Kun jätimme Los Angelesin taaksemme, tunsimme road tripin kunnolla alkaneen. Meillä oli määränpää, joka ei ollut sama kuin mistä aamulla lähdimme. Tuo määränpää oli Las Vegas, mutta odotimme enemmänkin matkaa sinne kuin itse saapumista. Kalifornian paahtuneet kukkulamaisemat vaihtuvat pikkuhiljaa tasankoihin ja korkeampiin nyppylöihin ja paahtunut ruoho muuttuu hiekka- ja kivierämaaksi, jossa kasvaa lähinnä haaleanvaaleita pensaita.
Route 66, tuo yksi maailman kuuluisimmista teistä, on ajatuksena houkutteleva, mutta käytännössä melko huonokuntoinen ja pieni tie. Oli kuitenkin kutkuttavaa kurvata moottoritieltä sivuraiteille ja ajella 66-tietä pieni pätkä. Ja saatiin olla melkein kaksistaan, sillä vastaantulijoita ei ollut.
Mutta oli meillä ihan syykin mennä juuri tuota tietä, sillä sen varrella sijaitsee Amboy, jonka parasta antia on vanhahtava ja hieman rähjäinen fiilis. Pysähdyimme tunnetun Roy’s Motel and Cafen kohdalla ja räpsimme kuvia samalla kun saimme ensikosketuksen sisämaan kuumuuteen. Paikalle pölähti myös lauma harrikoita ja samalla kun partasuiset kuskit vilvoittivat itseään mm. pumppaamalla vettä paidan sisälle, nautimme me kylmät Dr Pepperit ja Sierra Mistit huoltoaseman katoksen varjossa.
Lähdimme Amboysta jatkamaan Route 66:iä pitkin kohti Las Vegasia, mutta hetken ajettuamme kumpuilevaa tietä (ja hienoa väreilevää erämaamaisemaa) tuli eteen kylttejä, jotka ilmoittivat tien olevan suljettu edessä päin. Ehkä siellä oli siksi oli niin hiljaista? Ajoimme vielä hetken, jotta saimme rauhassa ottaa muutamia kuvia, mutta käännyimme sitten lopulta jonkun kilometrin takaisin päin ja kurvasimme isommalle tielle. Route 66 tuli vastaan reissullamme vielä muuallakin, mutta Amboy oli meille merkittävin osuus siitä.
Auringon alla 
Hyviä kuvia! 66-tie olisi joskus päheetä ajaa päästä päähän. Taitaa kuitenkin jäädä tekemättä. 🙂
No niin olis, mutta samaa ollaan mietitty, että varmaan sitä ei tule koskaan toteutettua 🙂 Mut ainahan sitä saa haaveilla!
Aivan loistava tapa aloittaa päivä: kuppi kahvia ja lueskella rauhassa blogiasi ja ihastella reissukuvianne!
Voi kiitos Ellu! Päivän paras kommentti, siis vähintäänkin 🙂
Mää haluan tonne! ! !
Mää haluan tonne takas!! 😀
Route 66 on mahtava! Ollaan myös pörrätty noilla seuduilla kerran välillä LA-Las vegas ja ihmeteltiin samaa, että aika rauhassa saatiin olla. Joitain kulkukoiria alkoi valumaan meitä kohden ihan tyhjistä kun noustiin autosta ottamaan kuvia… Mehän ollaan vuonna 2009 ajettu Chicagosta Losiin (ja lopulta Friscoon saakka), mutta pelkästään että ajaisi Route 66 pitkin reissu on aika mahdoton. Ajettiin vain siellä täällä 66-tietä ja muutoin isoja teitä. Huikeaa se silti oli 🙂 Ja nää kuvat sai kaipaamaan tuonne takas!
Joo, niin mäkin varmasti tekisin, että ajelisin (maisemallisesti) parhaimmat pätkät ja sitten suurimman osan menisin parempaa tietä 🙂 Ja uskon, että on ollut upea reissu! Tiedä, vaikka itsekin vielä ihan oikeasti ajettaisiin tuo, vaikka toisaalta vähän epäilen, että tässä vaiheessa tulisi valittua joku toinen reitti 🙂 Mutta jos rauhassa haluaa ajella, niin ilmeisesti onnistuu!