Road Trip päivä 7: Matkalla Las Vegasiin

Aamulla lähdimme ajamaan kahdeksan aikaan kohti Bakersfieldiä, joka on ainoa keskikokoinen kaupunki San Luis Obispon ja Las Vegasin välillä (lyhyintä reittiä). Nappasimme sitä ennen nopeasti motellin aulasta huoneen hintaan kuuluvaa aamupalaa, joka käsitti tuttuun tapaan kahvia, mehua ja jotain pientä vehnäistä (sekä muroja). Tällä kertaa aamupalamuffinssi oli jopa hyvä, vaikka näyttikin perus einesmuffarilta. Se oli kuitenkin paikallisen leipomon tuote ja kivan tuore. Matkajuomaksi napattiin motellin automaatista muutama tölkki limpparia, kun vettäkään ei ollut saatavilla.

IMG_20130630_075806

Ajoimme pienen hauskan maalaiskylän halki, josta matka jatkui pientä ja mutkaista tietä melkein koko kahden tunnin matka Bakersfieldiin. Emmimme aluksi, kannattaisiko kyseiselle tielle lähteä, sillä matka olisi nopeampi isompaa tietä pitkin. Toisaalta näkymät olisivat todennäköisesti tylsempiä. Päätimme jatkaa mutkaisella tiellä, sillä sen matala metsämaisema, ajoittain ohi vilahtelevat pienet ranchit ja lopulta muutamat viinitarhat olivat aika idyllistä katseltavaa.

Jossain vaiheessa maisema muuttui entistä kumpuilevammaksi ja nousimme paljon ylöspäin. Täällä tie oli entistä serpentiinisempää ja kalliot hohtivat kultaisina. Alhaalla näkyi suuri tasanko, joka oli osittain usvan peitossa. Uskomattoman kaunista ja todella erilaista, totesimme että nyt ollaan taas kovin kaukana kotoa.

aavikko1

Ylhäältä tultiin myös alas ja tasangolla hedelmä ym. viljelmät toivat maisemaan vihreyttä. Saavuimme reilun kahden tunnin ajamisen jälkeen Bakersfieldiin, joka oli niin perusjenkkiläinen pikkukaupunki kuin olla ja voi. Tankkasimme auton ja söimme burritot (ja tacot jotka niiden kylkiäisinä tuli) ja joimme niin paljon limpparia kuin viitsimme ennen autiomaan ”ei vessoja” alkamista (todellisuudessa taukopaikkoja on ihan kiitettävästi). Pink lemonade oli muuten piristävää!

bakersfield

Juuri kun olimme päässeet Bakersfieldin ulkopuoliselle autiomaaosuudelle muistimme, että vesipullot jäi ostamatta! Onneksi vastaan tuli vielä muutamiakin vaihtoehtoja varastojen täyttämiseksi, joten pysähdyimme vielä ostamaan kaksi litran vesipulloa ja jättikokoisen suklaapatukan. Ehkä pärjäämme näillä neljän tunnin matkan Las Vegasiin.

Ulkoilman lämpötila on 105, navigaattorin nopeusmittari näyttää samaa (kilometrejä tunnissa). Ulkona on kuuma ja aavikolle tyypilliset risupallot ovat pysähtyneet aitoja vasten. Muutamia kaktuksia on jo näkynyt. Ilma väreilee horisontissa. Olen aina tuntenut jotain käsittämätöntä vetoa autiomaita kohtaan, joten nämä maisemat ovat uskomattoman hienot! Toki toivon samalla, ettei auto hajoa (kuten monille on jo matkan varrella näyttänyt käyvän), vaan jossain vaiheessa Las Vegasin valot näkyvät kuin pelastavana keitaana silmänkantamattomiin jatkuvan pensas-hiekkaerämään sijaan.

aavikko2

Advertisements

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s