Olen lentänyt Yhdysvaltoihin yhteensä kolme kertaa: kaksi kertaa New Yorkiin ja kerran Miamiin. Ja kuten olettaa saattaa, nämä tuskin jäävät viimeisiksi lennoiksini kyseiseen maahan. Siltikin, että koen välillä oloni tosi turhautuneeksi erityisesti maahansaapumisjärjestelyiden kourissa.
Ensimmäinen lentoni oli varsin monen pompun kautta kulkeva, sillä lopullinen määränpää, Des Moines, vaati useamman päivän matkustamisen. Plussaa siinä oli yksi yö Nykissä, mikä oli lukiolaiselle Heidille jännittävä juttu. Lensin ensin Kuopiosta Helsinkiin, sitten eteenpäin Dusseldorfiin, mistä lensin Atlantin yli New Yorkiin. Seuraavana päivänä lentoni lähti La Guardialta kohti Milwaukeeta, jossa jälleen koneen vaihto ja vihoviimeinen lento Des Moinesiin. Huh!
Toinen lentoni oli kaikkein miellyttävin ja yksinkertaisuudessaan Finnairin HEL-JFK-HEL (tosin kyllä tähän sisältyi myös hyvin lentoaikoihin istuvat Oulu-Helsinki -lennot!). Mikäli on mahdollista lentää suorilla lennoilla ja se maksaa vain hieman enemmän, valitsen ehdottomasi tämän kivuttomamman vaihtoehdon. Lisäksi tuohon aikaan tämä suora lento oli kaikkein edullisin. Oi niitä aikoja (2011)!
Kolmannella kerralla päästiin taas mukaan vaihtoruljanssiin ja lensimme Miamiin Lontoon kautta. Vaihtoaikaa meillä oli varattuna kaksi tuntia, mikä ei meinannut riittää sitten mihinkään, vaikka jatkolento oli samasta terminaalista eikä meidän tarvinnut muuta kuin vaihtaa konetta. Matkat ovat kuitenkin pitkiä, ihmisiä on paljon ja Heathrowlle saapuvat koneet taitavat aina lasketua ruuhkan takia puoli tuntia myöhässä.
Jouduimme röyhkeästi etuilemaan turvatarkastusjonossa puoleen väliin jonoa ja mietimme etuilevamme lisää, kunnes kuulimme, että muilla oli vielä aikaisemmin lähtevä lento kuin meillä. Jonotimme siis ihan rauhassa siitä puolivälistä eteenpäin ja lähdimme sen jälkeen kiitämään kohti omaa porttiamme. Kävelymatkaa oli tietenkin vielä edessä, mutta ehdimme lopulta ihan hyvin. Ennen koneeseen pääsyä meitä kohtasi vielä useampi eri piste, jossa piti näyttää boordaria ja virkailijat haastattelivat meitä matkamme luonteesta jne. Koneeseen kuitenkin päästiin ja vain huomataksemme, että ruuhkien takia muut matkustajat tulivat paljon myöhemmin ja kone lähti tunnin myöhässä.
Paluu oli New Yorkista ja Pariisin kautta. Pariisissakin vaihtoaikaa oli hyvin varattuna ja terminaali oli periaatteessa sama, mutta sen siipeä piti vaihtaa, mikä aiheutti jonkin verran kävelyä. Ja taaskin kiireessä, sillä kone laskeutui Pariisiin jälleen puoli tuntia myöhässä. Pariisissa ei onneksi ollut yhtään samanlaisia turvatarkastusjonoja ja pääsimme turvasta läpi minuutissa. Hienoa Pariisi!
Yhdysvaltojen maahan saapuminen on yleensä täyttä tuskaa. Se ei ollut sitä vielä vuonna 2001 ja silloin selvisi hyvin pienellä haastattelulla. Vuosi 2011 oli myös hyvin kohtuullinen, mutta Miami 2012 sai taas sapen kiehumaan. Tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka katkeran tilityksen, mutta jätän sikseen, sillä minulla on myös tapana ylireagoida asioihin.
Hyvä ruoka, parempi lento? American Airlinesin eväät oli yllättävän maistuvia, vaikka yleisesti ottaen inhoan lentokoneruokia ja jätän ne monesti syömättä.
Vielä yksi vinkki lentoja katseleville: Ainakin Ebookersilla pystyy katsomaan lentoja multisegmenttinä eli esim. Hel-Mia, Mia-Nyc, Nyc-Hel kaikki yhtä aikaa. Mikäli tällaisen lennon katsoo tietyn lentoyhtiön sivulta, tulee hinnaksi yleensä maltaita. Halvimmillaan löysin jouluaikaan kyseisen kolmiolennon 660e eli melkein sama, kuin meno-paluu vaikkapa New Yorkiin. Vaihtoehtoja kannattaa toki vertailla, sillä se listan ensimmäinen eli halvin vaihtoehto voi olla useamman vaihdon kautta ja muutama kymppi lisää, niin pääsee lentämään suorempaa, mikä on aina tietenkin stressittömämpää. Edullisimmat lennot on yleensä löytynyt American Airlinesilta.
Jos taas lentäisin meno-paluulennon vaikkapa Nykiin, yrittäisin kytätä Finnairin tarjouksia, sillä ne ovat yleensä varsin kohtuullisia hinnoiltaan verrattuna lentoyhtiöihin, joiden lennoilla pitäisi mennä yhden pompun kautta. Ja taas kerran, paljon stressittömämpiä!
Auringon alla 