Kaunis, talvinen Central Park

Central Park on yksi niistä paikoista, jonka haluan kokea jokaisena vuodenaikana, sillä puiston tunnelma vaihtuu vuodenajan mukaan. Viimeksi tallustelimme puistossa syyskuussa, jolloin ilma oli lämmin, aurinko paistoi ja puut olivat vihreitä. Syyskuussa on vielä ihan kesä eikä syksystä ole tietoakaan.

Tällä kertaa oli musta talvi-ilta kera jäisen tuulen, joka saattaa kuulostaa aika ankealle, mutta todellisuudessa puistossa oli hyvin taianomainen tunnelma. Ei sillä, että olisin kuitenkaan (lämpötilan takia) viihtynyt siellä tuntitolkulla, vaan suuntasimme pienen kävelylenkin jälkeen Hell´s Kitcheniin syömään yhdet parhaimmista hampurilaisista (Island Burger).

Kävelimme puistoon sisään kaakkoisnurkasta ja suuntasimme luistinradalle (The Wollman Rink). Meidät ohitti vossikka hengitys pakkasessa huuruten ja mies ehdotti romanttista ajelua Central Parkissa. Vaikka kaikkien maailmankaikkeuden lakien mukaan minun naisena olisi pitänyt hihkua riemusta, kommentoin lähinnä ”ei helvetti mä jäädyn tänne”…

Jatkoimme siis matkaa kävellen, näimme luistinradan ja seuraavaksi olin merkinnyt epämääräiseen suuntaa antavaan karttaamme karusellin. Kävi kyllä mielessä, ettei se välttämättä ole toiminnassa talvella, mutta jos olisi, niin se olisi todella kaunis näky valoineen kaikkineen mustien puunrunkojen keskellä. Kävelimme oletetun karusellin suuntaan, mutta emme nähneet sitä missään, joten emme lähteneet myöskään etsimään, sillä puiston lounaisnurkka kajasti kutsuvasti ja siellä odottava metro, johon pääsimme lämmittelemään yhden pysäkinvälin verran.

Puistossa oli parasta mustat puunrungot ja se, etteivät lehdet peittäneet näkymää vaan puiden lomasta kajasti puistoa ympäröivien rakennusten valot. Siinä tuli jälleen kerran aika epätodellinen olo!