Niin se vaan tälläkin lomalla koittaa: kotiinlähtö. Sitä ennen on vielä luvassa lekottelupäivä altaalla, tai ainakin puolikas sellainen. Onneksemme ehdimme syödä täällä Pargassa vielä yhden ihanan kreikkalaisen illallisen, joskin hieman aikaistettuna. Eilinen päivä meni hyvin leppoisissa merkeissä. Teimme pienen patikkaretken täältä Valtokselta Pargan puolelle kylän suurimpaan super markettiin. Paikalliset tuttumme ihmetteli matkalla, emmekö millään löydäJatka lukemista ”Kaksi viimeistä päivää Pargassa”
Kategoria-arkisto:Kreikka
Päivä Albaniassa ja toinen rannalla
Eilen suuntasimme Kreikan pohjoiseen naapurimaahan Albaniaan. Olin aikaisemmin käynyt Albaniassa Montenegrosta käsin ja maan pohjoisosissa ja ero etelään oli melkoinen. Pohjoinen osa Albaniasta on selkeästi köyhempää, vanhanaikaisempaa ja neuvostoliittolaista. Etelässä sen sijaan tunnelma oli rento ja eroa Kreikan puolelle tuskin huomasi.
Parga: päivät kaksi ja kolme
Varaslähtömme kesään piti sisältää lähinnä aurinkoa, hyvää lukeamista ja herkullista ruokaa. Eli lepoa, lepoa, lepoa. Toisin kävi jo päivänä numero kaksi, kun lähdimme uhmaamaan Pargan korkeuseroja ja kiipeämään Anthousan pikkukylään. Reittikarttaa ei ollut, mutta niin hyvät ohjeet, että takerruimme turhaan kohtaan käänny vasemmalle, kun todellisuudessa olisi pitänyt jatkaa suoraan. Myöskään kohta kulje laakson läpi, ei vastannut omaa mielikuvaamme ja kuuletJatka lukemista ”Parga: päivät kaksi ja kolme”
Pikaterveiset Pargasta, Kreikan auringon alta
Kalimera! Pääsimme kuin pääsimmekin pitkän matkustamisen ja odottelun jälkeen Pargaan. Perillä olimme kolmen aikaan aamuyöstä, joten matkustusaika oli yhteensä 18 tuntia, huimaa! Koneemme oli vielä 3 tuntia myöhässä ja lisäksi odottelimme hieman bussikyytejä yön pimeydessä, sillä hotellille ei pääse pienten teiden vuoksi tavallisella bussilla. Mutta nyt olemme täällä, ihanan lämpimän auringon alla, missä ruoka onJatka lukemista ”Pikaterveiset Pargasta, Kreikan auringon alta”
Tuntematon Loutraki
Kirjoittelin muutama päivä sitten helteisestä Ateenasta Akropolis-kukkuloineen ja mainitsin samalla olleeni varsinaisesti lomalla läheisessä Loutrakin pikkukaupungissa. Loutraki on lomakohteena varmasti hieman tuntematon (suomalaisille), joten tässäpä muutama kuva ja tunnelma sieltä! Koska reissusta on aikaa jo monta vuotta, en muista kovin paljoa faktatietoa paikasta, mutta sijainti on hyvä, 1-2 tunnin bussimatkan päässä Ateenasta ja aivan Peloponnesoksen niemimaan kainalossa,Jatka lukemista ”Tuntematon Loutraki”
Päivä tai kaksi Ateenassa
iis juuri, kun takapiha alkoi näyttää sulalle (mikä oli täysin odottamatonta ennen toukokuuta), alkoi pyryttää lunta! Takatalvi ennen kuin ehti nauttia päivääkään keväästä! Reilua. Lisäksi ulkona on hirveä viima, joten pakko linnoittautua sisälle (onneksi koirallakaan ei ole mitään sitä vastaan, sillä se ei voi sietää sadetta). Kun olosuhteet ovat jäätävät, on melkein pakko motivoida itseäJatka lukemista ”Päivä tai kaksi Ateenassa”
Äitin kanssa reissussa
Muutama vuosi sitten päätimme äitin kanssa ottaa äkkilähdön Kreetalle jotakuinkin näihin aikoihin. Itse matka oli toukokuun vaihteessa, kun Kreetalla alkoi jo olla mukavan lämmintä, mutta turistimäärät eivät olleet päässeet kasvamaan pääsesongin luokkaan. Kävimme viikon reissun aikana muutamassa kaupungissa, Elafonissin kahluusaarella ja patikoimassa Sirikarin solassa. Ennen kaikkea söimme joka päivä paremmin kuin hyvin ja nautimme aamupalan omalla aurinkoisella parvekkeella,Jatka lukemista ”Äitin kanssa reissussa”
Patikointia Sirikarin solassa
En tiedä miksi minulle tuli näin kevätauringon paistaessa niin Kreeta-fiilis, että taidan tehdä kaksikin perättäistä postausta kyseisestä paikasta. Olin itse siellä lomalla muutama vuosi sitten touko-kesäkuun vaihteessa, majapaikkana Hanian läheinen Platanias. Minulla oli hieman ennakkoluuloja koko Kreetasta, Haniasta ja vieläpä Plataniaksesta, kun en keksinyt juuri tyypillisempää turistipaikkaa, jos ei Rodosta lasketa (en ole koskaan käynytJatka lukemista ”Patikointia Sirikarin solassa”
Paratiisimainen Elafonissi, Kreeta
uroopassa, edes Välimerellä ei ole mielestäni kovin kummoisia biitsejä. Kauniita toki löytyy, mutta sitten ne ovat niin jylhiä ja kivikkoisia, että uiminen ei ole varsinainen nautinto. Ja vesikin on usein jäätävää, ainakin minun mittapuulla. Valkoista pehmeää hiekkaa ja kirkasta, turkoosia vettä ei löydy ihan joka paikasta. Kreetalta sitä kuitenkin löysin, Elafonissin kahluusaarelta. Kahluusaari ilmeisesti siksi,Jatka lukemista ”Paratiisimainen Elafonissi, Kreeta”
Auringon alla 