Pääsiäislomalle varattuun Hongkongin reissuumme haluttiin ehdottomasti yhdistää rentouttavaa rantalomaa, sillä kiireiselle työkeväälle oli pakko saada jotain vastapainoa, jota ei välttämättä hektisestä kaupungista löytyisi. Rantalomalle oli muutama kriteeri: 1) aikaa oli vähän, joten monta lentoa + laivamatkaa paratiisin saavuttamiseksi ei tulisi kysymykseen, mutta toisaalta 2) halusin ehdottomasti nähdä turkoosia merta ja tunkea varpaani pehmeään vaaleaan hiekkaan ja istua palmun alla.
Jälkimmäinen kriteereistä toteutui täysin ja ensimmäinenkin osittain. Matka Boracaylle Hongkongista tarkoitti kahta lentoa, yhtä bussimatkaa ja lopuksi vielä lyhyttä laivamatkaa. Alun perin varasin lennon lähimmälle kentälle, jolloin bussimatkaa ei olisi tarvittu, mutta jostain syystä lentoyhtiö vaihtoi lentomme 70km päässä olevalle Kalibon kentälle. Mutta pääasia oli, että pääsimme päämääräämme yhdessä päivässä, sillä kaksi päivää suuntansa matkustamiseen olisi ollut ihan liikaa niin lyhyellä lomalla. Nyt saimme olla kolme päivää lepolomallamme ja se oli varsin passeli.
Kaikista tyytyväisin olin siihen, että jo mennessä yöpimeällä merellä laivamatkan aikana olo tuntui jotenkin irrottautuvan arkitodellisuudesta. Meri-ilman haistelu, mutkaiset soratiet ja mopotaksit ja hiiligrillien tuoksu saivat hymyn huulille. Ensisilmäyksellä Boracay vaikutti paljon viihtyisämmältä kuin olin odottanut, sillä olin etukäteen kuullut saaresta monenlaisia mielipiteitä, puolesta ja vastaan.
Monet tulevat Boracaylle varmasti kauniiden rantojen vuoksi. Ja tuulisten, sillä saaren toinen puoli on täysin kiteboarding-harrastajien valtaama. Toinen puoli on paljon tyynempi, kun taas saaren kärjessä sijaitseva hippiranta Puka on melko aallokkoinen. Itse tykkäsin Boracayn rannoista siksi, että ne ovat keskenään erilaisia ja päivän ohjelman mukaan saattoi valita kulloiseenkin tilanteeseen sopivan. Ja lisäksi oli kiva, ettei rannat olleet täynnä aurinkotuoleja, vaan niitä oli siellä täällä. Pientä miinusta kuitenkin musiikista, joka oli päärannalla paikoin itseäni häiritsevää, varsinkin kun musiikki ei ollut omaan makuuni.
Parasta Boracaylla on myös auringonlaskut, joita voi seurata saaren tyynemmällä puolella pitkältä, hiekkaiselta rantakadulta käsin. Joko palmun alla istuen tai hietikolle levittäytyneen rantaravintolan tarjoiluista nauttien. Olin lukenut Boracayn olevan bilesaari, mutta ainakaan meidän aikana tämä puoli ei juurikaan näyttäytynyt (mikä oli hyvä, sillä ei oltaisi sellaista kaivattukaan). Tilanne voi kyllä olla erilainen sesonkiaikoina. Tosin silloinkin voi valita majapaikkansa jostain muualta kuin päärannalta.
Boracaylla kannattaa tehdä pieni retki mopotaksilla ajaen, ainakin jos tykkää eri maailmankolkkien omaleimaisimmista kyydityksistä (tuktukit, coco-taksit jne.). Kyyti ei tietenkään ole mikään matkustusnautinto, mutta siinä näkee hyvin ympäristöä ja se saa hymyn huulille. Boracayta ympäröivät vedet näyttivät olevan kirkkaita ja ihanan sinisiä, joten jos aikaa on, niin joku veneretki olisi varmaan paikallaan.
Parasta mitä Boracaylla voi tehdä on vallata paikka palmun alta, lukea hyvää kirjaa ja katsella myöhäisen iltapäivän raukeaa meinikiä. Myöhemmin myös auringonlaskua. Ei suorittajille.
Auringon alla 
Oi olen varmaan jo aiemminki sanonut, että ihan mun näköinen paikka tämä! Kaikkein paras loma on kyllä juurikin tällainen että voi yhdistää leppoista rantamenoa ja hektistä kaupungin vilinää. : )
Eikä kuulosta muuten ollenkaan pahalta se teidän tuleva jenkki reissukaan 😉 ensi viikollakos lähdette?
Niinpä, ei tule tylsää, kun on monenlaista yhden loman aikana 🙂 Ja apua, siis lähdetään jo lauantaina! Ja huomenna pitäis auto ja kaikki pakata, ensin mennään juhannuksen viettoon mökille. Ääks, tuntuu että tulee hieman kiire!
Oih palmuja ja turkoosia merta! Niitä on ikävä! Kävin joulukuussa Palawanilla ja siellä ihmiset puhuivat miten Boracay on jo niin turistoitunut, että sinne nyt ei missään nimessä kannata mennä. Mutta ei nämä nyt varsinaisesti pahalta silmään näytä nämä rantakuvat. Varmastikin viihtyisin 😉
Aivan varmasti on turistoitunut, oman käsitykseni mukaan eniten Filippiineillä. Mutta tosiaan sellaisiin paikkoihin on usein helpompi/nopeampi mennä, joten sen suhteen piti tehdä ratkaisu 🙂 Palawaniakin mietittiin, mutta sitten todettiin, että olisi pitänyt olla enemmän aikaa kuin muutama päivä. Mutta kauniita maisemia ja turistikohteeksi suht ruuhkattomia rantoja nähtiin tuollakin 🙂 Liekö sitten ajankohdalla ollut merkittävä vaikutus.