Aloitin tämän postauksen kirjoittamisen jo muutama viikko sitten, mutta koska WordPress hävitti osan tekstistä, päätin luovuttaa heti alkuunsa. Sitten minulle tarjoutui pieni hetki kaupungilla, joten päätin tehdä jotain sellaista mitä ennenkin: napata läppärin kainaloon ja mennä kahvilaan tai ravintolaan kirjoittamaan (ja vaihtaa otsikon kolmosen kohdalle nelosen). Siispä olen nyt Oulun kauppahallissa Pikku Pandassa syömässä autenttista kiinalaista ruokaa ja tämän mausteisen lämpimän nuudelikeiton lisäksi voisin hyvin kuvitella olevani jossain päin Aasiaa, kun ympärillä kuuluu vain kiinaa (tietenkin pitää olla vilkuilematta tämän pienen kuplan ulkopuolelle, missä näkyy huovutettuja koruja ja Suomi-paitoja). Tätä juuri tarvitsin!
Pieni vauvamme on kasvanut ja kehittynyt hurjasti ja elämä on alkanut näyttää taas lähes normaalille. Tai sanoisinko uudelle normaalille. Me emme ole enää ihan pihalla kaikesta, eikä alkuvuoden pakkolinnoittautumisesta kotiin ole tietoakaan. Pakko oli siis siksi, että ilma oli liian kylmä vauvan kanssa ulkona liikkumiseen, ja auto ei ollut juuri sillä hetkellä käytettävissä, kun sitä olisi eniten tarvittu (ovet jäätyivät kiinni). Silloin tuntui kyllä hieman epätoivoiselta, mutta toisaalta se kuuluu omalla kohdallani jokaiseen talveen, oli vauvaa tai ei. Tänä vuonna pimeys tuntui välillä tavallista pahemmalta, että emme olleet tietenkään päässeet minnekään reissuun sitten Rooman babymoonin. Toisaalta olen tätä ennen istunut niin monta talvea keinovalaistussa toimistossa, että pienikin auringon pilkahdus keskellä päivää oli edistystä siihen nähden.
Alkushokista toivuttuamme varasimme reissun Berliiniin. Ehkä se oli se käännekohta, kun aloimme miettimään elämää muutamaa tuntia ja päivää pidemmälle. Sen jälkeen reissusuunnitelmia on alkanut putkahdella tavalliseen tapaan: taidamme tietää jo alustavasti, missä vietämme syksyn 2019! Tai syysloman, jos tarkkoja ollaan. Silloin voimme vielä matkustaa kahden lentolipun hinnalla.
Haaveilen tällä hetkellä eniten niistä matkoista, joita emme ehtineet toteuttamaan kahdestaan. Niiden aika ei kuitenkaan ole vielä nyt, sillä reissaamme todennäköisesti vain tutuissa paikoissa pari ensimmäistä vuotta. Toisaalta vielä viime viikolla olin järkähtämättömästi sitä mieltä, että haluan ensi keväänä nähdä kirsikankukat Japanissa. Kaukokaipuussani tartuin vihdoin ensimmäistä kertaa kirjaan, kesken jääneeseen Rei Shimuraan, ja päätin pyhittää kaikki päiväuniajat lukemiselle. Ja lounaat sushille aina kuin mahdollista. Hetkellinen todellisuuspako!
Paras vuodenaika, kesä, on ihanasti edessä ja sen jälkeen tulee syksy, joka on myös lempparini! Voisiko tässä enää onnellisempi olla. Blogiakin ehtii päivittämään aina välillä, vaikka enemmän keskitynkin muiden lukemiseen. Tätä postausta kirjoitin monta viikkoa, aina kappale kerrallaan. Taustalla soi Airin Alone in Kyoto ja haaveilu jatkuu vielä vauvan heräämiseen saakka.
Mitä teidän kevääseen ja alkavaan kesään kuuluu?
Auringon alla 
Lapsista sen vaan näkee kuinka nopeaa aika kuluu. En käsitä että teidänkin pikku tyttö on jo 4kk! Saa nähdä mitä sitä kesälle keksii. Kaikki suunnitelmat on vielä avoinna. Se turhauttaa, mutta on toisaalta kutkuttavaa, koska vielä voi oikeastaan päättää ihan mitä vain! Ensi viikolla kuitenkin Unkariin katselemaan kevättä.
ps. voisi joskus nähdä teitä esim. lounaan merkeissä tuossa lähiostarilla.
Eikö olekin ihan käsittämätöntä! Olis kyllä kiva nähdä pian 🙂 Lounas sopii hyvin, kunhan kotiudut reissusta! Ihanaa, että tännekin tuli nyt lämmintä ja aurinkoista, pitää yrittää nauttia kotihuudeista 🙂 Avoimet suunnitelmat ei ole huonot nekään!
Haaveilen myös Japanin matkasta ensi keväälle. Kovasti olen googletellut suosituksia Japanin reissua varten. Millaista reissua sinä olet ajatellut Japanin suhteen? Berliini tai Hampuri (todennäköisesti ensimmäinen halvempien lentojen takia) puolestaan olisi puolestaan haaveissa joulukuulle. Haluaisin päästä Saksan joulumarkkinoille. Vielä kivempi olisi viettää uusi vuosi Saksassa! Aurinkoista alkavaa kesää! 🙂
Jes, muitakin Japanin-haaveilijoita! Mä olin alun perin ajatellut klassista Tokio-Kioto -yhdistelmää (ehkä viikko Tokiossa ja siinä välissä pari päivää Kiotossa, yht 10 päivää), mutta nyt jos lähtisin pienen lapsen kanssa niin en kyllä jaksaisi vaihtaa paikkaa, eli Tokiossa viettäisin sitten koko loman, ja ehkä noin viikko voisi olla sopiva 🙂 Pitää jatkaa haaveilua! Kiitos samoin hyvää alkavaa kesää, nyt onkin ollut ihan huippukelit!