Auringon alla

Häämatkan jälkeiset fiilikset

Osaan yleensä aloittaa postauksen kirjoittamisen miettimättä sen enempää ensimmäistä lausetta tai muuta sisältöä. Tällä kertaa istuin tuijottamassa ruutua sen verran pitkään, että päädyin näin helppoon ratkaisuun. Noniin, nyt ollaan päästy siitä aloituksesta!

Häämatkamme oli täydellinen. Piste. Tai se minulla on ainakin päällimmäisenä fiiliksenä, nyt kun kotona ollaan oltu muutama päivä ja arki on taas vyörynyt päälle tylsänä toimistohuoneena, työpaikkaruokalana ja kylmänä vesisateena pimeääkin pimeämmässä aamussa. Kaikki kysyvät miten matka meni, ja minä vastaan aina, että todella hienosti. Se on kuitenkin pieni vale, sillä meillä oli ihan mieletön reissu, mutta kuka sitä hehkutusta jaksaa kuunnella? Ja toisaalta, taidan olla jokaisen matkan jälkeen sitä mieltä, että oli ihan huikeeta. Mutta sellaistahan se matkailu useimmiten on!

Uskon, että häämatka olisi ollut unelmareissu huolimatta siitä, mihin maahan se olisi kohdistunut. Meilläkin oli välillä muitakin vaihtoehtoja, kun minä aloin miettimään lähempänä olevia ja edullisempia vaihtoehtoja. Pyörittelin mielessäni mm. Santorinia, joka on suosittu häämatkakohde ja jonka haluan joskus ehdottomasti nähdä. Mutta onneksi pidättäydyimme kuitenkin sitkeästi ensimmäisessä suunnitelmassamme, jossa järjestys oli tämä: 1) Aasiaan tällä kertaa, 2) joku iso kaupunki, mielellään Singapore, 3) joku rantapaikka siihen lisäksi, joku Indonesia saari sopisi esimerkiksi, Balille näyttäisi olevan edullisia lentoja. Ja tadaa, meillä oli häämatka!

Kaikki varmasti tuntevat olonsa vaaleanpunahöttöisen onnelliseksi häämatkallaan, mutta kaiken tämän lisäksi meillä meni reissussa lähes kaikki asiat ihan nappiin. Meillä kävi hyvä tuuri: lennot olivat ajallaan, hotellit olivat vähintään odotuksien tasoisia, mitään erityisiä ongelmia ei tullut vastaan ja sääkin oli mitä mainioin. Se oli aivan vähäpätöistä kokonaisuuden kannalta, että jouduimme jonottamaan kaksi tuntia Balille saapuessa passintarkastukseen tai että suunnittelemamme retki ei toteutunut sellaisenaan. Tai että romanttisen yllätykseni suurin kärki uhkasi hioutua pahasti väärinkäsitysten vuoksi.

Postauksen kuvat ovat täysin sekalaisia ja sieltä täältä kansioista haalittuja. Yritän saada aivoni jonkinlaiseen järjestykseen ennen seuraavaa reissupostausta. Aloittaako Singaporesta vai Balista? Italian postauksetkin on vielä kesken. Tiedoksi myös kaikille, että tästä lähtien kaikki blogini kuvat eivät ole omiani, vaan Antti toimii kuvaajana vähintään yhtä paljon kuin minä, ja huomattavasti paremmalla kalustolla!

Häämatkan loppukiri: Singapore 24h

Pääsimme Balilta Singaporeen yllättävän kivuttomasti: lentokenttä oli kymmenen kertaa modernimpi kuin saapuessa sai ymmärtää ja ainoa häiritsevä tekijä oli lukuisat eri tarkistuspisteet matkan varrella. Kuten kolme turvatarkastusta, joista yksi ennen lähtöselvitystä. Ja kuten se, että se hemmetin pieni paperinpala, mikä tullessa jäi immigrationista käteen, piti sitten luovuttaa juuri ennen koneeseen nousua, ei esim. passintarkastuksessa. Onneksi mihinkään ei tarvinnut kuitenkaan jonottaa sen pidempään.

Meillä jäi siis yksi iltapäivä-ilta ja koska otimme lisämaksusta hotellillamme myöhäisen check outin, pystyimme vielä seikkailemaan Singaporessa kokonaisen työpäivän verran. Tuloillan pysyttelimme hotelimme lähettyvillä Bugis-nimisellä alueella, joka on selvästi jo muutaman asteen verran enemmän Aasiaa kuin modernimpi Singapore pilvenpiirtäjineen. Lähdimme ensin tekemään vielä muutamia ostoksia läheiseen isohkoon Uniqloon, mutta jatkoimme heti muutamia kamppeita löydettyämme kohti Sim Limgin isoa digiostoskeskusta.

Useimmat alueen ostareista ja kaduista on tyypillistä aasialaista: ahtaita, täynnä ihmisiä ja joka puolella roikkuu uskomattomat määrät krääsää. Tunnelmaa on koko rahan edestä ja lähes mitä vaan on tarjolla (jopa se iPhone 6, mutta hieman kalliimmalla hinnalla ja epävarmalla aitoudella).

Illan kohokohta oli ehdottomasti ruokailu. Kipaisimme tällä kertaa hyvin paikalliseen hawker centreen, joka oli kooltaan iso ja muutenkin autenttisen oloinen likaisine lattioineen ja ruokaa jonottavine ihmisineen. Verrattuna esimerkiksi edellisen hotellimme (Peninsula Excelsior) vastaavaan ruokakeskittymään, oli täällä selvästi aasialaisempi tunnelma. Ostimme lopulta yhteensä neljä eri annosta ruokia ja palasimme vielä seuraavanakin päivänä herkuttelemaan halvoilla ja hyvillä katuruoka-annoksilla. Unohtamatta tietenkään raikkaita hedelmämehuja!

Illalla nautimme vielä hotellimme pienestä luksuksesta: pienne kattoterassin pienestä uima-altaasta, josta on näkymät keskustaan päin. Hotellimme ei ole todellakaan mikään luksus ja huonekin on todella pieni (matkalaukku ei mahdu auki muualle kuin sängylle!), mutta oltiin silti tyytyväisiä, että ollaan nyt eri ympäristössä kuin viimeksi ja nähdään näin vähän eri seutuja.

Viimeinen päivä aloitettiin hotellimme arabihenkisiä lähikortteleita kierrellen ja kävelemällä Beach Roadin toisella puolella olevalle metroasemalle. Lähdimme sieltä käsin puolen tunnin matkan päässä oleville kasvitieteellisille puutarhoille ja saavuimme suuren puiston pohjoispäähän. Tarkoituksena oli vierailla maksullisessa orkideapuutarhassa, mutta lopulta kun pääsimme sen edustalle, oli kello jo sen verran paljon, että päätimme skipata sen ja lähteä takaisin metrolle. Puisto oli kyllä sinällään hauska kokemus ja näimme siellä monenlaisia kasveja ja taijia ja kahvakuulaa harrastavia paikallisia. Ilmankosteus oli huipussaan ja puistossa oli välillä todella kuuma!

Kiirehdimme metrolle sen takia, että halusimme käydä vielä Sentosan huvittelusaarella vilkaisemassa millainen meininki siellä on. Pohjoisesta meni taas puolisen tuntia metrolla etelässä sijaitsevalle satama-alueelle, jonka suuresta ostoskeskuksesta pääsi jatkamaan monoraililla itse Sentosan saarelle, jossa on kolme toisiaan lähellä olevaa pysäkkiä.

Me ajoimme suoraan Beachin pysäkille ja lähdimme kurkkaamaan rantaa. Heti aluksi meitä pääsi huvittamaan kyseinen kohta rannalla, johon ensimmäisenä päädyimme: erilaisia kieltokylttejä oli ainakin neljä vierekkäin, ja tämän saaren piti keskittyä hauskanpitoon! Mm. uiminen ja kalastaminen oli kielletty. Uiminen oli toki sallittua rannalla yleensä ottaen, mutta ei juuri sillä kohden.

Itse saari oli kuin yksi suuri Disneyland. Singaporelaiseen tapaan kaikki on mietitty viimeisen päälle, opasteet löytyy aina joka paikkaan ja kaikki on kaunista ja mukavaa. Ranta oli vaaleahiekkainen, palmut korkeita ja rantabaarit tyylikkäitä. Oli pakko pysähtyä hetkeksi istuskelemaan palmun alle. Idylliä häiritsi hieman kauempana merellä (ei edes kovin kaukana) lipuvat rahti- ym- laivat, mutta toisaalta ne toi itselle kovasti mieleen Boca Chican Santo Domingon edustalla.

Häämatka on nyt siis ohi. Kirjoittelen tätä Changin lentokentältä. Yleensä olo on matkan tässä vaiheessa väsynyt ja kiire kotiin on kova. Tällä kertaa olo on ihmeen seesteinen ja levännyt, vaikka olemmekin ravanneet pitkin kaupunkia viimeisen vuorokauden ajan. Tämä oli paras häämatka koskaan, ehdottomasti!

Bye bye, Bali!

Balin lomamme on ohi, koko häämatkamme on pian ohi, nyyh! Onneksi on vielä vuorokauden tunnit aikaa Singaporessa, jos lento Denpasarista lähtee ajallaan (epäilen jo nyt, kun näin sen tulohärdellin ja kyllästyneen näköiset paluulentolaiset).

Löhöilimme siis kaksi päivää rannalla ja poistuimme resortin seesteisestä kuplasta vasta toisen päivän iltana, silloinkin vain läheiselle ostarille syömään. Kolmanneksi päiväksi olimme sen sijaan varanneet jo hieman toimintaa: Amazing Bali Tourisin kautta kokopäiväretki saaren keskiosiin riisipelloille ja järvialueelle. Varaus oli vahvistettu minulle sähköpostitse ja noutoajaksi ilmoitettu 9:00. Suomalaiseen tapaan olimme toki hotellin edessä jo muutamaa minuuttia vaille.

Kuskeja ja hotellivieraita tuli ja meni, mutta me pysyimme. Ajattelimme aikakäsityksen olevan sen verran joustava, että kuski oli varmasti tarkoittanut olevansa paikalla aikaisintaan 9:30. Kun kello oli varttia vaille kymmenen, tuli hotellin väki jo kyselemään mitä oikein odotimme ja lopulta soittivat retkijärjestäjälle. Ja eihän siellä mitään varausta ollut, ”sorry, system error” oli vastaus ja haluaisimmeko kenties lähteä kierrokselle huomenna. No haluttiin kyllä, mutta ehkä jonkun toisen kautta. Hotelli olisi voinut järkätä meille kuskin vaikka heti, mutta meillä ei ollut muistikuvia niiden paikkojen nimistä, joissa haluttiin käydä. Lähdettiin sitten viettämään päivää rannalle ja otettiin aikalisä.

Rantalöhöilyn lisäksi kävimme kävelemässä läheisellä niemekkeellä, jossa on melko upea, mutta hieman pelottava paikka: kahden kallion väliin muodostunut railo, johon Balin tyrskyt iskevät ristiaaltonsa melkoisella voimalla ja kastellen välillä kalliolla seisovat turistit. Alueelle on periaatteessa pääsy kielletty sen vaarallisuuden takia (kaiteet on melko olemattomat ja kallio liukas levästä ja vedestä), mutta niinpä vaan siellä porukkaa pyörii. Kuten me.

Illalla marssimme hotellimme conciergen puheille käsin laaditun listan kanssa ja kuski seuraavalle päivälle oli nopeasti hoidettu. Hinta oli sama kuin retkellä, mutta pääsymaksut, lounas ja juomiset pitäisi maksaa itse. Aamulla pääsimmekin aloittamaan retken pienen odottelun jälkeen pitämällä kuskin kanssa neuvottelun autossa päivän reitistä. Concierge ei ollut antanut kuskille listaamme, vaikka halusikin pitää sen itsellään. Me emme aluksi taaskaan muistaneet paikkojen nimiä, mutta onneksi kuskilla oli kartta. Ja onneksi tyrmäsimme heti alkuunsa kuskin ehdotuksen reitistä, joka mukaili selvästi eri ostospaikkoja, joista paikalliset saavat pisteitä/bonuksia/jotain taloudellista hyötyä itselleen.

Retkestä lisää myöhemmin, mutta näimme yhden päivän aikana kivasti Balia. Kävimme saaren keskiosissa vuoristoisella seudulla kaksoisjärvillä ja sen edustalla olevalla temppelillä. Seuraavaksi ajelimme pitkän tovin Jatiluwihin riisiviljelmäalueella ja lopuksi ajoimme takaisin rannikolla ja psyähdyimme Tanah Lotin temppelialueella, joka sijaitsee upealla aallokkoisella paikalla. Tähän kierrokseen menikin kymmenisen tuntia.

Kierroksen aluksi kuskimme koukkasi onneksi viereisen Novotelin jalkakäytävän kautta sivukadulle, jota emme olleet kävellen huomanneet aikaisemmin. Sen perästä alkoi nimittäin selvästi paikallisempi ympäristö katukeittiöineen (ja toki krääsämyymälöineen ja turistiravintoloineen). Illalla suuntasimme siis ostarin sijaan etsimään katuruokaa, joka oman kokemukseni mukaan on ehdottomasti parasta.

Ja varsin kiva ja autenttinen paikka löydettiinkin ja tilattiin ”samaa mitä muillakin”. Saatiin eteemme nuudelikeitot sekalaisilla lihoilla ja höystettiin makua vielä chilillä. Juomaksi otettiin sumiksessa hieman kokista muistuttavat pullot, jotka osoittautuivat jääteeksi. Ruoka oli loistavaa ja maksoi naurettavan vähän, kuten katukeittiöissä yleensäkin.

Tänään eli viimeisenä Bali-päivänämme olemme jälleen ottaneet rennosti rannalla ja uineet sekä meressä että rannalla olevassa ihanassa uima-altaassa. Ennen iltaruokaa kävimme vielä spassa, minä pedikyyrissä ja Antti jalka- ja käsihieronnassa. Kyllä nyt voi taas jatkaa seesteisenä kohti Singaporea!

Kaksi päivää Balilla

Lentomme Balille ei lähtenyt ihan aikataulun mukaan eikä saapuminenkaan sujunut ihan tuosta noin vaan. Käytännössä istuimme Balin kentällä ensin koneessa sähkövian takia, sitten meidät heitettiin hieman epämääräisesti terminaalirakennukseen, jossa härdelli vasta alkoi: ensin jonottaminen viisumin maksutiskille, sitten suuren hallin läpi mutkittelevaan jonoon. Fiilis oli aika epäuskoinen sen jonon nähtyään, mutta totta se oli, passintarkastukseen jonotettiin satojen muiden turistien kanssa ja homma kesti kaksi tuntia. Siinä ajassa laukut olivat jo ehtineet majailla tuloaulan lattialla hyvän tovin, mutta löytyivät kuitenkin henkilökunnan avustuksella pikaisesti. Sitten piti vielä täytellä tullilomake, jota ei millään voitu jakaa koneessa, koska ne oli unohtunut/loppuneet.

Vihdoimme pääsimme ulos tullista ja bongasimme heti kuskimme valko-kultaisessa kaavussa odottamassa herrasväki Heidi Alanderia. Raukka oli odottanut meitä siinä kolme tuntia. Ja me kun kerrankin, kun häämatkalla nyt olemme, olimme hoitaneet kaiken mahdollisimman valmiiksi, kyydit mukaan lukien. Varsinainen taksikuskimme odotteli autohallissa.

Ajomatka lentokentältä Nusa Duan niemelle ei ole pitkä. Matkan varrella maisemat eivät ole kovin paratiisimaiset, mutta ehkä tyypillisen aasialaiset: rämeikköistä harmahtavaa matalikkoa ja paalujen päällä killuvia laitureita. Hieman mietitytti, millainen hotellimme ranta tulisi olemaan. Olin kuullut, että Balin rannat ovat joillekin pettymyksiä, mutta toisaalta Nusa Duan rannat pitäisi olla saaren parhaimmistoa.

Saavuimme Ayodya resortiimme, joka on entinen Hilton ja varmasti Balin hienoimpia vanhoja hotelleja. Fiilis olikin heti juuri sellainen kuin olin toivonutkin: hieno mutta ei kliininen tai liian hienostelevan jäykkä. Aula on mahtipontinen ja palatsimainen ja hotelli koostuu useammasta eri rakennuksesta. Käytävät ovat ulkoilmassa, mutta puisin kattein varusteltuja. Hotellialueen keskellä on iso laguuni, jota ympäröivät kukat sekä balilaiset patsaat ja palmut ja hyvällä tuurilla näkee varaaneja pulikoimassa ihan vieressä. Huoneemme oli siisti, tunnelmallinen ja tilava, vaikka tietenkin hieman vanha. Hotelli oli väsännyt tervehdykseksi häämatkalaisille kukka-asetelman, hedelmiä ja käsintehtyjä suklaita ja pikkuleipiä.

Ensimmäisenä aamuna kirmasimme innoissamme aamupalalle, eikä sen suhteen tarvinnut pettyä: erilaisia aamupalaruokia riittää länsimaisesta ruuasta indonesialaiseen ja jopa sushiin. Tuoreita hedelmiä, vohveleita, erilaisia aasialaisia ruokia, munakaskokit ja muut eri kokkauspisteet. Saimme pöydän ulkoa laguunin vierestä ja ruokailuamme seurasi hyvän tovin kookas varaani läheisellä kivellä istuen.

Ja sitten rannalle tietenkin! Hotellilla on oma ranta, mutta käytännössä rannan hiekkaosa on vapaa kaikille ja hotellin rantatuolit on nurmikkoalueella. Tämä tarkoittaa sitä, että kaupustelijat eivät saa tulla tuolien luokse tyrkyttämään mitään. Eivätkä kaupustelijat (joita on muutamia rannan edustalla) ole mitään tyrkyttäjiä muutenkaan, uskovat kyllä kerrasta. Ja ranta on leveä ja pitkä ja todella väljä, eikä meidän hotellin kohdalla näy muita kuin hotellin asukkaita ja niitäkin yllättävän vähän. Sopii meille!

Aurinko on polttavan kuuma ja suoraan yläpuolella. Rannalla on kyllä mukava tuuli eikä siellä tule varsinkaan varjon alla kuuma tai hiki pintaan niin kuin vaikka Thaimaassa tai Intiassa. Mutta iho palaa helposti, vaikka voiteissa olisi 50 kertoimia ja oleskelisi pääasiassa varjossa. Sen sain taas kokea, sillä ilmeisesti olin levittänyt voidetta hieman hätäisesti. Nenäkin paloi ja on nyt sitten punainen!

Rannan hiekka on pehmeää ja vaaleaa ja merivesi kirkasta, mutta aallokko on välillä melkoinen ja rannalla liehuu punainen lippu. Surffarit tietty tykkää ja rannalla harjoitellaan matalassa vedessä tämän tästä. Merivesi on aasialaisen lämmintä, eli minunkaan ei tarvitse miettiä uskallanko uida. Rannalla on myös hotellimme toinen allas, infinity pool, jonka vesi on kuin linnunmaitoa ja näkymä tietenkin mahtava. Onneksi, ja ihme kyllä, allas on rauhallinen.

Olin koko ensimmäisen päivän ihan täpinöissäni, sillä olin järjestellyt jo etukäteen kotoa käsin yllätystä Antille. Meille oli tiedossa romanttinen viiden ruokalajin illallinen pimeällä rannalla lyhtyjen valossa. Aika oli kello seitsemän ja tein kaikki vahvistukset sähköpostilla, jotta Antilla ei olisi aavistustakaan yllätyksestäni. Ja täydestä meni! Sain yllätettyä rakkaan aviomieheni täysin, vaikka koko homma ei mennytkään käsikirjoituksen mukaan. Siitä lisää myöhemmin!

Toisena päivänä eli tänään otimme ensimmäisen päivän uusintana, eli loikoilimme rannalla, mutta pidimme visusti huolta, ettei aurinko pääsisi polttamaan tällä kertaa. Illalla lähdimme resortin ulkopuoliseen maailmaan ja suuntasimme läheiselle ulkoilmaostarille syömään. Pelkäsin paikan olevan liian hieno, sillä olisin halunnut syödä indonesialaista katuruokaa. Pelko osoittautui sinällään oikeaksi, sillä ravintolat näyttivät hieman liian tyylikkäille ja monet tarjosivat kaikkea mahdollista pizzasta ja pastasta perinteisiin indonesialaisiin ruokiin. Ei kuitenkaan auttanut, yksi piti valita ja löysimme lopulta paikan, jossa pystyimme istumaan ulkona ja jossa oli edes hieman kitsit siniset ledivalot.

Lopulta olimme tosi tyytyväisiä valintaamme, sillä ravintolasta sai melko katuruokahenkisiä perus indonesialaisia ruokai ja kylmää Bintangia. Satay-vartaat (miksikä niitä nyt täällä kutsutaankaan) oli herkullisia ja paikallinen kalakeitto myös todella hyvää. Nasi goreng on tietenkin varma valinta ja pidän paistetusta riisistä yleensä maassa kuin maassa. Lopuksi käytiin vielä hakemassa Baskin-Robbinsin jätskit ja oli pakko testata green tea, vaikka tulikin sitte annoskateus Antin valitsemaan perinteisempään makuun.

Huomenna lähdemme hieman retkeilemään saaren sisäosiin, joten tulee tämän lekottelun keskelle hieman toimintaa. Sitten vielä kaksi päivää rantsua, jee!

Singapore-fiiliksiä Changin lentokentältä

Ensimmäinen Singaporen osuutemme on nyt ohi ja istumme tällä hetkellä Changin lentokentällä odottelemassa Balin konetta. Kaksi kokonaista päivää Singaporessa oli varsin mahtavat, vaikka tietenkin aikaa olisi voinut olla hieman enemmän. Onneksi meillä on vielä paluulla yksi yö, joten ehdimme vielä kokemaan yhden illan ja puolikkaan päivänkin, jos lento on ajallaan Singaporessa.

Mitä ehdimme sitten tekemään kahdessa päivässä? Melko paljonkin, ja vaikka kuljimme paljon metrolla, niin jalkapohjatkin saivat kulutusta ihan kiitettävästi. Aloitimme ensimmäisen kokonaisen päivän kävelemällä hotelliltamme Chinatowniin, jossa kävelimme krääsäkatujen lisäksi kauppahallin läpi ja saimme hieman Aasia-fiilistä kovin länsimaisen Singaporen keskellä. Jatkoimme matkaa metrolla Bayfrontin asemalle, mistä kävelimme ihastelemaan hieman Gardens by the Bay -aluetta superpuineen. Siitä jatkoimme Marina Bay Sandsin överille hotellirakennukselle, jonka läpi pääsee kulkemaan ostoskeskuksen puolelle.

Ostoskeskuksessa on monenlaisia kauppoja, mutta tietenkin tarjonta keskittyy hieman kalliimpiin merkkeihin. Edullisempia ketjuliikkeitäkin on, mutta niiden valikoimat on osittain melko suppeat. Ostari on kuitenkin nähtävyys itsessään ja sen edustalta lähtee upea palmukuja ja puulaituri Marina Bayn alueelle, jonka reunustaa kävellessä pääsee lopulta toisella puolella olevan Merlion-patsaan luokse. Patsaalta voi kävellä joen yli erikoisen näköisen konserttitalon ohi, mistä olikin enää lyhyehkö kävelymatka hotellillemme.

Pienen lepotauon jälkeen lähdimme Orchard Roadille eli Singaporen pääostoskadulle. Sekin on nähtävyys valoineen ja mahtipontisine rakennuksineen ja designer-brändien lisäksi vieri vieressä olevissa ostoskeskuksissa on myös tavallisia ketjuliikkeitä, kuten Uniqlo, josta piti tietenkin käydä ostamassa muutamia vaatteita. Meinasimme muuten olla hieman hukassa valtavassa ostoskeskuksessa, jossa Orchard Roadin metroasema sijaitsee. Ulospääsyä oli melko mahdoton löytää, sillä vastaan tuli aina vain varauloskäyntejä. Tavallista karttaa on ihan turha etsiä mistään, sillä kaikki on kosketusnäytöllisiä juttuja eikä niistä oikein saanut mitään irti. Illallista menimme syömään hotellimme lähelle food bazaarille ja vuorossa oli tällä kertaa pitkällisen pohdinnan jälkeen thaikkua. Oli hyvää!

Toisena päivänä halusimme ottaa alkupäivän hieman iisimmin. Menimme metrolla Little Indiaan, jossa ihastelimme värikkäitä katuja ja päädyimme Mustafa Centeriin, joka on useamman kerroksen ja kaksi korttelia kattava pitkulainen tavaratalo, jossa käytävät on kapeita ja täynnä tavaraa. Kaikkea oli jopa niin paljon, että en löytänyt sieltä varsinaisesti mitään ostettavaa. Tämäkin on kuitekin hauska kokemus itsessään.

Paluumatkalla katsastimme vielä pikaisesti kuulun Raffles-hotellin. Sekalaisen sushi+intialaiset nyytit+kanapallerot -lounaamme jälkeen lepäilimme hotellilla, jotta jaksaisimme illalla vielä lähteä kierrokselle. Aloitimme syömällä hyvää ja halpaa ruokaa Chinatownissa, minkä jälkeen menimme taas Gardens by the Bayn alueelle ja ostimme liput superpuiden latvuksissa kulkevalle kävelysillalle. Ajatus eri väreissä hehkuvista, Avatar-tyylisistä puista on aina tuntunut teennäiselle, mutta paikan päällä tunnelma on aika satumainen. Ja jotenkin tosi aasialainen. Ja maassa maan tavalla, puisto on aika ehdoton Singapore-kokemus kasveineen, valoineen ja rakennuksineen.

Ja sitten koitti baarin vuoro, tätä olimme odottaneet häämatkalta varmaan kaikkein eniten Singaporen osuudelta. Ku Dé Ta sijaitsee Marina Bay Sandsin kolmostornin katolla. Olimme selvittäneet jo etukäteen, mikä sinne on pukukoodina, jottei meitä käännytettäisi ovelta ainakaan sen takia, että erehtyisimme yrittämään sisään tavallisissa reissuvaatteissamme. Periaatteessa pukukoodina on ei rantasandaaleja eikä hihattomia toppeja (miehillä) jne, eli ei mitään kovin tiukkoja pukeutumisvaatimuksia. Minä olin ottanut kassiin mukaan korkkarit ja Antti lisäsi kauluspaitansa päälle vielä kravaatin ja kun pääsimme ylös yhteen maailman tunnetuimmista rooftop baareista, olin ihan tyytyväinen, että olin liikkeellä kerrankin pikkumustassa. Itse baari on melko tavallinen, mutta kyllähän se näkymä on ihan huikea! Ja samalla näkee Marina Bay Sands -hotellin infinity poolin, joka lienee myös maailman tunnetuimpia uima-altaita (sinne pääsee vain hotellin asiakkaat).

Ku Dé Ta:sta, kuten kaikesta muustakin, tulee tietenkin juttua vielä paljon sitten myöhemmin (ja muitakin kuin kännykkäkuvia). Baarilta lähtiessä kävelimme vielä lahden reunaa pitkin ja pilvenpiirtäjien valoja ihastellen Merlionille ja tuttua reittiä hotellille. Pikkunälkä yllätti kesken matkan, mutta harmiksemme hotellin viereinen hawker center oli mennyt jo kiinni. Ostimme sitten 7elevenistä tötteröllisen pikkumunkkeja ja jääteen iltapalaksi.

Nyt siis odottelemme konetta ja jatkamme lomaa levon ja rannan merkeissä Balin Nusa Dualla!

Uneton Singaporessa

Terve vaan Singaporen yöstä! Kuten arvata saattaa, valvon täällä aikaeron vuoksi samalla kun Antti on vetänyt hirsiä jo hyvän tovin. Kolmen tunnin sängyssä pyörimisen jälkeen luovutin ja avasin läppärin. Laskeskelin, että uni saattaisi tulla aikaisintaan kolmen-neljän aikaan. Toiveena oli tietenkin, että yllättäisin itseni positiivisesti ja nukahtaisin ennen noita määräaikoja, mutta nyt näyttää vahvasti sille, että jotain muuta on keksittävä kuin kyljen kääntäminen lakanoiden välissä.

Joten tässä on ihan loistavaa aikaa kertoa kuulumisia jo näinkin pian! Saavuimme Singaporeen aika lailla aikataulun mukaan puoli viiden aikaan ja todella lyhyiden jonotusten ja laukkujen odotusten jälkeen suuntasimme lentokentän MRT-asemalle. Lippujen ostaminen ei tietenkään sujunut tuosta noin vaan, sillä lippuluukku ei myynyt kertalippuja ja automaatti ei taasen hyväksynyt 10 dollarin seteliä tai luottokorttia. Lopulta saimme lippumme ja pääsimme metroon, jolla ajeltiin messukeskuksen ohi ja vaihdettiin varsinaiselle keskustaan menevälle linjalle.

Hotellimme Peninsula Excelsior sijaitsi niin kätevästi City Hall -aseman vieressä, että löysimme sen välittömästi. Kannatti muuten ilmoittaa hotellille olevamme häämatkalaisia, sillä saimme ilmaisen upgraden seuraavaan huonetyyppiin ja lisäksi huoneessamme odotti onnittelukirje ja hedelmälautanen! Ja vitsi millainen huone, näkymät ei ainakaan voisi olla paremmat 14. kerroksesta: suoraan Marina Bayn alueelle ja osittain pilvenpiirtäjäryppääseen. Ja itse huone on tilava ja ikkunatkin on kahdelle suunnalle. Kyllä kelpaa viettää täällä kolme yötä!

Lepäilimme huoneessa hetken ja suuntasimme sitten etsimään ruokaa ja katselemaan viereiseen elektroniikkaostoskeskukseen (tyypilliseen aasialaiseen), josko siellä olisi yhtään iPhone 6:sta jäljellä. Ihan turha reissu puhelimen suhteen, sillä loppuhan se tietty oli, mutta trokarit myi kyseisiä luureja huippuhintaan!

Ostarilta lähdettäessä törmäsimme pienehköön hawker centreen, joka oli tietenkin ihan täydellinen meidän illallistoiveisiin nähden: nopeaa katuruokaa ja isot kylmät kaljat ennen kuin väsymys iskee ihan täysillä päälle. Menimme aika umpimähkään yhden kojun kohdalle ja tilasimme laksa-keiton, mutta se oli päässyt loppumaan. Sen sijaan otimme sitten wonton-keiton ja jotain, mitä myyjämummo suositteli olevan ”very good”. Otettiin tällä kertaa kaikki ei-tulisina, sillä nenäliinat oli jääneet hotellille ja pari päivää jyllänneen flunssan takia räkämäärä olisi voinut olla melkoinen, eikä niihin aasialaisiin, mahdollisesti tarjolla oleviin riisipaperihärpäkkeisiin voi niistää nenäänsä!

Jokohan aamupalaa aletaan tarjoilla pian? Odotukset sille on kyllä korkealla, koska en muista koskaan syöneeni Aasiassa kovin vaatimatonta aamupalaa. Hedelmiä odotan ainakin!

Hello honeymoon!

Seuraavaksi on vuorossa häähumun viimeinen etappi: häämatka. Ja mikäs sen kivempaa kuin siirtyä Aasian lämpöön täältä alkavan lumisateen keskeltä. Syksy oli ihana, viime kesä oli mieletön, mutta jotenkin suhtaudun pessimistisesti tulevaan talveen. Siksi olenkin varautunut pahimpaan enkä lähde tähänkään reissuun ilman, että seuraavaa matkaa ei olisi jo tiedossa. Lähden marraskuussa minilomaselle Eurooppaan ystäväni kanssa, mutta niin kuin blogeissa yleensäkään, niin tässäkään ei paljasteta vielä minne! Varsinainen talviloma on vielä auki, mutta suunnitelmia on vaikka muille jakaa.

Mutta ennen näitä kaikkea Singapore, Bali ja meidän honeymoon! Läppäri lähtee mukaan, sillä olisin tässä vaiheessa ihan liian stressaantunut, jos kaikki asiat pitäisi ehtiä hoitamaan ennen lähtöä. Siksipä ehkä kirjoittelen jotain matkan varrelta, jos sille päälle satun. Mutta palaillaan takaisin arkeen sitten joskus!

Pikapysähdys Bolognassa ja parkkipaikan metsästystä

Modenan jälkeen päivän suunnitelmana oli Ferrari museo Maranellossa ja sen jälkeen majoittuminen Reggio Emiliassa. Koska välimatkat olivat suht lyhyitä, oli meillä aikaa tehdä pieni pysähdys Bolognassa. Vierailu kaupungissa jäi tosiaan hyvin lyhyeksi, mutta tulipahan tarkistettua, että Bologna vaikuttaa erittäin kivalle kaupungille ja voisin mennä sinne joskus paremmalla ajalla uudelleen.

Alku ei tosin ollut kaksinen: parkkipaikkaa ei meinannut löytyä kadulta mistään. Lopulta löysimme kapealta yksisuuntaiselta kadulta yhden vapaan paikan. Kadun molemmin puolin oli autoja ja toisella sivustalla muuri, toisella rakennus. Ei kovin ihanteellinen paikka parkkeerata, eikä se yhtään paremmaksi muuttunut sillä, että itse vapaa paikkakin oli vain hieman Puntoamme isompi.

Sahasimme autoa eteen ja taakse ja lopulta minä hyppäsin ulos antamaan merkkiä. Ei siinä mitään, meillähän oli kaikki maailman aika, mutta koska katu oli kapea, oli taaksemme ehtinyt kerääntyä jos kuinka pitkä jono kärsimättömiä italialaisia. Kun auto oli puolessa välissä paikkaa, päätimme luovuttaa ja lähteä etsimään parempaa paikkaa. Asiassa oli vain pieni mutta, auton pois saaminen ahtaasta paikasta olisi vaatinut minuuttitolkulla sahaamista eteen ja taakse…

Tässä vaiheessa Antti alkoi peri-italialaiseen tapaan huitoa kiihkeästi muita autoja ajamaan ohi ja vihdoin pääsimme niiden aiheuttamasta paineesta. Lopulta saimme auton sen verran enemmän reunaan, että se ylitti parkkiviivan vain 10 sentillä ja päätimme riskillä jättää sen siihen. Maksoimme parkin ja lähdimme kävelemään ydinkeskustaa kohti.

Ehdimme tehdä pienen kierroksen keskustassa ja sen perusteella Bolognasta löytyy viihtyisän näköisiä ravintoloita ja kahviloita, punatiilisenä hehkuvia pylväskäytäviä ja kaikenlaisia tapahtumia. Me jouduimme jatkamaan matkaa kohti Maranelloa, mutta haluaisin joskus vielä kierrellä Bolognan tunnelmallisilla kujilla.

Modenalaisella ruokatorilla

Venetsian päivä oli sen verran pitkä, että kun saavuimme useamman tunnin pikkuteillä ajetun matkan jälkeen Modenaan, emme jaksaneet tehdä enää mitään. Sen sijaan lepäilimme koko illan laitakaupungilla sijainneessa hotellissamme ja söimme aamulla aamupalaa ihastuttavan suloisessa aamupalahuoneessa.

Halusimme tietenkin nähdä edes pienen palan Modenaa, ja vaikka matka jatkui heti seuraavana päivänä, kuten tälle reissulle oli ominaista, käväisimme kaupungin keskustassa pyörähtämässä aamupäivästä. Suuntasimme kulkumme heti suoraan katetulle ruokatorille, Mercato Albinelliin.

Modena, joka sijaitsee Emilia Romagnan kuululla ruoka-alueella, oli juuri sopiva paikka ruokatorivierailuun, vaikka Italiassa tulee ihasteltua tarjontaa jo ihan tavallisessa marketissakin. Mercato Albinelli ei ole suuren suuri, mutta siellä on kiva tunnelma ja tietenkin herkullisen näköisiä tiskejä laidasta laitaan: hedelmiä, vihanneksia, juustoja, mereneläviä, makkaroita…

Tässä vaiheessa matkaamme olimme päässeet eroon pahimmista turistikeskittymistä ja ainakaan emme törmänneet aamupäivästä juurikaan muihin turisteihin. Modena vaikuttikin näin lyhyesti vilkaistuna melko paikalliselta pikkukaupungilta. Samalla linjalla jatkettiin myöhemmin Reggio Emiliassa ja Cremonassa, mikä oli ihan kivaa susitumpien matkakohteiden jälkeen.

Venetsia, klassikko joka kannattaa kokea

Venetsia on yksi maailman tunnetuimmista matkakohteista ja varmasti monen rappioromantiikasta pitävän listalla. Itselläni kyseinen kaupunki ei ole ollut ykköshaaveena, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna tuntuu juuri minun paikalta: turkoosia vettä, ränsistyneitä pastellin värisiä rakennuksia, kapeita mutkittelevia kujia, mystistä karnevaalifiilistä…

Onneksi huomasimme, että Venetsiaan on vain noin tunnin matka Veronasta, jos käyttää maksullista moottoritietä (paluumatka kesti monta tuntia pikkuteitä pitkin, tosin ajoimme Veronan sijasta Modenaan). Saarelle ajettiin pitkää pengertietä pitkin, auto jätettiin Euroopan suurimpaan parkkihalliin, jonka edustalta hypättiin ilmajunaan, joka taas kuljetti meidät hieman lähemmäksi keskustaa. Tosin kävelyä keskusaukiolle tuli vielä muutamakin kilometri ja Venetsian katusokkelossa yhdistettynä kanaalien yli sieltä täältä meneviin siltoihin aikaa kului enemmän kuin normaalissa kaupunkikävelyssä.

Mutta mikäs kävellessä ja eksyessä, kun jokainen kadunkulma ja risteys tuo aina jotain kivaa nähtävää. Olisin voinut kuvata lähes mitä tahansa katua, mutta hommaa piti alkaa rajoittamaan jo alkumatkasta. Samoin ihan jokaisesta gondolista ei kannata räpsäistä turistikuvaa. Niitä tulee kyllä vastaan useampikin kuin muutama!

Me ei tehty Venetsiassa varsinaisesti mitään, sillä aikaa meni San Marcolle kävelemiseen (se oli meillä kiintopisteenä) ja sen jälkeen kävelimme vielä lähiympäristössä hieman lisää ja harhailimme yhden ihmisen mentävillä kapeilla takakujilla. Söimme lounaaksi jäätelöt ja lopuksi ajoimme vesibussilla takaisin parkkihallille. Venematka kesti yllättävän pitkään, mutta sen aikana näki kivasti kaupunkia isosta kanaalista käsin.

Kanaaleissa käy välillä melkoinen ruuhka ja turistien paljoudesta johtuen rauhallista ja romantiikan täyteistä päivää ei sieltä kannata lähteä etsimään. Haluaisinkin nähdä kaupungin vielä uudelleen vaikkapa ilta-aikaan, kun ainakin osa päiväretkeläisistä on jo poistunut kaupungista ja kauniit vaaleanpunaiset valot ovat syttyneet!