Tammikuussa 2017 pitelin kätösissäni kookospähkinää Phu Quocin -saarella, reilu vuosi myöhemmin vastasyntynyttä vauvaani. Olin ottanut kookoksesta ihanan trooppisen kuvan, jonka laitoin myös läppärini taustakuvaksi inspiroimaan ja muistuttamaan ihanasta reissusta, ja monista tulevista. Siinä se on ollut sitkeästi, tuonut aina iloa sitä vilkaistessani. Nyt se joutui kuitenkin vaihtoon, kun tilalle tuli jotain parempaa: nukkuva vauva.
Tällä hetkellä en olisi missään muualla niin mieluusti kuin kotona. Siltikin, että näen lähes joka yö unta (silloin kun saan nukkua ruhtinaalliset muutamat tunnit kerrallaan) eri paikoista maailmalta, osa tuttuja ja osa käymättömiä. Siellä ne odottavat, että tilanne muuttuu taas ja uskallamme edes ajatella lähtevämme vauvan kanssa johonkin.
Haaveilen edelleen siitä, että pääsisimme kesällä käymään Berliinissä. Puhun siitä vauvalle lähes päivittäin. Kerron mitä kaikkea voisimme siellä tehdä. Ja että joskus vielä lähdemme yhdessä New Yorkiin. Ja ties minne. Aika näyttää, milloin nämä haaveet ovat todellisuutta. Siihen asti viihdymme parhaiten kotona, ensimmäistä kertaa ikinä.
Auringon alla 
Ihana postaus! Tuo kookospähkinä näyttää kyllä siltä, että se enteili vauvaa, kun sillä on napanuora ja kaikki 😀 Mukavia kotipäiviä sinne! Varmasti ehditte seikkailla vielä sydämenne kyllyydestä uuden pikkutravellerin kanssa =) Hän on kyllä niin suloinen ❤ Messuilla muuten oli monta "bloggaajavauvaa" tällä kertaa eli olette kyllä hyvin tässä matkabloggaajien vauvabuumissa ja trendissä messissä siellä, vaikkette messuille päässeetkään 😉
Voi kiitos Ulla, miten ihana kommentti! Haha, no tosiaan kookoksella on kuin onkin napanuora, miten en tuota aikaisemmin tajunnut 😀 Ja hyvä tietää, etten ihan tipahtanut kelkasta vaan oon jopa trendikäs! Kyllä täältä kotoa varmasti vielä maailmalle ponnistetaan, vaikka se välillä nyt tuntuukin kaiken uuden keskellä niin epätodennäköiselle 😀
Oikein paljon onnea tuoreesta tulokkaasta ja ruusunpunaista vauva-arkea teille! 🙂 Kyllä ne reissutkin siellä tulevaisuudessa sitten odottelee!
Kiitos Sofia! Ehkä tauko tekee ihan hyvää reissaamisestakin, ainakin seuraava matka on jotain todella erityistä sitten 🙂
Hurjasti onnea vielä täälläkin ihanasta pienestä vauvasta! 🙂 Onneksi kevät tulee pikavauhtia ja ehkä nämä kelitkin sen myötä lämpenee pikkuhiljaa. Nauttikaa kotiajoista ja uudenlaisesta seikkailusta. Kyllä se New York odottaa siellä koko teidän perhettä ihmettelemään. 😉
Kiitos Katja! Kyllä se kevät tulee vielä Ouluunkin, nytkin on niin kaunis sää (mutta harmillisen kylmä!). Tämä on kyllä ihan uudenlainen seikkailu, ja vaikka meillä onkin ehkä välillä kartta hukassa, niin eiköhän me kuitenkin löydetä perille 🙂
Onnea vielä tätäkin kautta, ihana tuhisija kuvassa! Maailma on valmis pienelle matkaajalle ja lähdette, kun oikealta tuntuu 🙂 Itsekin olen ihan kauhean malttamaton, ensinnäkin reissukaverin saapumiseen ja toisekseen reissuun pääsemiseen. Lähes päivittäin huokailen miehelle jotain lentotarjouksia, että päästäispä jo. Veikkaan, että poitsun saapuessa ei enää olekaan ihan niin kiire maailmalle.
Voi kiitos! Kuulostaa niin tutulta, oikein pahaa tekee katsoa kaikkia tarjouksia joihin muussa tilanteessa olisimme tarttuneet jo sata kertaa. Mutta nyt vaan odotellaan, että nähdään millainen reissukaveri meidän vauvasta tulee 🙂 Ja ymmärrän tuonkin, että olo on malttamaton vauvan syntymisen suhteen. Sanon varmasti samaa kuin kaikki muutkin, että lepää vielä kun voit (jos olo ei ole niin tukala), sitä tulee vielä kaipaamaan 😀
Onnittelut uudesta perheenjäsenestä – vauvat on ihania 🙂 (ja kohta vauva onkin jo 15-v) 😀
Kiitos Ellu! Vauvat tuntuvat kyllä kasvavan huimaa vauhtia ihan muutamassa viikossa 🙂 Saati sitten 15 vuodessa 😀