Päällimmäiset fiilikset Italian reissusta

Jos viime kesänä toteutettiin yksi iso matkailuhaave Usan länsirannikon road tripin muodossa, voidaan tänä kesänä vetää viiva yli hieman pienemmälle haaveelle. Pohjois-Italian järviseudun kiertely höystettynä muutamalla isolla ja tunnetulla kaupungilla oli monipuolinen loma, joka tarjosi joka päivä jotain vähän uutta ja erilaista. 8 kokonaista ajopäivää, 9 yötä, meni hujauksessa. Instagram-tililleni kertyi tuossa ajassa yli sata kuvaa, ne toimikoot tässä postauksessa kuvituksena, alkupaloina tulevista Italia-postauksista.

Koko reissun suunnittelu alkoi joulukuussa ajatuksesta: ensi kesälle pitää saada jotkut halvat lennot jonnekin. Halvat siksi, että tuleva häämatka olisi syksyllä, joten kesän matka tehtäisiin pienemmällä budjetilla. Toinen ajatus oli viettää lyhyt kaupunkiloma Milanossa. Sitten vuokrata auto päiväksi tai kahdeksi. Ja siitä se sitten lähtikin, muutama kymmenen eri paikkaa, yhdeksän eri hotellia ja 1200 ajettua kilometriä. Onneksi välimatkat olivat lyhyitä, muuten olisimme viettäneet reissussa enemmänkin aikaa autossa.

Matka alkoi siis Milanosta, tarkemmin ottaen Malpensasta, missä päälentokenttä sijaitsee. Olimme perillä illalla ja majoituimme lentokentän läheiseen Novoteliin, josta starttailimme aamulla hyvin levänneenä kohti ensimmäistä etappiamme, Como-järveä ja Bellagiota. Ajoimme Comon kaupungin läpi, mutta emme saaneet autoa mihinkään parkkiin, joten jatkoimme saman tien matkaa järvenrantatietä kohti niemen kärjessä sijaitsevaa Bellagiota. Järvimaisemat olivat upeat ja niitä olisi voinut pysähtyä kuvaamaan tämän tästä, mutta kiemurainen tie ja kiihkeät italialaiset kuskit pakottivat välillä ajamaan vain eteenpäin paremmalle pysähdyspaikalle.

Bellagioon saavuttiin ajoissa ja navigaattorin ohjeistamana ajelimme läpi vanhan keskustan kapeaa ja turistien kansoittamaa päätietä. Päädyimme Bellagion kärkeen näköalapaikalle, mistä oli lyhyt matka keskustaan. Hotellimme oli ylempänä rinteessä ja se tarjosi ihan mielettömän näköalan alas Bellagioon ja järvelle! Illalla sää yllätti meidät ravintolaillallisen jälkeen ja jouduimme juoksemaan autollemme todellisessa kaatosateessa, ilman sateenvarjoja! Lopputuloksena oli märkääkin märemmät vaatteet, jotka eivät kuivaneet yöllä hotellissa, joten seuraavana aamuna lähdimme tyylikkäästi liikkeelle vaatteet leviteltynä pitkin autoa lämmityslaitteen huutaessa täysillä. Toimi!

Bellagio oli ainoa Comon kohteemme ja suuntasimme kohti Gardaa. Välissä kävimme ihastelemassa Bergamon vanhaa kaupunkia korkeuksissa ja sitten ajoimme Gardan eteläkärkeen Sirmioneen. Sade ei hellittänyt vielä täälläkään ja kirosimme Italian kesää, joka oli aikaisempien kokemuksiemme mukaan kuiva ja turhankin lämmin. Nyt lämpömittari näytti paria kymmentä ja kosteus oli jopa hieman koleaa – ainakin ilman kuivia, pitkähihaisia vaatteita!

Sateen jälkeen Garda-järvi näytti illalla satumaisen valkoiselle ja söimme reissun ensimmäiset pizzamme mielettömissä rantamaisemissa. Seuraavana aamuna kipaisimme ennen huoneen luovutusta Sirmionen vanhaan kaupunkiin, joka oli muutaman kilometrin päässä kapealla niemellä. Sirmionen juttu on järvimaisemien lisäksi vanha linnoitus vallihautoineen, joka toimii porttina vanhaan kaupunkiin.

Gardaa lähdettiin kiertämään länsirannikon puolelta. Maisemat olivat upeita monin paikoin, mutta pysähdyimme vasta Limonessa, joka sijaitsikin todella lähellä päivän pääetappia Rivaa. Riva oli käymistämme Gardan paikoista suurin ja jossain määrin vähän kaupunkimainen. Ja kaunis! Söimme ihanaa kotitekoista pastaa tunnelmallisesti katedraalin ja jylhien vuorien varjossa.

Lähdimme laskeutumaan takas alaspäin itärannikkoa pitkin ja pysähdyimme ensimmäistä kertaa Malcesinessa. Tarkoituksena oli mennä köysihissillä yläilmoihin, mutta koska hinta oli suolainen ja vuorenrinne sumuinen, jätimme homman väliin riskibisneksenä ja sen sijaan kävimme kävelemässä vanhassakaupungissa. Gardan itärannikolla oli paljon uimarantoja ja lopulta pysähdyimme yhdelle ja kävimme puolikoimassa viilentävässä ja kirkkaassa vedessä.

Kolmen järvimaisemissa vietetyn yön jälkeen olimme yhden yön Veronassa ja kävimme illalla pyörähtämässä kaupungilla. Verona oli yllättävän täynnä turisteja, mutta myös yllättävän kaunis omiin odotuksiini nähden. Mutta kauniin kaupungin jättipotin räjäytti odotetusti seuraavana päivänä Venetsia. Eihän siitä pääse mihinkään, että ne kanaalit turkoosine vesineen ja värikkäine, rapistuneine taloineen upposi minuun ihan täysillä. Huolimatta siitä, että katukuva oli tupaten täynnä muita turisteja kameroineen.

Venetsiasta ajoimme pisimmän yksittäisen automatkamme alas Modenaan, joka kuuluu Emilia Romagnan herkullisista ruuista tunnettuun alueeseen. Kävimme kävelemässä keskustassa sen verran, että kiertelimme kauppahallimaisella ruokatorilla ja ihastelimme niin tuoreita vihanneksia ja hedelmiä kuin isoja parmesan-kiekkoja ja katosta roikkuvia ilmakuivattuja kinkkuja.

Seuraavaksi oli vuorossa pikainen visiitti Bolognaan, joka vaikutti kivalle kaupungille ja ansaitsisi joskus pidemmänkin oleskelun kuin tunnin tai pari. Mutta meidän piti jatkaa matkaa Maranelloon, jossa kävimme Ferrari-museossa. Maranellosta ajelimme Reggio Emiliaan, joka oli sen verran paikallinen kaupunki, että ravintolat aukaisivat ovensa nälkäisille vasta seitsemältä. Odotellessa kiertelimme hieman vanhaa kaupunkia, näimme kahdet häät ja lopulta päädyimme italialaiseen ratkaisuun ja menimme nauttimaan aperitiivit ennen illallista ja saimme eteemme juoman hinnalla myös ison lautasen sipulifocacciaa, nam!

Reggio Emilian jälkeen ajoimme Parman kaupunkiin ja teimme pienen kierroksen keskustassa. Pettymyksekseni ruoka ei ollut kovin näyttävästi esillä ruuasta tunnetussa kaupungissa, tai sitten emme osanneet mennä oikeille huudeille. Pieni etukäteissuunnittelu ei siis välttämättä olis pahasta. Päivän pääetappimme oli Cremona, jossa saimme hotelliltamme lainaan polkupyörät ja hurautimme niillä keskustaan. Cremona oli myös positiivinen yllätys ja vietimme hauskan illan hyvän pastan, viinin ja gelaton kera.

Ja sitten vielä loppuhuipennuksena vilkas Milano. Hotellimme sijaitsi kauempana keskustasta, mutta metroasema oli ihan vieressä, joten lähdimme kylille kuten isossa kaupungissa konsanaan ja jätimme auton hotellille. Ihastelimme hetken duomoa (tietenkin), kävelimme sen viereisen luksusostarin läpi ja söimme kadulla hieman välipalaa. Sitten eksyimme ihan vahingossa hyvistä aikeista huolimatta ostoskadulle ja tein muutaman alelöydön. Muutoin reissussa ostettiin tällä kertaa vain ruokaa!

Söimme illallista keskustan turistipaikkojen sijaan hotellimme läheisessä ravintolassa. Viimeiset pastat maistuivat hyville (eivät kylläkään läheskään reissun parhaille), mutta tiramisu sai meidät pettymään. Onneksi olimme syöneet ihanaa tiramisua Rivassa! Sade yllätti meidät taas kesken illallisen ja kastuimme lopulta kotimatkalla läpimäräksi, joskaan ei ihan niin pahasti kuin reissun alussa. Pitäisikin käydä katsomassa joko vaatteet ovat kuivaneet nyt, kun olemme olleet yhden yön kotona!

Viimeiseksi aamuksi navigaattori järjesti meille ylimääräisen jännitysnäytelmän menemällä sekaisin muuttuneiden tiejärjestelyiden takia matkalla autovuokraamolle, mutta siitä selvittiin lopulta vaihtamalla vanhanaikaiseen navigointiin: kylttien seuraamiseen. Loppu hyvin, kaikki hyvin, ja olemme onnellisesti kotona emmekä harhaile italialaisella maaseudulla (enää!).

Ja lupasin kai otsikossa niitä fiiliksiä, enkä matkakertomusta! No fiilis on hyvä, maisemat todella kauniita ja kylät ja kaupungin viehättäviä. Auton kanssa kaikki meni hyvin, samoin liikenteen, joka ei ollut yhtään niin hurjaa kuin väitetään. Kaikki yhdeksän eri hotelliamme olivat odotuksia parempia ja hintaansa (n. 40-75e) nähden hyviä. Osa jopa persoonallisia, mistä saa aina plussaa! Italia on ihana maa, ja vaikka uskon pitäväni nyt hieman taukoa kolmen reissun jälkeen, ei tämä varmasti ollut viimeinen matka sinne.