Lennot Filippiineille ja takaisin

Kirjoittelen tämän postauksen heti tuoreeltaan saavuttuamme takaisin kotiin. Sinällään lentäminen Filippiineille tapahtuu ihan samalla tavalla kuin minne tahansa muualle, mutta toisaalta joistakin vinkeistä saattaa olla hyötyä lomaa suunnitellessa. Meillä Filippiinit valikoitui osaksi Aasian lomaamme muutaman kriteerin perusteella: 1) meillä oli jo lennot Hongkongiin, emmekä halunneet viettää siellä koko aikaa, 2) halusimme kaupungin rinnalle rennon rantakohteen, 3) rannan piti olla ihastuneita huokauksia herättävä ja 4) sinne pitäisi olla suhteellisen nopea matkustaa. Lopulta päädyimme Boracayn saareen, jonne matkustaa päivittäin paljon turisteja ja joka sitä myötä on helposti saavutettavissa, vaikka sinne ei pääsekään suoralla lennolla Hongkongista. Lennot Boracaylle menivät siis väistämättä Manilan kautta, joka on taas kuuleman mukaan ehkä Aasian tympein lentokenttä. Itse keksin tähän heti kaksi syytä: mikäli terminaalia pitäisi vaihtaa, pitäisi se tehdä taksissa (todennäköisesti) ruuhka-aikaan istuen ja toisekseen Manilan kenttä ei ole se maailman kehittynein ylipäätään. Me katsoimme lentomme niin, että terminaalia ei pidä vaihtaa ja toisaalta, että kaikki lennot ovat samalla lipulla (täten en löytänyt muita vaihtoehtoja kuin Cebu Pacific Airin). Vaihtoaikaa varasin menolle melkein kolme tuntia ja paluulle reilu neljä, sillä en missään nimessä halunnut missata Hongkongin konetta, vaikka meillä olikin siellä kokonainen vuorokausi ennen Suomeen paluuta, eli pelivaraa oli. Kolme tuntia vaihtoaikaa Manilassa ilman terminaalin vaihtoa on todennäköisesti aika minimi. Siltikin, että meillä kaikki sujui alkuun erittäin jouhevasti: lento saapui vain 40min myöhässä, koneesta päästiin ulos vain jonkun aikaa rullailtuamme, passintarkastuksesta ja terveystietolapputiskistä selvisimme ilman sen suurempia jonottamisia ja laukutkin saapuivat piakkoin. Niin, laukut pitää joka tapauksessa käydä hakemassa hihnalta ja viedä tullin läpi ja taas eteenpäin lähtöselvitykseen. Lähtöselvitys sujui sekin nopeasti ja emme joutuneet maksamaan Manilan kentältä lähtiessä terminal fee:tä, vaikka paluulennolla jouduimmekin. Ihmeeksemme Manilan kentällä oli jopa ilmainen ja toimiva netti. Ihmettelimmekin, että onko Manilan kentästä saatu kuva vähän turhan negatiivinen, kun kaikki sujui hyvin lukuunottamatta sitä, että ruokatarjonta oli melko kehnoa. Lähdimme luottavaisin mielin kotimaan lentojen portillemme, ja siellä se kaaos sitten alkoikin. Lähtöaula Cebu Pacificin kotimaan lennoille sijaitsi alakerrassa, josta oli bussikyyditys koneelle. Halli oli jo ihan täynnä porukkaa, kun saavuimme sinne, ja kuten myöhemmin huomasimme, niin kaikki lennot olivat lähdössä myöhässä, joten istumapaikkatilanne ei sitä myötä päässyt ainakaan helpottamaan. Odottelimme toiveikkaana, josko omasta lennostamme tulisi edes jotain tietoa jollekin näytölle, mutta se oli ihan turhaa. Näytöt eivät olleet millään muotoa ajan tasalla ja lentojen tilanteista ilmoitettiin pahvikyltein. Tai epämääräisillä paperilapuilla. Kuulutuksista ei saanut juuri selvää, sillä niiden äänenlaatu oli niin huonoa tasoa. Onneksi emme kuitenkaan poistuneet salista mihinkään ja kävimme välillä hiillostamassa henkilökuntaa, sillä yhtäkkiä, vasten aikaisempia tietoja, lentoamme alettiinkin lastaamaan noin tunnin verran myöhässä. Lopulta istuimme kuitenkin yli tunnin verran odottamassa koneen sisällä lähtölupaa ja myöhemmin vielä kiitoradan jonossa lisää. Kaiken kaikkiaan myöhästyimme parisen tuntia, mutta itse Kalibon kentällä aikaa ei mennyt juuri kymmentä minuuttia pidempään. Me olimme järjestäneet kyydin jo ennakkoon My Boracay Guiden kautta Kalibosta Caticlaniin (70km) ja samaan hommaan kuului myös laivamatka sekä kyyti hotellille Boracaylla. Voin suositella, jos haluaa päästä helpolla! Jokaisessa paikassa (Kalibo, Caticlanin satama, Boracayn satama) meitä oltiin heti vastassa ja pääsimme suoraan seuraavaan kulkuneuvoon. Vaikka siis olimme kaksi tuntia myöhässä. Paluu oli sitten taas oma juttunsa, sillä nyt lähdimme takaisin Boracayn läheisimmältä lentokentältä Caticlanilta. Caticlanin kentälle on vain noin kilometrin matka satamasta ja sen voi taittaa halutessaan kävellen tai ihan kätevästi myös mopotaksilla, jotka maksetaan ennakkoon satamaa vastapäätä kadulla sijaitsevaan pisteeseen. Lentokentällä tarkistetaan liput ja passit ennen kuin lentokenttärakennukseen pääsee sisälle. Lähtöselvityksessä on taas pari tärkeää kohtaa: jos et asu määränpäässäsi (meillä esim. Hongkong), niin sinun täytyy esittää myös jatkolentolippusi. Meillä kyseinen paperi oli päässyt hukkumaan ja tovin sitä etsittyämme jouduimme toteamaan virkalijalle, ettei paperia löydy, mutta jatkolennot ovat seuraavana päivä Suomeen. Ei kelvannut, vaan liput pitää olla esittää ja piste. Onneksi kentällä oli kuitenkin toimiva netti, jonka tunnukset pystyi hakemaan turvatarkastuksen tädiltä. Sain sähköpostini auki ja näytettyä vahvistuksen sitä kautta ja sehän tietty kelpasi. Mutta vielä emme päässeet näin helpolla lähtöselvityksestä, vaan lopuksi jokainen matkustaja punnittiin vaa’alla. Kyllä! En ole vielä koskaan moiseen törmännyt ja olisin voinut hyvin vetää tästä paniikkikohtauksen, mutta onneksi lukemaa ei sentään näytetty muille kuin virkailijalle, ja lisäksi kaikki käsimatkatavaralaukut piti olla sylissä todellisen painon kirjaamiseksi, joten lomafiilis säilyi kuitenkin ihan hyvänä eikä laihista ollut tarpeen aloittaa kesken loman. Caticlanin kenttä on todella pieni, mikä oli odotettavissakin. Kentällä on kaksi porttia, jotka ovat vierekkäiset ovet suoraan ulos. Lentoyhtiöt tarjosivat hauskasti sateenvarjoja kaikille, jotka joutuivat sateessa juoksemaan koneeseen. Meidän kohdalla sade lakkasi ja ylipäätään koneemme taisi olla ainoa, joka lähti sinä aamupäivänä ajallaan (tai itse asiassa jopa selvästi etuajassa). Manilassa meillä oli hyvää aikaa käydä salaa vilkuilemassa matkalaukkuhihnaa sillä mielellä, että laukkumme eivät sittenkään siirtyisi automaattisesti Hongkongin koneeseen (kuten virkailija oli luvannut). Jouduimme kuitenkin toteamaan, että laukut eivät pyörineet ainakaan Manilan hihnalla, joten mahdollisesti ne ihan oikeasti siirtyisivät automaattisesti. Ja kyllähän ne siirtyivätkin, ja lopulta olimme Hongkongissa täysin ajoissa ja molempien matkalaukut turvallisesti hallussa. Sanottakoon vielä, että ainakin Cebu Pacificin lennolla Boracaylle (konetyyppinä ATR) ei voi olla suurempaa ruumaan menevää laukkua kuin 10kg, joka maksetaan lentoyhtiölle erikseen. Niinpä meilläkin oli koko reissumme ajan vain pienet laukut + käsimatkatavarat. Monet paikalliset ottivat kyllä koneeseen sisälle vaikka kuinka monta kapsäkkiä ja trolleria, joten ilmeisesti he välttivät näin lisämaksun (joka ei ole kyllä länkkärille suuri).