Täällä taas yksi aikaerosta kärsivä kukkuu hereillä jo kolmelta. Ei auta, että nukkumaan mentiin vasta yhdeksän jälkeen ja takana on pitkä, uneton päivälento. Onneksi kello on nyt jo viisi, olen saanut lahjakkaasti pyörittyä sängyssä melkein parisen tuntia ennen kuin luovutin ja avasin koneen. Kuuntelen junien ja autojen ääniä, vaikka hotellimme sijainti on sinällään rauhallinen.
Saavuimme eilen lähes aikataulussa, muutaman ärsyttävän spiraalikierroksen jälkeen, kuten yleensäkin. Koneessa ei malttaisi istua enää yhtään, jos Atlantin ylitys kestää reilut 7 tuntia, mutta JFK:n lähestyminen tunnin! Mutta ymmärrän, kentällä on ruuhkaa ja koneet on jonossa sekä ilmassa että kiitoradalla. Tuttua on.
Hyppäsimme tuttuun tapaan AirTrainiin, jolla ajoimme tuttuun tapaan Jamaica Stationille, josta kävelimme lyhyen matkan metroaseman puolelle, ostimme 7pv rajoittamattomat liput (30$), hyppäsimme E-metroon, vaihdoimme Roosevelt Avenuen kohdalla seiskaan ja hurautimme Queensborough Plazalle. Myöhemmin huomasimme, että E-linjan Queens Plaza aseman olevan vain kävelymatkan päässä hotellistamme, joten vaihto ei olisi ollut mitenkään välttämätön.
Löysimme hotellimme (Comfort Inn) välittömästi, sillä se sijaitsee vain korttelin päässä metroasemasta. Heitimme kamat huoneeseen, joka on siisti, motellimainen ja pieni, mutta ei niin pieni kuin joku kerta sitten Brooklynissä. King size sänky vie tuttuun tapaan valtaosan huoneesta, mutta sänkyhän on se huoneen olennaisin asia, joten mikäs siinä. Huoneen ikkunasta on näkymä Manhattanin suuntaan, mutta alaspäin katsoessa avautuu ihana törkyinen sisäpiha/kaatopaikka.
Olimme suunnitelleet käyvämme ensimmäisenä iltana lempparihampurilaisilla Madison Square Parkissa, mutta koska sää oli sateinen ja me väsyneitä, ei me jaksettu poistua Queensistä ja Long Island Citystä minnekään. Sen sijaan suuntasimme lähikauppaan, josta ostimme hieman juomista ja naposteltavaa ja paluumatkalla huomasimme hampurilaispaikan, joka ei ollut meille tuttu.
Kyseessä oli Alabama-lähtöinen Checkers, joka logoa tarkemmin tutkittuani onkin jossain määrin tuttu näky, mutta en ollut käynyt aikaisemmin. Ihan hyvät perushampurilaiset syötiin, vaikkei ne tietenkään kilpailleet parhaimmistossa. Ranskalaiset olivat ihan oma juttunsa, kuorellisia ja maustettuja ja todella rapeiksi rasvakeittimessä valmistettuja, ilmeisesti paikan se juttu. Kokikset oli jättimäiset, kuten asiaan kuuluu. Hintaa yhdellä aterialla noin 4e.
Näin nopealla vilkaisulla (yksi kierros korttelin ympäri) Long Island City eli LIC näyttää juuri meidän paikalle: hieman rähjäistä, edullista, kitsiä, vanhoja teollisuusrakennuksia ja epämääräisiä graffiteja. Metro kolistelee yläilmoissa. Manhattan kajastaa taivaanrannassa. Matkan ei pitäisi olla pitkä, joten ollaan kuitenkin suht lähellä kaikkea.
Tälle päivälle eli sunnuntaille meillä on suunnitelmissa monenlaista kiertelyä, mutta suuntaamme ainakin Brooklyniin Smorgasburgin ruokamarkkinoille. Säätiedote lupaa 25 astetta ja aurinkoista. Eilen oli ollut 26 ja sateista, joten kosteutta riittää!
Auringon alla 
Oi Smorgasburg, kuulostaa mahtavalta!! Ja en kestä että ootte nykissä, ihan hullua! Nauttikaa!!!
En mäkään kestä, täällä on niin huippua! 😉 Päädyttiin sitten Smorgasburgin sijaan Brooklyn Flean ruokapuolelle, mikä oli määrällisesti pieni pettymys, mutta syötiin kyllä hyvät ruuat ettei sen puoleen 🙂
Tuo postauksen alku etenkin oli niin ihana, että tekis mieli tirauttaa pari New York -ikäväkyyneltä 🙂
”Hyppäsimme tuttuun tapaan AirTrainiin, jolla ajoimme tuttuun tapaan Jamaica Stationille, josta kävelimme lyhyen matkan metroaseman puolelle, ostimme 7pv rajoittamattomat liput (30$), hyppäsimme E-metroon, vaihdoimme Roosevelt Avenuen kohdalla seiskaan ja hurautimme Queensborough Plazalle.”
Kuulostaa niin oudolta itsestäkin mutta kun tuollaista tekstiä lukee ja paikat näkee sielunsa silmillä niin aah! NEW YORK! Just se tunne on niin mieletön kun on juuri saapunut ja kaikki se ihanuus on edessä 🙂 Metrossa pääsee heti suoraan kaiken sykkeeseen, kun ensin on hapertunut monta tuntia koneessa.
Ihanaa, että sulla on blogi! =)
Voi kiitos Ulla, mikä ihana kommentti!
Meistä tuntui kyllä lentokentältä kaupunkiin päin lähdettäessä, että ihan kuin oltaisiin oltu täällä viimeksi pari viikkoa sitten. Kaikki alkaa jo olla niin tuttua, ihanan tuttua 🙂 Fiilis on tosi kotoisa, vaikka ollaan näin isossa kaupungissa verrattuna omaan kotiin. Se kai tässä paikassa niin viehättääkin 🙂
Ja se metromatka tosiaan virittelee kivasti tunnelmaan, tykkään siitä joka kerta, vaikka väsyttääkin yleensä 🙂
Ihan huippua tuntea muitakin joille Nyc tuntuu noin kotoisan tutulta =)
Niinpä 🙂 Ja mä vielä vannoin ennen toista kertaa, että täällä ei sitten aleta ravaamaan joka vuosi 😀
Täällä kanssa melkein kyyneleet tuli silmiin kun näin ensimmäiset kuvat. Siellä on ihan kesä jo 🙂 Mielettömän ihania kuvia olet saanut. Voin melkein kuvitella olevani siellä. Nauttikaa ❤
Voi kiitos! Täällä on ihana kesä jo! Nyki näyttää kyllä parhaita puoliaan taas, ehdottomasti 🙂 Tykkään kyllä tästä kesäisestä meiningistä paljon enemmän kuin talvesta ja toukokuun säät näyttäis vastaavan aika lailla meidän syyskuun reissun säitä. Tosin kesäkuukin oli kiva, vaikka välillä oli melko kuuma 🙂