Miami on laajalle levinnyt kaupunki ja vaikka Miami Beachin saarella on helppo liikkua bussilla, on vuokra-auto Miamin alueella liikuttaessa nopein ja vaivattomin vaihtoehto. Me emme kuitenkaan vuokranneet autoa Miamissa liikkumiseen vaan käytimme yhden päivän vuokra-aikamme Key Westin reissuun, mihin menikin koko päivä. Miami Beachilta on melko suoriviivainen bussiyhteys sekä keskustaan että lentokentälle, mutta muualle kaupunkiin bussimatkat kestää välillä uskomattoman pitkään (siitä lisää myöhemmin).
Olimme vuokranneet auton jo ennakkoon netistä ja hyvä niin, sillä autoa ei olisi todennäköisesti saanut enää paikan päältä ja lisäksi hinnat ovat kuuleman mukaan pilvissä. Koska kyseessä oli korkeasesonki, jouduimme mekin ennakkovuokraajina maksamaan autosta n. 70e, vaikka vuokra-aika oli vain vuorokausi. Hinta sisälsi kaikki vakuutukset (otimme lisävakuutuksen, n. 12e paikan päällä ja se on laskettu tähän hintaan). Vertailun vuoksi kerrottakoon, että esim. syksyllä Kaliforniassa auton saa 10 päiväksi alle 200e:lla.
Vuokraamo sijaitsi korttelin päässä hotellistamme ja olimme siellä oven takana odottamassa aamulla avaamisaikaan. Otimme vielä lisäpalveluna ”etukäteen maksetun tankillisen”, joka käytännössä tarkoitti kuitenkin sitä, että ajoimme vuokraamon työntekijän perässä lähimmälle huoltsikalle ja hän tankkasi automme. Olimme arvioineet, että Key Westin reissuun menisi noin tankillinen, mutta auto olikin yllättävän säästeliäs ja osa valmiiksi maksetusta tankillisesta jäi käyttämättä. Siitä ei tietenkään saa mitään hyvitystä.
Vuokra-auto oli modernimpi kuin oma automme, joten koimme heti aluksi hieman hankaluuksia penkkien säätämisessä: omassa autossammekin on osittain sähköllä toimivat säätimet, mutta emme löytäneet vuokra-autosta millään säädintä, jolla penkki liikkuisi eteenpäin. Edellinen asiakas oli ollut joku hujoppi, joten penkiltä hädin tuskin ylsi kaasu- ja jarrupolkimille varpaan kärjillä. Vuokraamon mies oli hypännyt autoonsa ja ajanut jo hallin toiseen päähän viedäkseen meidät ja toisen asiakkaan huoltsikalle, joten emme voineet edes kysyä säätöjä.
Säädimme siinä siis keskenämme hetken aikaa ja päivittelimme tilannetta, kun autolla ei voinut ajaa emmekä päässeet kysymään apua. Lopulta saimme ajettua auton (muutaman hermostuneet kanssa-autolijan saattelemana) hallin portille, missä mies odotti meitä jo täysin hiiltyneenä. Avasimme ikkunan ja hän syöksyi viittilöimään meille, että mitä hemmettiä me kupataan vielä hallissa, nyt ulos niin kuin olis jo!
Mies ei suostunut millään kuuntelemaan ”selityksiämme”, kunnes oli jo pakko korottaa ääntään ja huutaa päälle, ettei me jumalauta voida ajaa sillä autolla metriäkään ennen kuin hän kertoo mistä se penkki säädetään. Kun mies kuuli tämän, hän näytti entistä harmistuneemmalta ja huusi meille, että sehän on ihan normaali auto!
Eipä meillä ollut mahdollisuutta kuin huutaa, että nyt kyllä neuvot mistä se säädetään tai ei oikeesti päästä mihinkään. Sitten saimme selville mistä napista säätö toimii (olimme jo kokeilleet sitä mutta työnteäneet väärään suuntaan) ja pääsimme liikkeelle. Ajoimme harmituksen vallassa miehen perässä huoltsikalle ja mietin jo kihisten kuinka annan tästä kyllä palautetta vuokraamolle.
- Autoissa ei ole välttämättä edessä rekkaria…
Myös mies oli mitä ilmeisemmin miettinyt tilannetta uudelleen ja huoltoasemalle päästyämme hän tuli hyvin lempeästi kertomaan miten siellä toimitaan (hän tankkaa meidän auton ja maksaa) ja kysyi vielä olisiko meillä jotain muuta, mitä haluaisimme tietää auton toiminnasta. Heh, sellaisia ne lattarit on!
- …mutta takana on sitäkin komeampi. Huomaa myös kuvaaja!
Virittelimme navigaattorin paikalleen, annoimme osoitteeksi satunnaisen osoitteen Key Westin pääkadulta ja lähdimme ajamaan pitkin mäntypuiden (yllättäen ei palmujen) reunustamaa kanaalin viereistä tietä kohti eteläisintä Miami Beachin siltaa ja siitä eteenpäin Miamin keskustan ohi kohti Evergladesin suomaisemien reunustaa ja Florida Keys saaria. Niistä lisää myöhemmin!
Auringon alla 