Patikointi Anthousan kylään (ja melkein linnaankin)

Pargan seutu on lievästi sanottuna mäkistä. Hyvä puoli siinä on se, että maisema on kauniin jylhää ja vaihtelevaa, huonoa taas erityisesti helteellä raskas siirtyminen paikasta toiseen. Ja sitten jotkut lähtee vielä patikoimaan lähiseudulle, tavoittelemaan jopa korkealla ylhäällä siintävää Anthousan linnoitusta.

Onneksi meidän patikointipäivä oli lämpötilojen suhteen kohtuullinen. Valitsimme päivän sen mukaan, että aamulla näytti pilviselle. Aurinko kuitenkin näyttäytyi jo alkumatkasta ja muutaman minuutin jälkeen oli jo kuuma. Mikä johtui tietenkin myös jatkuvasta enemmän tai vähemmän jyrkästä ylämäestä.

Yksinkertaistettuna Anthousaan kävellään näin: Kävele Pargasta linnoituskukkulan yli Valtoksen puolelle (jos ottaa sydämestä jo tässä vaiheessa, käänny takaisin). Kävele Valtoksen toiselle reunalle ja lähde seuraamaan Anthousa-kylttejä. Aluksi kuljetaan hotelleja ja sitruunaviljelmiä vilisevän alueen läpi, sitten kyltti viittaa vasemmalle ja tien reunusta muuttuu metsäisemmäksi. Anthousaan on koko matkan ajan betoninen tie.

Metsässä on mukavan viileää, kunnes tie alkaa nousemaan jyrkähkösti. Sitten vastaan tulee ikivanha mylly ja pian sen jälkeen betoninen silta, joka menee mitättömän pienen vesiputouksen ylitse (ei mikään nähtävyys siis, vaikka nimestä voisi kuvitella). Sen jälkeen tie saapuu pian Anthousan kylän laitamille, josta kävellään vielä jonkin matkaa kylän keskustaan.

 

Mikäli haluaa linnoitukselle asti, noustaan kylää koko ajan ylöspäin ja päädytään kävelemään vielä jonkin matkaa tietä. Loput (n. 1km) on jyrkkää nousua ja huonokuntoista polkua, jossa kasvillisuus on tukkinut tietä osittain. Kannattaa myös varoa käärmeitä.

Oma reittimme ei ollut näin suoraviivainen. Käännyimme ennen vesiputousta harhaan, koska ohjeissa luki, että kääntyä pitää kun kuulee vesiputouksen äänen. Kuulimme sen ihan liian aikaisin (liian hyvä kuulo siis!), joten laskeuduimme alas laaksoon ja valesimme siellä tovin, kunnes päätimme tulla takaisin. Lisäksi nousimme betonisillan jälkeen kylttejä kiltisti seuraillen kapealle polulle, joka nousi välillä hyvin jyrkästi keskellä metsää. Polku oikaisi reittiä hieman, mutta oli raskaampi kävellä kuin tie.

 

Oma kuntoni loppui Anthousan kylä ylle kiivettyämme. Jäin ihailemaan maisemia ja kylää sekä syömään jäätelöä. Paikalliset mummot, papat ja kissat olivat mitä sympaattisimpia seurattavia ja vaihdoinpa jopa kuulumisia kreikaksi (kala kala vaan jokaiseen asiaan, hyvää hyvää).

 

 

 

 

 

 

 

 

Sisko lähti sinnikkäästi kohti linnoitusta, mutta edellämainituista syistä päätti kääntyä lopulta takaisin. Polku oli näyttänyt siltä, ettei linnoituksella ole kukaan käynyt ihan vähään aikaan. Ainakaan kävellen. En kylläkään tiedä, pääseekö sinne mitenkään muutoin. Anthousan kylä ainakin on käymisen arvoinen patikkakohde!