Päivä 8: Kolme osavaltiota ja kaksi huippunähtävyyttä

Olimme edellisen päivän jäljiltä niin väyneitä ja univelkaisia, että nukuimme viime yönä kellon ympäri. 12 tunnin yöunien jälkeen olikin hyvä herätä motellin aamupalaan, jota soimme nyt ensimmäistä kertaa koko reissun aikana. Onhan siinä oma tunnelmansa, vaikka taso ei päätä huimaa.

Meillä oli varattuna Antelope Canyonin retki klo 10 ja paikalle pyydettiin tulemaan tuntia aikaisemmin. Maksoimme portilla alueen pääsymaksun ja sen jälkeen Navajo Toursin retkimaksun, jonka jälkeen olikin vielä reilusti odotteluaikaa retken alkamiseen. Koska oli jo varsin lämmin, vaikka kello oli vasta yhdeksän, päätimme ajella pienen lenkin autolla. Lopulta jouduimme kuitenkin odottelemaan puolisen tuntia katoksessa seisoskellen retken alkamista, sillä nimenhuutoon pyydettiin tulemaan puoli tuntia aikaisemmin. Onneksi yöllä jääkaapissa jäätynyt vesipullo viilensi hieman.

Autoihin järjestäydyttyämme alkoi 6km matka kanjonille (Upper Canyon). Jokaiselle autolle oli oma opas ja aluksi oli aika huvittunut fiilis, kun kierroksella piti liikkua järjestäytyneesti kuin koululaisten retkellä. Oppaamme neuvoi erityisesti valokuvien ottamisesta ja myös välillä nappasi kameran omiin käsiinsä ja varmisti onnistuneet kuvat. Kanjonissa kuvaaminen on haasteellistä tietenkin valaistuksen vuoksi, mutta myös siksi, että paikka on täynnä porukkaa ja koko ajan pitää mennä eteenpäin. Jos ei siis erikseen ota (kallista) valokuvausretkeä, silloin aikaa on enemmän.

Me olimme buukanneet ns. peak time -retken, eli silloin valo on parhaimmillaan kanjonissa, joka on kovin umpinainen ja ahdas. Aluksi valo näytti kuitenkin aika riittämättömälle ja lopulta kuin olimme tulleet kanjonin toiseen päähän, olimme hieman pettyneitä. Missä oli se kaunis auringonsädekohta, jota olimme tulleet katsomaan ja jonka näkemisestä maksoimme extraa? Kanjonin seinämät olivat toki todella kauniita, mutta koska olimme nähneet niin paljon kuvia juuri siitä tietystä kohdasta, halusimme saada enemmän.

Onneksi tässä vaiheessa kello oli lähes 11, jolloin säde ilmestyy kanjonin alkupäähän, joten lähdimme takaisin samaa reittiä (pikavauhtia, oppaan hoputtaessa minua ja Anttia, koska olimme koko ajan viimeiset). Ja siellähän se oli, toki väkijoukon saartamana, mutta koska jokaiselle on tarkasti määrätty aika ja mahdollisuus kuvata, tuli myös meidän vuoro edellisen ryhmän lähdettyä. Sitä olisi kyllä voinut ihailla pidemmänkin aikaa!

Retken jälkeen jätimme Pagen taaksemme ja ajoimme muutaman tunnin matkan kohti Utahin rajaa ja Monument Valleyta. Pysähdyimme matkalla ihanan rapistuneella huoltsikalla ja minä tein tuttavuutta paikan koirien kanssa. Pesimme auton tuulilasin mahdollisimman puhtaaksi, jotta auton ikkunan läpi pystyisi paremmin kuvaamaan.

Monument Valley oli paikka, josta oli melkein mahdoton päästä pois. Ei siksi, että olisi ollut ruuhkaa tai että oltaisiin eksytty. Se vaan oli niin uskomattoman hieno paikka, että nähtävää olisi riittänyt useammankin päivän edestä. Ja me pöhköt vielä pysähdyttiin muutamaan otteeseen Arizonan puolella, kun ei oltu ihan varmoja, että mitä on tulossa.

Maisemat vaihtelivat tutuista postikorttinäkymistä kaikenlaisiin kivimuodostelmiin, niin kullanhohtoisiin kuin punaisiin ja välillä tasangolla lainehti vihreiden ruohomättäiden seassa vaaleita pumpulihöttöjä (kasvitieteilijä täällä hei!). Ohitimme mm. San Juan -joen varrella sijaitsevan Mexican Hat -nimisen pikkukylän ja myöhemmin Bluffin, joka olisi voinut olla suoraan länkkärielokuvan lavaste.

Harmiksemme jouduimme jättämään Utahin tällä kertaa näin vähälle, sillä reittimme kiersi Coloradon puolelle Corteziin, jossa majoitumme tämän yön. Sinällään Cortez vaikuttaa oikein symppikselle pikkukaupungille myös vanhoine kyltteineen ja hieman länkkärifiiliksisine pääkatuineen. Saavuimme perille alkuillasta ja mahamme kurnivat jo melkoisesti aamupalan jäljiltä, joten suunnistimme tällä kertaa Arby’sille, jossa olemme käyneet syömässä kerran aikaisemmin. Smokehouse Brisket, kiharat ranskalaiset ja monta eri dippiä (erityisesti piparjuuri) eivät kyllä pettäneet!