Tänään koitti se päivä, että lähdimme varsinaiselle road tripillemme. Ensimmäinen kohde oli Las Vegas, mutta matkan varrella pysähdyimme Amboyssa. Matka alkoi ruuhkaisesti Downtowniin asti, mutta siitä eteenpäin tie oli melko avoin. Amboy on Route 66:n varrella ja arvatenkin monet kyseistä reittiä ajavat roadtrippaajat pysähtyvät vanhan huoltoaseman ja Roy’s Motellin kohdalla.
Meillä kävi hyvä tuuri, eikä paikalla ollut samaan aikaan muita kuin eräs toinen turistipariskunta. Räpsimme siinä jokainen kuvia rakennuksista ja legendaarisesta asfalttiin maalatusta Route 66 -merkistä ja minä päätin mennä kuvaamaan tien toisella puolella olevan pikkuisen postirakennuksen. Siinä postin edessä seisoessani kuulin kauempaa kumeaa jylinää ja käännyin katsomaan läheiselle nyppylälle, jota Route 66 halkoo. Hetken kuluttua nyppylän takaa nousi Harley Davidson mustanpuhuvana vaaleaa aavikkomaisemaa vasten. Ja sitten toinen. Ja kolmas. Ja neljäs. Eikä loppua meinannut tulla.
Hieman siinä kyllä sydän hyppäsi kurkkuun, kun valtava moottoripyöräletka kaarsi huoltoaseman pihaan. Liikaa telkkaria katsoneena ehdin jo miettimään, että minä raukka jäin yksinäni mottiin tien toiselle puolelle. Mutta kyllähän ne oli ihan tavallisia pappoja pitkinen partoineen ja paatuneine kasvoineen. Sekalainen ja iloinen sakki, useampi kansallisuuksia ja laulusta päätellen tulossa Vegasista. Kuumissaan he ainakin olivat ja pumppasivat vuorotellen toisiensa paitojen sisään vettä.
Niin kuumuus. Vegasiin oli luvannut säätietojen mukaan noin 44 asteista keliä, mikä on tietenkin melkein 10 astetta vähemmän kuin viimeksi, mutta melko haastavaa skandinaaville. Pidän siitä, miten aurinko ihanasti hivelee ihoa, mutta ne ovatkin usein kuuluisat viimeiset sanani: palan helposti enkä rusketu kovin paljoa. 44 asteen helle ei sen sijaan hivele mitään, se läimii avokämmenellä. Kuumuus Amboyssa oli ensimmäinen kosketus tulevien päivien lämpötilaan ja se vyöryi päälle hyökkäävästi. Jano alkoi kutkutella kurkussa heti välittömästi ja teki mieli paeta takaisin autoon ilmastointiin.
Kuumaa tai ei, niin autiomaa on aina sykähdyttävä kokemus. Yhtä aikaa armoton, mutta seesteinen. Näimme pieniä hiekkapyörteitä, mutta tällä kertaa ne kaikki pysyttelivät etäällä. Jotkut pensaista olivat täynnä pieniä kukkia, tai sitten se oli vain näköharha.
Vegas oli viime kerralla aluksi vähän uuvuttava, ja sitä se oli tälläkin kertaa. Majoituimme Flamingossa, joka sijaitsee Stripillä Bellagiota ja Caesar’s Palacea vastapäätä eli hyvin keskeisellä paikalla. Meillä ei siis ollut mitään vaikeuksia löytää hotellia, mutta hotellin parkkipaikka sen sijaan tuotti ylimääräistä stressiä. Missään ei ollut mitään ohjeistusta ja joka paikassa oli autoja jonoksi asti.
Kun lopulta löysimme parkkihallin ja sieltä vielä vapaan paikan, pääsimme sen jälkeen vielä jonottamaan respaan hyväksi toviksi. Emme olleet syöneet mitään aamupalasämpylöiden jälkeen, joten väsymys ja nälkä sekä kuumuuden aiheuttama uupuminen meinasivat aiheuttaa lievää känkkäränkkää. Ja ylipäätään mieleen tuli, että olikohan ihan viisasta tulla Vegasiin. Koko paikka on kuin yksi valtava ruotsinlaiva ja ehkä juntein paikka ikinä. Toisaalta kaikessa juntteudessaan Vegas on niin överi, että se on melkein hieno.
Oli miten oli, niin sopeutuminen vaatii suihkun, ruokaa ja kunnon yöunet ylhäisessä yksinäisyydessä ylimmässä 27. kerrosessa sijaitsevassa huoneessamme. Huoneesta on upeat kaupunkinäkymät, varsinkin pimeällä. Huomenna on tarkoitus levätä, jotta jaksaa taas istua autossa. Sitä istumista on nimittäin tulossa!
Auringon alla 
Sinä sen sanoit! Selkeesti se on toi ruotsinlaivameininki mikä pitää mut poissa Vegasista. Olin siellä sen kerran vuonna 1996, lämpötila lähenteli 110’F:ia ja istuin koko päivän Flamingon poolissa. Ihan jäätävä setti. En taida ihan heti lähteä uudestaan… ja siitä on nyt kohta 20 vuotta! 😀
Ihan mahtavia kuvia oot kuitenkin räpsiny, tossa utuisessa strip-kuvassa on niin sitä oikeaa fiilistä. Amboy viehättää karuudessaan myös, vaikka sekin on aikamoinen pätsi. 🙂
Shake Shack sen sijaan maistuis… onneks oon scoutannu kaikki In-n-Outit Utah/Arizona akselilta, kunhan Kanadan kautta sinne ensin syyskuun puolella päästään!
Kiitos Kea! Kyllä täällä yksi päivä on ehdoton maksimi, vaikka toisaalta nautin jotenkin kierosti siitä, että pääsen kaikkea hälyä ja ruuhkaa karkuun oman huoneen rauhaan. Se jotenkin korostuu tällaisissa paikoissa, kun joka paikassa on ihan älyttömästi porukkaa ja musiikki pauhaa aamusta iltaan. Tosin juuri nyt naapurihuoneessa on joku äänekkäämpi porukka, joka uhkaa aikaista nukkumaanmenoani melko ponnekkaasti, murr.
Heh, mäkin kävin tsekkaamassa missä kaikkialla In-n-Outeja on tässä loppumatkalla (Losin lisäksi), sillä pakko käydä tän reissun aikana vielä kerran tai vaikka kaksikin. Saa ainakin taatusti hyvää 🙂
Huomenta Heidi. On muka seurata matkantekoanne varsinkin, koska olen itse ollut pari yötä Las Vegasissa lokakuussa 2012. Viihdyin mainiosti, en tajunnut mitään ruotsinlaivameininkiä. Ajoimme Las Vegasista LA:iin jonkun ison patorakennelman kautta ja olimme yhden yön jossain motellissa lähellä LA:a siksi, että pääsimme heti aamulla ajamaan route66:n tien päätepisteeseen laiturille, jonne kippasivat minut päiväksi.
Kokkolassa on tällä hetkellä +10 astetta celsiusta ja tulle ja sataa kuin saavista kaadettaisiin, joten mieluummin olisin teidän kanssanne siellä vaikka viikon.
Söimme koko ajan ainoastaan hampurilaisia (koska olimme köyhien matkalla). Jos joskus pääsen uudestaan sinne (en ehkä koskaan), niin käyn kerran hienolla aamiaisella hotellissa ja hienolla päivällisellä myös.
Huomenta! Täällä juuri heräillään Vegasin aamuun ja suunnataan kohta kohti seuraavaa etappia. Ruotsinlaivameiningillä tarkoitin lähinnä juhlintaa, jota kaikki kadut ja casinot ovat täynnä. Musiikki pauhaa kovalla ja tuntuu kuin koko ajan olisi jossain baarissa, vaikka itse ei ole täällä juhlimassa. Mutta tiedettiin tämä kyllä edelliseltä reissulta ja siltikin tultiin uudelleen 🙂
Meillä näyttää täällä reissussa vuorottelevan hampurilaiset ja tacot. Molempia saa edullisesti ja tykätään niistä kaikkein eniten. Eilen tosin käytiin Bellagion buffetissa syömässä, se onkin ehkä reissun ainoa isompi ruokailu.
Voi että, jospa siellä Suomessakin tulisi vielä joku päivä lämmintä. Pitää muistaa nauttia tästä 🙂
Me oltiin myöskin viime syksynä Flamingossa pari yötä. Kuukauden Jenkkireissulta Vegas oli se paikka, josta vähiten pidin, mutta kaupunkihan on paljon muutakin kuin Strip. Voisin mennä ehkä joskus uudelleenkin, vaikka sanoinkin paikkaa samallatavoin Amerikkalaisten Ruotsinlaivaksi. 😀 Vegas ei ollut minua varten, mutta huonoon fiilikseen vaikutti myös univelat ja aikaerorasitus, sekä se että olin tuolla flunssaisena. Kun lähdettiin Vegasista Arizonan Pageen seuraavaksi yöksi olin niin helpottunut ja onnellinen siitä hiljaisuudesta ja pimeydestä. Nukuin kuin tukki päästyäni pois Vegasista! 🙂
Meillä yöt ovat olleet Vegasissa aina rauhallisia, lähes mitään ääniä ei ole kuulunut ja olemme nukkuneet tosi hyvin. Paitsi että viime yönä naapuri möykkäsi sen verran paljon, että oli pakko kaivaa korvatulpat esille. Eli ei kyllä ihan häiriöttä olla päästy kuitenkaan! Huh, flunssa + muut haittatekijät Vegasiin yhdistettynä kuulostaa todella huonolle yhdistelmälle. Ei ihme, että oli erityisen ihanaa päästä täältä pois 🙂
Haha, oon niin samaa mieltä Las Vegasista, mutta siitä huolimatta siellä on se jokin, mikä sinne vetää. Flamingo on mun mielestä niin ihana! En voi vastustaa niitä superkitchejä valomainoksia. Me majoituttiin siellä yks yö vuonna 2011 ja ainakin silloin huoneet kaipasi kipeästi päivittämistä, mutta toisaalta olivatpahan ainakin halvat. Ja takasivat pääsyn ehkä hirveimmälli lihatiskipoolille mitä oon kokenu. 😀
Ai te olitte kans Flamingossa! Oon varmasti lukenut sen postauksen aikaisemmin, mutta en muistanut että olitte just tuolla 🙂 Oliskohan ne rempanneet sit sen jälkeen? Huone oli jotenkin kolkko ja muovinen, mutta tilava ja hyvillä näköaloilla varustettu. Ei se kuitenkaan miltään ihan uudelta näyttänyt, mutta ei siinä ollut sellaista vanhaakaan fiilistä.