupunkien lisäksi myös pienempiä paikkoja, vaikka niissä vietetyt ajat ovat usein vain tunteja päivien sijaan. Lisäksi olen ollut monessa paikassa varsinaisen sesongin ulkopuolella, joten tunnelma voi olla erilainen kuin pahimman ryysiksen aikaan. Monet todella kivat kaupungit jäivät myös listan ulkopuolelle, sillä yritin välttää sitä, että lista koostuisi tyyliin kymmenestä pääkaupungista.

10. Paxos, Kreikka

Teimme päiväretken Paxoksen saarelle Pargasta ja viehätyimme värikkäistä taloista, idyllisistä kujista ja herttaisista kalastajapapoista. Saaren pääsatama Gaios on varmasti muutamassa tunnissa nähty, mutta pysähtynyt tunnelma houkuttelee ympäriinsä ravaamisen sijaan istahtamaan paikalleen. Veikkaan, että Gaios on kesällä täynnä turisteja, mutta itse kävimme sesongin ulkopuolella ja saimme nauttia rauhasta ja rosoisista sivukaduista. Eräs paikallinen pappa pysäytti meidät sipulipussia kädessä heiluttaen ja piti meille pitkän puheen aiheesta, joka ei koskaan selvinnyt meille. Mutta ehkä se ei liittynyt niihin sipuleihin.

9. Antibes, Ranska

Toinen pikkupaikka heti perään! Työmatkallani Sofia Antipoliksessa hyppäsin paikallisbussiin ja hurautin alas rannikolle Antibesin pieneen viehättävään kaupunkiin. Harhailin kapeilla kujilla myöhäisen syysauringon lämmittäessä ja istahdin lopulta aukion laidalle viinilasilliselle ja tilasin klassisen croque monsieurin. Kaupungin kaduilla näkyi tässä vaiheessa vuotta enää vain paikallisia, joten tunsin oikeasti olevani ranskalaisessa pikkukaupungissa kaiken sen elämän keskellä.

8. Taormina, Italia

Sisilian olisi voinut laittaa tähän kokonaisuudessaan, mutta kohdistetaan nyt kuitenkin kaikki huomio Taorminan pikkukaupunkiin, joka sijaitsee jylhien kallioiden päällä korkalla merenrannalla. Ylöspäin kiipeämällä tulee vastaan Castelmolan kylä ja Taorminan pääaukiolta voi nähdä selkeällä säällä Etnan. Alhaalla on yksi Euroopan kauneimmiksi nimetyistä rannoista, Isola Bella. Itse kaupunki on pittoreski ja veikkaan, että aika monesta hotellista on yhtä upeat maisemat kuin meillä. Olimme taas liikenteessä ei-sesonkiaikaan, joten kaduilla raikui pääasiassa iloinen italialainen puhe ja ruoka oli hyvää ja edullista.

7. Kotor, Montenegro

Kotorin keskiaikainen vanhakaupunki ja Kotorinlahden upeat maisemat ovat varmasti monen Montenegroon lähtevän matkailijan listalla. Mekin piipahdettiin pikkukaupungissa sen lisäksi, että ylitimme Kotorinlahden lautalla ainakin muutamaan otteeseen. Vihertävä meri ja harmaat vuoret tekevät maisemasta todella kauniin!

6. Garda-järvi, Italia

En osaa sanoa yhtä yksittäistä paikkaa, joka olisi yli muiden, mutta Garda-järvi kokonaisuudessaan on upea maisemiltaan ja sen ympärillä olevat kylät ja pikkukaupungit hurmaavat viehättävillä kaduillaan. Kävimme itse Sirmionessa, Limonessa, Rivassa ja Malcesinessä. Sirmionessa parasta oli se, että järvi näytti ihan vaaleansiniselle ja unenomaiselle, kun taas Rivan päässä järveä vesi oli tummanvihreää ja sitä vasten eriväriset rakennukset oikein hehkuivat.

5. Córdoba, Espanja

Päivä Córdobassa oli sateinen ja saimme kengät täyteen vettä heti alkuunsa, mutta silti minulla on vain hyviä muistoja kaupungista, jossa yhdistyvät itämainen tunnelma ja vehreät patiot valkoiseksi kalkittujen talojen sisäpihoilla.

4. Cádiz, Espanja

Cádizia ei ollut vielä turistit vallanneet suurin joukoin, kun kävin siellä yhdeksän vuotta sitten. En tiedä mikä tilanne on nykyään, mutta minulle Cádizista jäi hyvin paikallinen olo. Kaupunki oli yhtä aikaa sekä tyylikäs että rento ja sen edustalla on pitkä, hienohiekkainen ranta. Rantakadun liepeillä myytiin tuoreita simpukoita ja pääkatedraalia katsoessa ei voinut oikein tietää, että missä päin maailmaa on. Näkymä on mielestäni kuin satukirjoista!

3. Rooma, Italia

Rooman matkamme ei sujunut missään määrin täydellisesti, sillä kokemusta verottivat armoton kuumuus ja vähän turhan vaatimaton hotelli (=ei ilmastointia). Silti Rooman kadut (erityisesti Trastevere) olivat niin kauniin rosoiset, että pelkkä jäätelön syönti piazzalla on jo kokemus sinällään. Me saimme vielä kokea jalkapallofinaalin Circo Massimolla tuhansien paikallisten kanssa pimeässä ja kuumassa Rooman yössä! Palaan kaupunkiin ihan varmasti, mutta joskus muulloin kuin heinäkuussa.

2. Madrid, Espanja

Madrid on ehdottomia lempikaupunkejani ja tykkään siitä enemmän kuin monien suosikki Barcelonasta. Kaupunki on yhtä aikaa tyylikäs ja arvokas sekä rento ja omaleimainen. Keskustan eri alueilla on oma tunnelmansa ja niiden välimatkat taittuvat nopeasti kävellen. Kaupunki tarjoaa monipuolisesti ruokapaikkoja ja mielestäni edulliseen hintaan. Rakastan syksyistä Madridia!

1. Berliini, Saksa

Berliini on Euroopan New York ja se on monen muun lailla valloittanut myös minun sydämen. Rakastan tunnelmaa, ruokaa, katutaidetta, omaleimaisia kaupunginosia ja monimuotoisuutta. Berliinissä on kotoisa tunnelma heti kaupunkiin saavuttua, eikä itseään tunne ulkopuoliseksi (sama juttu kuin Nykissä).

Ja nyt on minun vuoroni haastaa! Laitetaan tämä tällä kertaa eteenpäin Sofialle, Lenalle ja Satulle.

Liebster Award ja pieleen mennyt viikonloppu

Tämän viikonlopun piti olla oikea superviikonloppu, sillä luoksemme oli tulossa ihania vieraita niin Helsingistä kuin kotikonnuilta Kuopiosta sekä ihan täältä Oulusta. Oli suunniteltu intialaista illanviettoa ja vappuna ihastuttaneiden donitsien leipomista. Mukana olisi ollut mun lemppari Niilo-koira, jonka pienen pentukoiran innostus asiaan kuin asiaan olisi tehnyt hyvää keskellä kevätkiirettä. Mutta ei, mikään näistä ei toteudu, sillä sairastuttiin ihan kaksin kappalein, ensin Antti ja sitten minä perässä. Harmittaa ihan vietävästi, mutta jos totta puhutaan, niin me ollaan kaiken kaikkiaan ihan todella harvoin kipeänä. Ehkä siksikin kismittää, että miksi juuri tämä viikonloppu?

Yritän tässä tehdä kaikkea kevyttä ja ajatukset toisaalla pitävää puuhaa, ettei huono olo saisi minusta yliotetta. Onnekseni olen saanut viime aikoina muutamankin blogihaasteen, joten mikäs sen parempi keino hallita ajatuksiaan?

Aloitetaan Liebster Awardsista, jonka sain Alway Abroad -Saanalta, kiitoksia! Pelastit nyt siis mun päivän kahdesti. Ja mennään suoraan kysymyksiin, joihin vastaan kuitenkin suomeksi, kun blogissani ei ole mitään muutakaan enkuksi (tuskin yhtään lukijaakaan).

1. What is your favourite quote? Jos minulla olisi joku, niin se olisi jonkun minulle tärkeän ihmisen sanoma. Mutta kuka niitä kirjoittelee muistiin, kun elämä tapahtuu ympärillä niin nopeasti.

2. Dogs or cats? No koirat, ehdottomasti! Olen sinällään kyllä eläinrakas, mutta kissat eivät yleensä pidä minusta, joten olen oppinut olemaan niitä kohtaan hieman varautunut. Raadollisin kissamuistoni on Iowan ajoilta, kun isäntäperheemme pienehkö kissa puraisi minua lähes aina ohi mennessään! Miksi, oi miksi? Ei selvinnyt minulle koskaan. Samainen kissa puraisi minua myös ensimmäisenä yönäni, kun olin pimeällä saapunut farmillemme ja kiivennyt yläkerran makuuhuoneeseen suureen sänkyyn nukkumaan. Tunsin, että jokin olento hyppäsi sängyn päälle, ojensin käteni (kun en tiennyt mistä lamppu syttyy) ja naps, siitä se alkoi!

3. How would you describe yourself in 3 words? Iloinen, herkkä ja positiivinen.

4. Name 3 things on your bucket list. 1) Kirsikankukkien ihastelu Japanissa, 2) Pizza Margherita Napolissa, 3) Syksyinen Central Park

5. Where do you see yourself in 5 years? Juuri tässä, missä olen nytkin, jos mietitään tärkeimpiä asioita elämässäni. Ehkä työnkuvani on hieman muuttunut, tai jos ei ole, niin minun pitää itse muuttaa sitä. Olen ehkä saanut jonkun ystävän lisää, mutta en usko, että olen unohtanut ketään vanhaa. Pidän edelleen matkustamisesta ja keksin edelleen vuosittain useamman paikan, johon on ihan pakko päästä.

6. What languages do you speak? What would you like to learn? Enkun ja ruotsin lisäksi saksaa ja espanjaa. Tosin, käytännössä en lukemattomista opiskeluvuosista huolimatta osaa saksaa yhtään ja ruotsin olen vähintäänkin unohtanut. Espanjaa opin pakon edessä asuessani Málagassa, mutta sekin kaipaisi kovasti kertausta. Haluaisin osata ranskaa.

7. What’s the most courageous thing you’ve ever done in your life? Olen uskaltanut rakastua.

8. Have you ever experienced a culture shock? Olen asunut kolme lyhyttä pätkää ulkomailla ja varmasti joka kerta olen kokenut jonkinlaisen kulttuurishokin (myös palatessani Suomeen). Mutta ne ovat niin kevyitä, että mitään sen suurempaa esimerkkiä ei tule edes mieleeni.

9. Were you any different a few years ago? How? Aivan varmasti jonkin verran, mutta en osaa oikein määritellä, että miten. Huomaan kuitenkin muuttuvani koko ajan hiukan, mitä vanhemmaksi tulen. Aika tyypillistä?

10. What are your goals for this year? Kyllä se matkustaminen tai oikeastaan erinäisten paikkojen näkeminen ja kokeminen ovat niitä mun päätavoitteita. Ja sitten opettajaopintojen saattaminen loppuun, vaikka se voikin olla vähän liikaa vaadittu työn ohessa.

11. Who inspires you? Eniten minua inspiroi ihmiset, jotka tunnen hyvin. Omat vanhempani, muu perheeni, ystäväni…