Helteinen iltapäivä Brooklynissä

Niinhän siinä kävi, että en sitten nukkunut yhtään enää aamusta ja odotin useamman tunnin aamupalan alkamista (ja Antin heräämistä). Vihdoin seitsemän aikoihin molemmat asiat tapahtuivat, juuri kun alkoi jo hieman väsyttää. Meillä ei ollut kovin suuria odotuksia hotellimme aamupalalta, sillä aamiaishuone näytti kuvassa motellityyppiseltä kahvi+muffinssi -järjestelmältä. Siksi aamupala pääsi jopa yllättämään positiivisesti, sillä tarjolla oli paahtoleivän ja muffinssien lisäksi kananmunia, munakasta ja jauhelihapihvejä, jugurttia, hedelmiä ja vohveleita. Kaikki tietenkin motellikamaa, mutta ei yhtään sieltä pahimmasta päästä. Ainoa miinus oli se, että koko hotellille oli varattu vain neljä pientä pöytää, jotka oli tietenkin kaikki täynnä, joten jouduimme kuskaamaan aamupalamme huoneeseen.

Lähdimme liikenteeseen kiertelemällä hieman Queensborough Plazan lähiympäristöä, mutta aika pian hyppäsimme metroon ja ajoimme Lexinton Avenuen asemalle, mistä kävelimme lyhyen matkan Roosevelt Island Tramway -asemalle. Olimme käyneet ajelulla kolme vuotta aikaisemmin, mutta koska köysiradalta on niin hienot näkymät ja Roosevelt Islandin kävelykatu Manhattanin näkymineen on viihtyisä, päätimme uusia kokemuksen. Ja kyllä kannatti, sillä perillä meitä odotti hieman lakastuneet, mutta hieman edelleen kukkivat kirsikkapuut! Maa oli vaaleanpunaisena terälehdistä ja rantakatu oli oikea vaaleanpunainen tunneli.

Seuraava etappimme oli High Line, joka oli jäänyt edellisellä talviaikaan ajoittuneella reissulla hieman lyhyeksi kokemukseksi jäätävän viiman takia. Sitä ennen kävimme matkan varrella Bloomingdalesilla vessassa, sillä ne vessat on siistit ja melko hienot ja ilmaiset. High Line oli tällä kertaa sekä mukava että hieman stressaava kokemus. Sää oli upea ja talsittiin yläilmoihin sijoitetussa puistossa kasvien keskellä useampi kortteliväli. Mutta, ei oltu ihan ainoita sillä taipaleella, joten käytännössä piti kävellä tietyllä puolella ja koko ajan jonossa. Ja lisäksi, me koivuallergiset, jotka lähdimme osittain myös pakoon toukokuun siitepölyaikaa, saimme huomata, että High Linen varteen oli pystytetty parikin kunnon koivukujaa! Nyt ollaan sitten aivasteltu ja niiskutettu siitä lähtien.

Seuraava päämäärämme oli Brooklyn ja Williamsburg, jossa kävelimme kohti Brooklyn Fleaa, aikomuksena sekä haukata hyvää ruokaa että katsella kirpparia. Välillä harhauduimme myös käväisemään Rough Trade -levykaupassa, joka oli iso ja tyylikäs, ja jossa pääsi taas käymään siistissä vessassa, hieno homma! Ei ostettu tällä kertaa mitään, kun vaihtoehtoja oli ihan liikaa. Hinnatkin taisi olla hieman erit kuin pienemmissä ja nuhruisemmissa levykaupoissa.

Matkaa jatkettiin siis kirpparille, joka osoittautui yllättävän pieneksi. Myös ruokapuolen koko oli aluksi todella pettymys, sillä mietimme menisimmekö Smorgasburgiin Brooklyn Bridge Parkiin vai tänne. Valitsimme sitten Brooklyn Flean sijainnin ja kirppishommien takia. Kaikesta huolimatta tarjolla oleva ruoka näytti herkulliselle ja päädyttiin itse bbq brisket -sandwicheihin, joihin lusikoitiin itse mm. sipulia ja pikkelöityjä kurkkuja. Yhden leivän hinta oli 9$, mikä kuulosti aluksi melko suolaiselta pienestä burgerista, mutta maistettuamme hinta ei harmittanut kyllä yhtään. Ja nälkäkin lähti. Ostin myös kotitekoista mustikka-sitruunalimpparia ja voi vitsi että tykkäsin siitäkin! Tosi herkullinen lounas kaiken kaikkiaan.

Paluumatkalla talsimme ensin Brooklyn Breweryn ohi, kävimme pikaisesti sisällä ja jatkoimme matkaa kohti Greenpointia. Sieltä hyppäsimme metroon umpiväsyneinä, sillä oltiin talsittu helteessä jo reilut kuusi tuntia. Hotellilla nukuimme ihan huomaamatta vähintään parin tunnin päikkärit!

Illalla päätimme lähteä Chinatowniin syömään erääseen Vietnamilaiseen ravintolaan, jossa olimme syöneet ekalla riessullamme. Vaihdoimme metroa Herald Squarella ja kävin samalla ostamassa Gapilta rantaläpsyt (jalat on hieman hiertyneet kaikesta kävelystä!). Vietnamilainen paikka, jonka nimeä emme edelleenkään muista, oli tutulla paikallaan ja myös tuttuun tapaan täynnä aasialaisia. Listat löytyy myös enkuksi, mutta muutoin paikka on ihanan vietnamilainen, eikä tarjoilijat välttämättä puhu vielä(kään) kovinkaan hyvää enkkua. Riippuu tietenkin mikä ikäpolvi perheyrityksen edustajista on paikalla.

Tilattiin kolme eri ruokaa (nuudelikeittoa dumplingeilla, bbq possua ja kanaa) ja kaikki oli kyllä valtavan hyvää. Hintaa koko komeudelle yhdellä kokiksella ja kahdella vedellä varustettuna tuli vain 18$, joka on tällä hetkellä noin 13e. Ei paha!