Dominikaanisen tasavallan reissustamme on kulunut aikaa jo muutama kuukausi, enkä ole vieläkään kunnolla esitellyt pääkaupunki Santo Domingon kauneimpia kulmia. Santo Domingo on isohko ja laajalle levinnyt kaupunki, jossa turistina liikkuminen on hivenen haastavaa. Kaupungissa kulkee metro, mutta sen kattavuus on aika onneton. Vanhaa kaupunkia eli Zona Colonialia se ei edes hipaise. Busseja kulkee kyllä, mutta touhu on hieman epämääristä ja bussien lähtöpaikat pitää tietää. Kävellen tehtyjen havaintojen mukaan isommalla päätiellä oli varsin siistin ja perinteisen näköisiä bussipysäkkejä, joten niillä liikkumisen luulisi olevan melko helppoa. Takseja pyörii ympärillä tämän tästä, mutta epävirallisia sellaisia ja kuntoluokitukseltaan tasoa rämä.
En siis voi sanoa, että olisimme nähneet kaupunkia monipuolisesti, sillä liikuimme pääsääntöisesti jalan. Paitsi Boca Chicaan paikallisbussilla. Toisaalta meillä ei ollut juurikaan tarvetta liikkua pidempiä matkoja, sillä se Santo Domingo, jota lähdin etsimään, oli juuri siellä missä mekin. En siis nähnyt kaupungin (mahdollista) modernia puolta, mutta en tiedä olisinko halunnutkaan nähdä. Sillä vanhalla ränsistyneellä puolella, rappioromantiikan keskellä, pystyi tuntemaan sen Karibian, mikä oli meille tuttua mm. Kuubasta.
Zona Colonial, vanha kaupunki, oli vähemmän turistinen kuin luulin. Odotin joka toisen vastaantulijan olevan jenkkituristi tai risteilyvieras, mutta lopulta turisteja oli paljon vähemmän kuin odotimme. Oikeastaan suurin osa turisteista tuli vastaan yhden kävelykadun varrella. Se oli se siistein osa sitä Santo Domingoa, mitä me näimme.
Majoituksemme sijaitsi Zona Colonialin laidalla, Barrio Chinon liepeillä. Toisin sanoen siellä hieman rähjäisemmällä puolelle, vaikka oma kotikatumme ja sen välitöm ympäristö olikin varsin siistiä. Barrio Chinon läpi kävelimme usein Parque Enriquillon ympäristöön, sillä sieltä lähti paikallisbussit ja lisäksi puistoaukion ympäristö oli täynnä värikästä paikalliselämää. Musiikki raikasi täysillä, ihmiset olivat värikkäästi pukeutuneita ja olimme silmämääräisesti ainot turistit, joten saimme melko paljon katseita osaksemme.
Ehkä kaikista hauskinta katukuvassa olivat ravintolat, kahvilat ja baarit, joiden lukuisista avoimista oviaukoista näki sisään. Tai kampaamot rautaristikkoseinien takana, missä fööni hurisi ja hiuslakka tuoksui kadulle asti. Tai kadulla dominoa tai muuta lautapeliä pelaavat vanhukset. Tai se, että ihmiset lauloivat kävellessään kadulla.
Auringon alla 
Ihanan eläväisiä ja raikkaita kuvia! Tulee kieltämättä aikamoiset Kuuba- ja Havanna -vibat näistä 🙂
Kiitos Annika! Värikkäitä kuvia olisi riittänyt vaikka kuinka ja kuvattavaa paikan päällä sitäkin enemmän 😉
Hienoja kuvia! Saatan jopa tunnistaa tuon turkoosin colmadon 🙂 Oliko Palacio Nacionalin lähettyvillä vai menikö hutiin? 🙂
Voi kiitos! Nämä näkymät oli kyllä niin ihania ja tuollainen värikäs rähjäisyys uppos muhun ihan täysillä 🙂 Harmi kyllä en näköjään enää muista ihan täysillä missä kaikkialla pyörittiin, mahdollisesti kyllä tuolla Palacio Nacionalin lähellä!
Hei! Kuinka monta päivää mielestäni olisi hyvä varata Santo Domingoon? Riittääkö pari yötä? Dominikaaneille lennot tammikuussa, ja kaikki majoitukset vielä varaamatta!
Hei Anni! Riippuu vähän siitä, mitä kaikkea haluaa tehdä ja nähdä. Me käytiin samalla myös viereisellä biitsillä Boca Chicassa, joten me ei oltu ihan kaikkia päiviä kaupungissa. Kyllä parissa päivässä saa varmasti jo ihan kivan annoksen Santo Domingon tunnelmaa, jos haluaa esimerkiksi kierrellä vain vanhemmalla puolella kaupunkia 🙂