Kyllä teki taas hyvää nukkua kunnon yöunet pehmeässä sängyssä, sopivan lämpöisessä huoneessa ja ennen kaikkea ilman ötököitä! Vaikka Travelodgen aamupala ei ole koskaan ollut parhaimmasta päästä motellien keskinäisessä vertailussamme, on siellä kuitenkin aina ollut hyvä nukkua.
Tästä seuraavasta yöstä en taas ole niin varma, sillä olemme jokseenkin nuhruisessa Copper Cactus Innissä Tucsonissa, ja kuten Antti sanoi, täällä jos jossain on ötököitä. Ei niitä ole toistaiseksi näkynyt (hyvä merkki), mutta itse motelli näyttää puoliautiolle (kuten lähiseudun kaikki motellit, osaa lienee myös lopettanut) ja pikkuruisen huoneemme oven edessä kasvaa pensas ja tukkii tietä mennen tullen. Mutta tunnelmaa tässä motellissa on (ja hinta oli päälle 30e).
Kävin aikaisemmin kurkkimassa motellin uima-allasta ja koin pienoisen järkytyksen: verkkoaidalla eristetty alue oli kuin katastrofin jäljiltä ja uima-allas oli likainen, puhumattakaan siitä, että sen pohjalla lojui useampi muovituoli! Otin kuvan ja lähdin järkyttyneenä takaisin huoneellemme, kun vastaan tuli yksi motellin työntekijöistä. En malttanut olla kysymättä, että uima-allas ei taida sitten olla käytössä enää tätä nykyä. Vastaus kyllä yllätti minut täysin, sillä täällä oli kuulemma eilen ollut iso myrsky, joka oli heitellyt pihan täyteen lehtiä ja samalla kevyempiä kalusteitakin. Olivat kuulemma siivonneet pihaa koko päivän, mutta eivät vielä uima-allasta.
Tämä päivä on ollut meillä lähinnä matkapäivä. Olimme kuvitelleet, että lähes 500km matka El Pasosta Tucsoniin veisi suurimman osan päivästä, mutta tulimme tänne yllättävän nopeasti, sillä pysähdyimme vain kerran vessassa ja myöhemmin Bowien tuppukylässä, jossa otimme muutaman kuvan autioituneista huoltoasemista ja muista rähjäisistä tönöistä. On kyllä todella surkeaa katsella sellaista kylää, jossa joka toinen rakennus tuntuu olevan hylätty! Mutta niitä riittää täällä erämaassa.
Tucsonissa kävimme nopeasti pyörähtämässä downtownin viereisessä hieman vanhemmassa kaupunginosassa, mutta sekin tuntui todella autiolle. Saimme kävellä tyhjillä kaduilla lähes kahdestaan ja suurin osa paikoista näytti olevan kiinni. Alue sinällään oli pitkälti siirtomaatyylinen ja jotenkin ihan erilainen, kuin Jenkkilä yleensä. Parasta Tucsonissa näyttäisi olevan kaktukset, niitä on isoja sekä pieniä ja jaksan ihastella niitä jatkuvasti.
Auringon alla 
Voi Tucson! Sinne olen halunnut aina siitä asti kun ensimmäisen kerran joskus 90-luvun alussa näin elokuvan Can’t buy my love 😀 Mahtava on ollut seurata teidän reissua, vaikken olekaan ehtinyt kommentoimaan.
Pitääkin katsoa tuo leffa sitten kun pääsee kotia 😉 Kiva aina fiilistellä reissuja! Ja on kyllä ollut huippureissu kaiken kaikkiaan, kiva kun olet seurannut matkaamme 🙂
Mä en oo vieläkään käyny Tucsonissa, mutta syyskuussa se muuttuu kun mennään sinne moikkaamaan mun Alaskan-ystävää joka opiskelee siellä. Saa nähdä minkälaista meininkiä paikallinen taiteilijasielu pystyy meille näyttämään… Meilläkin muuten edessä ajo päivässä Tucsonista White Sandsiin, mut eiköhän tuo aika kivuttomasti onnistu jos teilläkin meni noin jouhevasti. 🙂
Täällä muuten on hieman taiteellisempaa kuin muualla, huomasin sen kun ajoimme keskustan kautta motellille! Ihan varmasti paikallinen tietää minne kannattaa mennä milloinkin ja saatte varmasti kaupungista muutenkin kattavamman kuvan. Se matka tosiaan meni joutuisasti, olin varatunut pidempäänkin. Maisemat oli aika tylsiä, mutta suoraa tietä ja nopeasti päästiin koko pätkä 🙂
Iso jee hyville yöunille! Ja vitsi siellä näyttää olevan tunnelmaa, nuo kaktukset ja kaikessa surullisuudessaan myös autioituneet motellit ja muut paikat vaikuttaa varsin tunnelmallisilta.
Pakko päästä!
Ollaan kyllä nähty aavikon tunnelmaa tällä reissulla aika ruhtinaallisesti 🙂 Hirveän surullisia noi autioituneet paikat, mutta tietty kuvauksellisia!