Parga oli ennakkotietojen mukaan melko huono paikka tehdä ostoksia. Tai ei ainakaan hyvä. Siksi lähdin reissuun sillä mielellä, että nyt ei sitten shoppailla. Toisin kuitenkin kävi, sillä kuljimme Pargan pikkukatuja päivittäin ja niiden varsilla olevat pikkukaupat myivät toisinaan oikein mielenkiintoisia juttuja. Täytyi kuitenkin olla tarkkana, sillä Thomas Cookin lennolla matkalaukku saa painaa vain 15kg (tai yhteensä 20kg matkalaukku ja käsimatkatavara) ja minulle oli jo tullessa ainakin 13kg…
Osa ostoksista jäi siis kauppoihin ja erityisesti harmittelen etten ostanut oliivipuusta valmistettua tarjoilualustaa/leikkuulautaa, jollaisen siskoni hankki. Se tuntui painavalle (täyttä puuta kun oli) ja luulin laukkuni painavan jo armottomasti. No ei se kuitenkaan painanut, sillä se oli mystisesti laihtunut reissussa. Enemmänkin kuin muutaman roskiin menneen pikkuputelin verran.
Ostin kyllä eräänlaisen tarjoilualustan, oliivipuusta tehdyn tietenkin. Myyjä sanoi sen olevan keittokauhan alusta, minun mielestä siihen oli kätevä kasata sushia. Myyjä oli hieman yllättynyt visiostani ja selitti homman vielä uudelleen, joten en kiusannut häntä enää sushi-horinoillani.
Seuraava pakko saada -ostos oli pieni keltainen nahkalaukku. Varsinkin, kun hintaa nahkalaukuilla oli vain 30e, mikä on mielestäni melko harvinaista ainakaan sen tason nahasta. Ensin huokailin turkoosin yksilön perään, sitten oranssin ja lopulta päädyin keltaiseen. Mikä tahansa paitsi musta, sanoi kauppias. Suomalaiset ostaa aina vain mustaa. Kauppias tiesi yhden sanan suomeksi: musta.
Laukku oli pakko saada siksikin, että olin niin turhautunut, kun tajusin unohtaneeni ihanan intia-laukkuni olemassaolon. Tajusin sen siitä, että sisko perhana oli muistanut ottaa omansa reissuun mukaan (kyllä, meillä on samanlaiset laukut, tosin eriväriset, kun ei löytynyt kahta samanväristä). Laukku olisi sopinut täydellisesti Välimeren maisemiin ja sen sijaan minulla oli mukana musta nahkahirvitys niitteineen.
Kolmas superlöytö oli ihana pieni kauppa, jossa myytiin paljon erilaisia saippuoita, voiteita ja kuorinta-aineita. Kaikki söpöissä pakkauksissa ja erityisesti ostamani lime-karpalo -kuorintavoide minisankossa oli niin vastustamattoman tuoksuinen, että olisin voinut raahata kotiin useammankin. Oliiviöljysaippuat on tietenkin ihan pakollisia Kreikan tuomisia. Liikkeen omistajan koira oli muuten ihan supersöpö, sillä se ei saanut astua jalallaan kauppaan, joten se istui avonaisen oven edessä ja tuijotti kaihoisasti kaupan sisään:
Näiden ostosten lisäksi kotiin pitää aina raaha vähintäänkin oliiviöljyä, jotain hilloa (tällä kertaa kirsikkaa) ja jotain suklaata tms. Innostuimme myös ostamaan viinilehtikääryleitä tölkissä, kun emme olleet varmoja saako niitä Suomessa kaupasta (saa).
Juuri, kun olimme päättäneet, että nyt pitää säästää loput käteiset ruokailuihin loppuloman ajaksi, tuli vastaan kaksi niin mehukkaan väristä käsikorua, että ei kai tällaiseen tilaisuuteen voi olla tarttumatta. Hintaa oli ehkä 3e/kpl, joten eipä jouduttu edes pihistelemään niiden takia. Seuraavalla kerralla, kun kävelimme kyseisen liikkeen ohi, huomasimme samaa sarjaa olevat korvakorut, ja taas oli pakko mennä kassan kautta!
Todettakoon vielä, että laukkujen lisäksi tarjolla olisi ollut kivoja kenkiä. Jos en olisi viimeksi viime kesänä hankkinut uudet Ipanema-sandaalit (tiedän että ne kestää vuosikausia), olisin hyödyntänyt tilaisuutta Pargassa. Moni muukin kiva juttu jäi kauppaan odottamaan seuraavaa reissua!
Auringon alla 