Niin sitten jätimme taaksemme Las Vegasin kuumuuden, pysähdyimme matkalla Calico Ghost Townissa ja hurautimme road tripimme viimeiseen tukikohtaan: Los Angelesiin. LA:ssa vietimme reissumme neljä viimeistä yötä, kaksi niistä Culver Cityssä (Santa Monican vieressä) ja kaksi Hollywoodissa.
Saapuminen Los Angelesiin jännitti hieman, sillä ruuhkat ja valtavat automäärät eivät kuulostaneet parhaalta tavalta viettää stressivapaata lomaa. Mutta lopulta pelkomme osoittautui melko aiheettomaksi, sillä seisoskelimme vain muutaman kerran ruuhkassa ja muutenkin pärjäsimme auton kanssa varsin mainiosti.
Saavuimme LA:han myöhäisenä iltapäivänä ja majoituimme Culver Cityn Paradise Inn motelliin, jossa käännettiin no vacancy -kyltti luukulle heti saapumisemme jälkeen (niin kuin moni muukin motelli oli tehnyt) ja pihalla päivysti vain omistajan äkäinen koira. Osa motellin asukkaista vaikutti pitkäaikaisille, kuten elokuvissa olemme tottuneet näkemään.
Ja elokuvatunnelmissa jatkettiin myös loppupäivä, sillä emme oikein tienneet mitä olisimme halunneet lievästi väsyneinä tehdä, joten päätimme raksia yli yhden listallamme olleista asioista: Tarantinon Jackie Brown -elokuvassa olevan Del Amo Mall:n.
Ajoimme Culver Citystä Torranceen, pienessä liikenneruuhkassa istuen. Löysimme Del Amo Mall:n navigaattorin avulla heti, mutta emme olleet täysin varmoja, oliko kyseessä sama ostari, sillä tätä nykyä nimenä komeili Del Amo Fashion Center.
Jätimme auton ilmaiseen parkkiin ja lähdimme kävelemään ostarille. Olimme valmistautuneet siihen, että ostari olisi muuttunut paljonkin sitten elokuvan filmaamisen, mutta melko pian sisälle päästyämme tunnelma oli jotenkin tuttu. Ehkä olemme kuitenkin oikeassa paikassa?
Etsimme yhden elokuvan pääkohtauspaikoista: food courtin. Seisoimme hetken päästä suhteellisen pienen food courtin keskellä ja silmäilimme ympäristöä, mutta emme suinkaan ruokapaikkoja, kuten kaikki muut. Kyllä! Tässähän se Jackie istui! Juuri tässä!
Nappasimme muutaman valokuvan ja lähdimme etsimään kohtauspaikkaa, jossa oli rullaportaat. Löysimme myös sen myöhemmin ja olimme tyytyväisiä. Eikä pelkästään siihen, että näimme muutaman kohtauspaikan yhdestä molempien lempielokuvasta vaan siihen, että Del Amo Mall oli hauska ja hyvin paikallinen ostoskeskus. Ostokset rajoittuivat kuitenkin tällä kertaa muutamiin purkkapalloihin, joista intouduimme lasten lailla. Mutta kun ne oli niin houkuttelevan näköisiä ja niissä oli vaikka mitä makuja: hot cinnamon, caramel apple…
Lopulta kävimme Del Amo Mall:ssa vielä toisenkin kerran. Emme viimeisenä päivänä auton palautusta ja paluulentoa odotellessa jaksaneet enää tehdä juuri mitään, joten tulimme lorvimaan tuttuun kauppakeskukseen. Tällä kertaa ostimme vielä viimeiset collegepuserot ja muut perusjenkkiläjutut, joilla tilkitsimme matkalaukut ihan täyteen ostarin parkkipaikalla. Ja kävimme syömässä food courtissa Panda Expressin kiinalaista. Istumapaikkoja miettiessä suuntasimme lopulta siihen pöytään, missä elokuvassakin istuttiin. Emme kylläkään vaihtaneet kenenkään kanssa kasseja.
Auringon alla 
Hehe. Ihana et ajoitte Torranceen asti ostarille. Mut kyl mä ymmärrän. On sitä itekin tullu käytyä ties missä sen takia et on fanittanu jotain tiettyä juttua. Torrancen High Schoolissahan on kuvattu myös Beverly Hills 90210. Ja mä oon kerran ollu Torrancessa kotibileissä vuonna 2009. 😀
Tiesitkö muuten et noi onnenkeksit on amerikkalainen keksintö, eikä niitä löydy Kiinasta ollenkaan. Mä kyllä tykkään niistä kovasti, niitä taitaa saada Helsingissä Vii Voanista. 🙂
Juu, se oli oikea ohjelmanumero 🙂 Se hyvä puoli LA:n pitkissä välimatkoissa on, että ainakin näkee ympäristöä kun liikkuu paikasta toiseen. Ajeltiin muutenkin välillä ilman sen suurempaa päämäärää ja välillä taas tiettyjä reittejä, vaikkei mitään sen kummempaa pysähtymispaikkaa ollutkaan tiedossa. Losissa jos missä on hauska katsella paikkoja auton kyydistä 🙂
En muuten tiennyt että onnenkeksit on amerikkalainen juttu, vaikka toisaalta enpä ole niihin muualla juuri törmännytkään (tosin siis en ole käynyt Kiinassa, joten varsinaisesti en ole syönyt autenttista kiinalaista ruokaa). Ne on kyllä ihan hauskoja ja niistä on hauskoja muistoja omalta Iowan kesältä 🙂
Heh, kotibileet Torrancessa kuulostaa mielenkiintoisille!