Rannalla Santo Domingossa: Boca Chica

Dominikaaninen tasavalta oli haavekohteeni parisenkymmentä vuotta. Silti saan kiittää herra Bourdainia siitä, että lähdimme toteuttamaan haaveeni juuri nyt. Katselimme maasta kertovaa jaksoa telkkarista ja ihastuimme jo ruudunkin välityksellä Santo Domingoon, Samanaan ja Boca Chicaan. Samanaan emme päätyneet aikataulullisista syistä, mutta viimeksi mainittu Boca Chica tuli pääkaupungin lisäksi jossain määrin tutuksi. Ja se oli juuri sellainen, kuin telkkarista näimme. Ainakin sunnuntaisin.

Boca Chica on Santo Domingon lähellä, muutaman kymmenen kilometrin bussimatkan päässä oleva pieni rantakaupunki. Sen katukuva on samalla lailla hauskan värikäs kuin muuallakin, mutta se juttu on kuitenkin pitkä hiekkaranta. Ranta on hienohiekkainen ja kirkas vesi syvenee todella loivasti. Mutta se juttu ei ole periaatteessa edes se rantakaan, vaan se paikallinen meininki.

Fiilis on parhaimmillaan viikonloppuisin, tai ainakin sunnuntaisin (kävimme itse sunnuntaina ja tiistaina). Paikalliset saapuvat rannalle suurin joukoin ja käsite perhe kattaa vähintään puolet suvusta. Rannalla vietetään koko päivä, syödään hyvin ja juodaan tilkka rommia, sekä tanssitaan ja lauletaan silloin kun siltä tuntuu. Oli mieletöntä seurata rantaravintolassa, kun iso porukka saattoi hyvän biisin kuultuaan alkaa hytkymään ja laulaamaan ihan tuosta noin vaan. Ja musiikki, se soi rannalla viikonloppuisin täysillä.

Rannalla kaupustellaan yhtä jos toistakin syötävää ja juotavaa (ja kaikkea muutakin). Suosittuja on ainakin kookospähkinät, joiden mehu juodaan pillillä suoraan pähkinästä. Kookospähkinä pillillä jos mikä on merkki siitä, että olet paratiisissa! Lisäksi rannalla kiertää mm. erilaisia meren eläviä myyviä kalastajia ja jänniä tikkarin näköisiä kirsikan punaisia juttuja myyviä poikia. Olisin halunnut ostaa yhden maistiaisiksi, mutta juuri sillä hetkellä en nähnyt enää yhtään myyjää.

Rantaravintolat myyvät lähes kaikki samaa ruokalistaa: erilaisia paistettuja tuoreita kokonaisia kaloja lisukkeineen, paistettua kanaa ja pastaa. Pasta annokset olivat yllättävän kalliita, mutta onneksi ne eivät houkutelleet muutenkaan. Myöhemmin huomasimme, kun viereiseen pöytään tilattiin kaksi pastaa, että hinta johtui siitä, että ne olivat kokonsa puolesta tarkoitettu koko suvulle ja ne tuotiin isoissa uunivuoissa pöytään! Kyseinen perhe oli tuonut mukanaan omat salaatit ja juomat, mutta tilasivat pastat ja maksoivat näin oleskelustaan rantaravintolan tuoleilla ja pöydillä koko päiväksi.

Me tilasimme yhden annoksen paistettua kanaa ja söimme sen puoliksi, mikä oli ihan riittävää lyhyelle rantapäivälle. Kun tulimme tiistaina uudemman kerran ja ranta oli huomattavasti rauhallisempi, halusin ehdottomasti tilata paistettua kalaa. Kala oli mielettömän hyvää, mutta osoittautui luultua kalliimmaksi. Kuten koko päivä ylipäätään.

Ranta on kaunis, mutta kuten aikaisemmin todettua, sen paras juttu on paikallinen meininki. Musiikin lisäksi paikalliset lapset ovat hauskaa katseltavaa: pellehypyt betonilaiturilta turkoosiin mereen kuuluu monen repertuaariin.

Muutama sana vielä käytännön jutuista: Santo Domingosta pääsee Boca Chicaan edullisesti bussilla. Busseja lähtee ainakin Parque Enriqillon aukion läheltä ja kyydistä kannattaa hypätä esimerkiksi pienen puiston kohdalla. Busseista kannattaa ehdottomasti valita hieman kalliimpi expreso-vaihtoehto. Takaisin mennessä bussit vievät joskus aluksi moottoritien laidalla olevalle bussiasemalle, jossa bussia vaihdetaan Santo Domingon bussiin. Siirtobussi ei maksa mitään.