Venetsia on yksi maailman tunnetuimmista matkakohteista ja varmasti monen rappioromantiikasta pitävän listalla. Itselläni kyseinen kaupunki ei ole ollut ykköshaaveena, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna tuntuu juuri minun paikalta: turkoosia vettä, ränsistyneitä pastellin värisiä rakennuksia, kapeita mutkittelevia kujia, mystistä karnevaalifiilistä…
Onneksi huomasimme, että Venetsiaan on vain noin tunnin matka Veronasta, jos käyttää maksullista moottoritietä (paluumatka kesti monta tuntia pikkuteitä pitkin, tosin ajoimme Veronan sijasta Modenaan). Saarelle ajettiin pitkää pengertietä pitkin, auto jätettiin Euroopan suurimpaan parkkihalliin, jonka edustalta hypättiin ilmajunaan, joka taas kuljetti meidät hieman lähemmäksi keskustaa. Tosin kävelyä keskusaukiolle tuli vielä muutamakin kilometri ja Venetsian katusokkelossa yhdistettynä kanaalien yli sieltä täältä meneviin siltoihin aikaa kului enemmän kuin normaalissa kaupunkikävelyssä.
Mutta mikäs kävellessä ja eksyessä, kun jokainen kadunkulma ja risteys tuo aina jotain kivaa nähtävää. Olisin voinut kuvata lähes mitä tahansa katua, mutta hommaa piti alkaa rajoittamaan jo alkumatkasta. Samoin ihan jokaisesta gondolista ei kannata räpsäistä turistikuvaa. Niitä tulee kyllä vastaan useampikin kuin muutama!
Me ei tehty Venetsiassa varsinaisesti mitään, sillä aikaa meni San Marcolle kävelemiseen (se oli meillä kiintopisteenä) ja sen jälkeen kävelimme vielä lähiympäristössä hieman lisää ja harhailimme yhden ihmisen mentävillä kapeilla takakujilla. Söimme lounaaksi jäätelöt ja lopuksi ajoimme vesibussilla takaisin parkkihallille. Venematka kesti yllättävän pitkään, mutta sen aikana näki kivasti kaupunkia isosta kanaalista käsin.
Kanaaleissa käy välillä melkoinen ruuhka ja turistien paljoudesta johtuen rauhallista ja romantiikan täyteistä päivää ei sieltä kannata lähteä etsimään. Haluaisinkin nähdä kaupungin vielä uudelleen vaikkapa ilta-aikaan, kun ainakin osa päiväretkeläisistä on jo poistunut kaupungista ja kauniit vaaleanpunaiset valot ovat syttyneet!
Auringon alla 
Ihania kuvia! Paikallinen tuttavani on kutsunut jo monen vuoden ajan Venetsiaan kylään, mutta vielä ei ole saanut aikaiseksi. Söpön näköistä siellä kyllä vaan on, pakko se on joku kerta päästä!
Kiitos Lotta! Kannattaa kyllä käydä ainakin kerran elämässä Venetsiassa, on se sen verran hyvä koko kaupungin kokoinen nähtävyys 🙂 Ja vesibussilla ajaminen oli ehkä parasta!
Aah, Venetsia! Yksi suosikkikaupungeistani! Viimeeksi olimme miehen kanssa tuolla heinäkuussa neljä päivää. Ja vaikka itseäni ei väkipaljous haittaa, oli kieltämättä hauskaa lähteä yhtenä iltana kymmenen maissa vaporettolla (vesibussi) ajelulle (en ole ikinä nähnyt niin isoa kuuta!) ja kuljeskella hiljaisilla kujilla. Myös läheiset saaret ovat mahtavia; oma suosikkini on ehkä Burano, jossa oli vielä kauniimpaa kuin itse pääsaarella!
Kiitoksia kommentistasi Tuazophia! Minä olinkin missannut reissullani kaksi asiaa: että vesibussit on vaporettoja ja että muillakin saarilla voisi käydä! Teidän reissut kuulostaa ihanalle, ilta-ajelu kuunvalossa on varmasti ihana ja olisi mukava tosiaan käydä muillakin saarilla 🙂 Pakko siis päästä joskus vielä Venetsiaan uudelleen!
Tosi kauniita kuvia ootkin ehtinyt nappaamaan. Olen kerran alle 10-vuotiaana käynyt nimenomaan päiväseltä Venetsiassa, joten ehkä pitäisi joskus mennä uudestaan kaupunkiin tutustumaan. Pitäis kai vaan miettiä se oikea aika, ettei olis ihan kaikkein pahin sesonki meneillään.
Oho, miten olin unohtanut vastata tähän! Kyllä Venetsiassa voisi tosiaan käydä pidemmänkin lenkin kuin yhden päivän. Onneksi siellä on vielä paljon nähtävää! Ja tosiaan, ajankohdanhan voi valita itse, joten minäkin haluaisin suunnata sinne vähän hiljaisemman sesongin aikana 🙂
Venetsia on mun suosikkikaupunki maailmassa, piste. Jos tuonne suuntaat uudestaan, niin suosittelen yöpymistä Cannaregion juutalaiskortteleissa. Siellä on vähemmän turisteja, joten esimerkiksi ravintolat voivat olla oikeasti hyviä, San Marcon torin kupeessa ne kun ovat lähtökohtaisesti turistirysiä. Myös Muranossa kannattaa pistäytyä, aivan ihania sateenkaaren väreissä olevia taloja!
Kiitos hyvistä vinkeistä! Pitääpä muistaa nämä kun seuraavan kerran menemme Venetsiaan. Pakkohan sinne on vielä joskus päästä! Oi, Murano kuulostaa just mun paikalle!