Neljä tähteä: Sophia Country Club

Country club ei kuulosta sellaiselta, missä yleensä tulisi yövyttyä, mutta työmatkoilla asia on erikseen: yövytään siellä, mitä suunnitelma näyttää. Enkä valita! On ehdottomasti plussaa, että yleensä varsin hektisillä työmatkoilla on mahdollisuus pulahtaa hetkeksi tasokkaaseen seesteisyyteen ja päästä irti työkuvioista.

Loppusyksyn Nizzan seudulle suuntautuneella työmatkalla yövyttiin konferenssipaikassa Sophia Antipoliksessa, joka on lähinnä yliopisto- ja yrityskylä. Majoitukset ovat pääasiassa tasokkaita hotelleja ja meidän Sophia Country Club oli luokitukseltaan neljä tähteä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sesonkiajan ulkopuolella hotelli oli lähes tyhjä, eikä meidän muutamien konferenssivieraiden lisäksi koko aikana näkynyt kuin muutama golfia tai tennistä harrastava perhe. Aamupalakattaus oli ilahduttavan runsas, mutta oli hiukan koomista vedellä naamaan lohta ja briejuustoa yksin, sillä olin joka aamu ensimmäinen ruokailija ja yleensä kukaan ei näyttänyt tulevan paikalle ennen kahdeksaa. Edes henkilökunta ei jaksanut olla tyhjän salin puolella, joten rauhalliset aamut olivat taattuja.

Itse hotellin voisin kuvitella olevan suosittu mm. häiden järjestämiseen, sillä siinä oli juuri sitä country clubin pientä prameutta, mutta toisaalta paikka ei ollut mitenkään liian hieno.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oman huoneeni näkymä pienelle uima-altaalle oli hieman surkuhupaisa, sillä hotellin sivujen mukaan siellä on kyllä ihan oikea, iso allas aurinkotuoleineen. Toisaalta meidän aikaan ei olisi voinut millään (edes me suomalaiset) mennä altaalle, vaikka keskipäivällä aurinko lämmittikin kivasti sen parin kymmenen asteen verran.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Huone oli siisti ja nukuin siellä kuin vauva pitkiä yöunia tietämättä ulkopuolisesta maailmasta mitään. Huoneesta oli hauska säleikköikkuna kylppäriin, siinä ei juuri näkösuojaa ollut, mutta toisaalta vessa oli sijoitettu erikseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hotellissa oli luonnollisesti spa- ja kuntosalipalvelut, joita kollegani kehui. Minä skippasin hotellin ilot ja hyppäsin aina mahdollisuuden tullen Antibesiin vievään bussiin, sillä hotelli on kuitenkin (minulle) vain hotelli.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mainokset

Nizzan rantabulevardi

Alamme elää vuoden pimeimpiä (lue: ankeimpia) hetkiä, eikä mikään piristä paremmin kuin pilkahdus valoa. Nizzan rantabulevardilla, Promenade des Anglais:lla, sitä riitti vielä loka-marraskuun vaihteessa enemmän kuin Suomessa koko lokakuussa yhteensä. Reilua? Ja ranskalaiset osaavat selvästi nauttia (myös) valosta. Melkoista valohoitoa se oli itsellekin ja jopa pieni pyrähdys rantabulevardilla riitti valaisemaan mieltä pitkäksi aikaa. Kuvat kertovat nyt enemmän kuin sanat:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA Lue loppuun

IGTravelThursday / Nizzalaisella ruokatorilla

Lokakuisella työmatkalla Etelä-Ranskaan meillä oli muutaman tunnin mahdollisuus käydä Nizzassa ennen koneemme lähtöä. Pikainen pyrähdys keskustassa lentokentältä käsin oli ensimmäinen visiittini kyseiseen kaupunkiin, mutta olen varma, että tulen joskus myöhemmin vielä lomailemaan Nizzassa.

Aikaa ei siis ollut paljon ja minä halusin nähdä sekä kaunista vanhaa kaupunkia että rantabulevardia, kuin myös syödä lounasta ja tehdä muutamia ostoksia. Ihme kyllä kaikki tämä toteutui niinkin lyhyessä ajassa, sillä olin katsonut etukäteen bussireitit ja potentiaalisimmat kävelyreitit. Ostokset ja lounas jäivät sattuman varaan, mutta molempia löytyi. Siitäkin huolimatta, että kyseessä oli arkipyhä.

IMG_0100 Lue loppuun

Täydellinen ranskalainen iltapäivä

Lokakuinen työmatka Ranskaan oli kiva katkos pimeään ja synkkään syksyyn eikä ihme, että reissussa tuli räpsittyä satoja valokuvia muutamassa vapaatunnissa. Koneeni on edelleen huollossa, mutta sain sentään aikaiseksi kaivaa muutaman ruokakuvan kameran kätköistä.

Minulla oli yhtenä päivänä vapaa-aikaa myöhäisestä iltapäivästä eteenpäin, joten hyppäsin hotelliin vievän bussin sijasta päinvastaiseen, Antibesin suuntaan menevään bussiin. Aurinko lämmitti kasvoilla ja hartiat alkoivat rentoutua työurakan ollessa kyseisen reissun osalta ohi. Edes konferenssivaatteet eivät häirinneet sitä vapauden tunnetta, kun viiletät bussilla ylös alas mäkiä kohti kimaltelevaa merentantaa ja Antibesin ihanaa pientä ranskalaiskaupunkia.

Olin liikkeellä yksin, joten nuohosin kaikki pienet kadut ja harhailin sen mukaan, mikä näytti mielenkiintoiselle suunnalle. Päädyin satamaan, pienimuotoiselle katukirppikselle, katselemaan muurin päältä alas hiekkarannalla viimeisiä auringon rippeitä ottavia ihmisiä ja kapealle kadulle, jossa kaikki vastaantulevat olivat joko luurankoja tai noitia. Oli sattumoisin Halloween ja Ranskassa taidetaan ottaa se juhla ihan tosissaan, sillä kaupungin kadut olivat täynnä naamiaisasuisia lapsia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA Lue loppuun