Olen käynyt Albaniassa kahdesti, molemmilla kerroilla vaivaisen päiväreissun. En siis ole nähnyt Albaniasta kuin kaksi pientä kulmaa, joskin ne olivat maantieteellisesti – ja tunnelmallisesti – kaukana toisistaan. Hyvä niin, tulipahan taas huomattua, että ei kannata tehdä yleistyksiä koko maasta pelkästään yhden tai kahden paikan perusteella. Toki silläkin on merkitystä, että näiden pikkureissjen välissä oli kolmisen vuotta.
Ensimmäisen päiväreissuni tein Montenegrosta käsin, joten Albania tuli bussin kyydissä tutuksi pohjoisimmasta osastaan. Vierailimme silloin noin sadan tuhannen asukkaan Shkoderissa sekä vuoristokylässä, jonka nimeä en juuri nyt muista. Olennaista päiväreissussa oli myös bussimatkan aikana vilahtavat maisemat: bunkkerit keskellä peltoa, vanhat Mersun rämät ja kapeat, huonokuntoiset sillat. Pohjoisessa huomasi maan köyhyyden, vaikkei mitään varsinaista kurjuutta omien silmiemme eteen sattunutkaan.
Myös kaupunkikuva oli mielenkiintoinen: asuinkerrostalojen julkisivu oli maalattu kauniiksi, mutta muu rakennus, sivut ja takaosa olivat harmaata betonia. Tunnelma oli hieman kuin kulisseissa liikkuisi. Pidin Albanian pohjoisosaa kuitenkin hyvin mielenkiintoisena alueena.
Tällä kertaa päiväreissu lähti Kreikan pohjoisosasta Pargasta, joten näimme Albanian eteläkärkeä. Vaikka matkalla bussin edessä hyppeli lauma jos toinenkin lampaita ja vilahtipa matkan varrella muutama niitä Mersuja ja bunkkereitakin, niin tunnelma oli hyvin samantyylinen kuin naapurimaassa Kreikassa. Jotenkin kepeämpi, kuin pohjoisessa.
Siihen on varmasti vaikuttanut myös viime vuosien kehitys. Ainakin oppaamme sanoi, että vielä viime kesänä tälläkin alueella ajeltiin kapeita, huonokuntoisia teitä ja pohjoisen reissulta tuttuja, kapeita, kiikkeriä siltoja. Tällä kertaa ylitimme vain yhden lyhyen sillan, joka oli vanha.
Ensimmäinen vierailukoteistamme oli Unescon maailmanperintökohde Butrint, jota ovat aikoinaan hallinneet niin kreikkalaiset, venetsialaiset kuin roomalaisetkin. Raunioilla tehdään edelleen arkeologisia kaivauksia ja lisää historiallisesta kaupungista etsitään pala palalta. Itseäni ihastuttivat raunioiden lisäksi alueella elävät kilpikonnat, jotka polskuttelivat tyytyväisinä amfiteatteriin kertyneessä lammikossa ja muissa nähtävyyksissä.
Seuraava pysähdys oli läheinen Sarandan rannikkokaupunki, joka on käsitykseni mukaan myös Albanian suosituimpia turistikohteita. Lounastimme yhdessä kaupungin parhaista ravintoloista, jonka terassilta oli hienot näkymät rannalle. Ja ruokakin oli varsin hyvää, sekoitus italialaista ja kreikkalaista (kreikkalaistyyppistä salaattia alkuruuaksi ja tomaattipastaa pääruuaksi). (Edellisellä reissulla nautin kyllä erittäin hyvää albanialaista ruokaa).
Lounaan jälkeen meillä oli harmillisen vähän aikaa kierrellä kaupungilla, mutta ehdimme vähän vilkaista ympäristöä. Rantakatu oli odotetusti kaupungin hienointa ja kiillotetuinta antia, kun taas muutama kortteli mantereelle päin rakennukset olivat hieman ränsistyneempiä. Mutta vain hieman, mikä yllätti minut aikaisempien kokemusten perusteella.
Hauskasti takakujilta löytyi mm. paikallisten suosima Brooklyn Pizzeria ja muita hyvin länsimaalaisesti nimettyjä paikkoja. Jotenkin sellaiseen ei odottaisi törmäävän Albaniassa, mutta ennakkoluulot osoittautuivat taas vääriksi. Mäkkäriin emme onneksi törmänneet!
Rantakatu oli viihtyisä ja valoista päätellen tunnelmallinen myös iltaisin. Itseäni viehätti kaikkein eniten kaikki lipunmyyntikopit yms. joista tuli jotenkin mieleen Coney Island, vaikken olekään nähnyt ihan vastaavia siellä. Voisin kuvitella tunnelman Sarandan rantakadulla olevan hieman vastaavanlainen kuumimpaan turistiaikaan. Tietenkin pienemmässä mittakaavassa!
Näistä kahdesta pienestä retkestä Albaniaan minulle jäi kova kiinnostus maata kohtaan. Olisi hienoa käydä seuraavaksi vaikka pääkaupungissa Tiranassa. Kenties ensi kesänä?
Auringon alla 
Kattelin ruotsin matkatoimistojen uutuuskohteita (sillä varjolla, että Norwegian joskus alkaisi lentää halvalla Tukholmaan) ja Saranda oli kesän uutuuskohteena Apollomatkoilla. 😀 Saa nähdä jokos jo ensikesän jälkeen se rantautuu Suomeenkin. 😀 Hyvä että kohde on nähty edes päiväretkenä ennen kuin Skandinaavit sen valloittavat kunnolla. 🙂
Ohhoh, vai nyt se on jo ihan pakettimatkakohde! En olisi kyllä vielä viime kesänä uskonut, koska turisteja ei juurikaan näkynyt. Mutta toisaalta hotelleja oli kyllä, mutta toukokuussa ei sitten vielä ollut alkanut sesonki siellä. Ja tunnelmallinen rantakatu vihjaisi kyllä myös, että turisteja on viimeistään kesällä 🙂 Mutta kiva tosiaan, että ehti käydä siellä ennen suurten massojen saapumista!
Vietin viime kesänä viikon Sarandassa. Ihana paikka. Tulimme bussilla Kreikasta, mutta paluu tapahtui Korfun kauuta. Korfulta pääsee 40 minuutissa lautalla Sarandaan.
Sarandassa olisi kyllä tosiaan viihtynyt pidempäänkin kuin nopean päiväkäynnin verran! Olisi hauska nähdä, miten paikka on kehittynyt parissa vuodessa. Toivottavasti ei kuitenkaan liikaa. Ilmeisesti sinne ollaan avaamassa lentoyhteyksiä, joten sitten tulee varmasti isommat turistimassat.