Garda-järven ympärillä olevat kylät ja kaupungit eivät ole kooltaan kovin suuria. Järven pohjoispäässä sijaitseva Riva on yksi suurimmista ja siellä on noin 15 000 asukasta. Turisteja sen sijaan on ainakin kesäaikaan paljon, joten Riva on suhteellisen vilkas paikka. Kadut ovat hieman kaupunkimaisempia kuin pienemmissä paikoissa, mutta välimatkat ovat lyhyet eikä haittaa, vaikka saisit auton parkkiin vain kaupungin laidalle.
Meille sattui hyvä tuuri parkkipaikan kanssa. Hotellimme sijaitsi kävelykadulla, joten autolle piti löytää joko maksullinen kadunvarsi- tai parkkitalopaikka. Emme olleet aluksi uskoa tuuriamme, kuin vain muutaman korttelin päässä hotellistamme huomasimme vapaan kadunvarsipaikan, joka maksoi 1e/tunti. Maksoimme neljä ensimmäistä tuntia ja pistimme auton parkkiin. Sen jälkeen huomasimme, että parkkiruutumme ei näytä ihan samanlaiselta kuin muiden: emme olleet huomanneet haalistuneita värejä asfaltissa ja meidän auto oli nimenomaan kielletyllä kohdalla!
Onneksi löysimme viereiseltä kadulta uuden paikan, kun kävimme nopeasti kävellen katsomassa. Minä jäin parkkiruudun päälle varaamaan paikkaa, kun Antti joutui yksisuuntaisten katujen takia ajamaan kierroksen korttelien ympäri. Tietenkin joku paikallinen tuli siihen autollaan levittelemään käsiään, mutta minä huidoin takaisin ja asia oli ok, heh. Auto siis saatiin parkkiin eikä maksu mennyt hukkaan!
Rivassa on mielestäni kiva tunnelma. Kadut ovat maalauksellisen kauniita ja niiden takana kohoaa jylhät kalliot. Vesi ei ole täällä vaaleansinistä kuten Sirmionessa vaan tumman vihertävää. Söimme Rivassa tosi hyvää pastaa, tai oikeastaan tosi hyvän aterian, jonka kruunasi paras koskaan syömämme tiramisu. Keittiöstä tuli prosecco-lasien lisäksi ylimääräiset ruuansulatusjälkkärit (ihanaa limesorettia!) ja koko homma maksoi kahdelta vain muutaman kympin.
Järvimaisema oli niin mielettömän kaunis, että kävimme vielä nauttimassa aperitivot toisen ravintolan patiolla nurinkurisesti varsinaisen illallisen jälkeen. Ruuansulatusjuomaa kyllä kaivattiinkin pastansyöntiennätyksen jälkeen!
Auringon alla 
On kyllä hauska katsoa kuvia samoista maisemista missä itse oltiin muutama kuukausi aiemmin, mutta vähän eri kuvakulmasta 🙂
Muiden kuvia itselle tutuista paikoista on kyllä aina niin kiva katsella, tuovat varsinkin hyviä muistoja mieleen 🙂
Jännä, kun mulla tuli Rivasta fiilis, että siellä on kaikkein vähiten turisteja 😀 Käytiin siellä tosin keväällä, joten turisteja oli muutenkin järvellä vähemmän. Itse tykästyin Rivaan tosi paljon juuri siksi, että se tuntui ”aidoimmalta” kaupungilta Gardalla ja patikointipolkujakin löytyi 🙂 Olinkin raapustellut jutun blogiini reilu vuosi sitten:
http://kinttupolulla.blogspot.com.es/2013/02/riva-del-garda-gardajarven-reissulla.html
Riippuu varmasti tosi paljon ajankohdasta! Ja onhan Rivassa ihan kivasti niitä paikallisiakin asukkaita, tosin varmasti muissakin kylissä on, pienemmissä tietenkin vähemmän. Pitääpä käydä kurkkaamassa myös sun postaus, niin pääsee fiilistelemään kesän muistoja 🙂