11 faktaa -haaste, minä matkailijana

Ihana Ulla, intohimoinen New York -fani, heitti minulle blogeissa kiertävän 11 faktaa haasteen, jossa kerrotaan 11 satunnaista asiaa itsestä ja lopuksi vastataan haasteen esittäjän antamiin 11 kysymykseen. Kiitos Ulla haasteesta, otan sen heti nyt vastaan, sillä vaikka flunssasta johtuen henki pihisee, niin pihiseepä kuitenkin. Ja lisäksi, nyt kun totuin bloggaamaan päivittäin, on siitä vaikea päästää irti.

1. Aloitetaan rahasta. Kuten monilla muillakin matkabloggareilla, myös minä ajattelen hintoja ja rahasummia lentojen/matkojen hintoina. Esimerkiksi näin: jos jättää yhden 8e lounaan ostamatta viikossa, säästää kuukaudessa yli 30e eli vuodessa melkein 400e ja sillä tekee yhden Euroopan viikonloppuloman. Usein nämä vertailut liittyy kalliimpiin ostoksiin (tällä hintaa saisi Nykin lennot) tai säästämiseen. Hintojen vertaaminen ”menetettyihin” tai saavutettuihin matkoihin tuo perspektiiviä.

2. Panostan matkoillani harvoin laatuun: lennot on usein halvimmat mahdolliset, hotellissa tärkeintä on hyvä sijainti, tykkään syödä edullisesti ja taksia käytämme vain pakon edessä. Mutta jos lentomukavuus (paremmat aikataulut, ei välilaskuja, lyhyempi matkustusaika) paranee pienellä panostuksella, valitsen mukavuudenhaluisena paremman vaihtoehdon. Myös parempitasoisilla hotelleilla on paikkansa, kuten häämatkalla. Pääsääntöisesti kuitenkin matkoissa määrä korvaa laadun!

3. Ennen matkalle lähtöä minusta on kiva elää pihisti, sillä reissussa syömme kuitenkin lähes poikkeuksetta vain ulkona. Koska harrastan ruuanlaittoa kotona jatkuvasti, en usko, että haluaisin kokkailla mitään reissussa. Vaikka se onkin harrastukseni.

4. Silti haluan ehdottomasti kierrellä ulkomailla ruokakauppoja. Ihastelen vihannestiskejä ja koluan hyllyjä läpi. Haluaisin ostaa puolet kaupasta mukaani, mutta usein mukaan päätyy käytännön syistä vain mausteita tai muuta helppoa kuljetettavaa (yleensä esimerkiksi sinappia, hilloa tai chilikastiketta). Tällä kertaa matkalaukuissa oli tietoisesti tilaa, joten ruokakaupasta lähti mukaan erilaisia kastikkeita ja muuta mukavaa, kuten Oreo-keksejä ja keltaisia maissitortilloja.

5. Tajusin juuri tätä kirjoittaessani, että mihin ihmeeseen laitoin mukaan ostamani Butterfinger-patukat?? Jaiks! Ei ole tullut vastaan!

6. Kotona käyn ruokakaupassa lähes joka reissulla ihailemassa Amerikka-hyllyä. Ihailemassa siksi, että onhan ne tuotteet aika suolaisen hintaisia täällä meillä, pieninä erinä tuotuina. Silti on pakko välillä ostaa jotain pientä.

7. Kaikista huonointa matkustamisessa on erossaolo koirastamme Aadasta. Ikävöin Aadaa jo ennen varsinaista lähtöä ja joka ikinen kerta viimeisenä päivänä ennen lähtöä vannon mielessäni, että en lähde enää koskaan mihinkään enkä ”hylkää” koiraa enää kertaakaan. Tiedän kyllä, että se pärjää vallan mainiosti hoitopaikoissaan. Mutta minun on vaikea pärjätä ilman koiraa.

8. Ensimmäinen työmatkani oli vuosia sitten Gran Canarialle. Olin pakannut mukaan viiden päivän reissulle (ainoan) ylisuuren matkalaukkuni, joten meidät vastaanottanut herra luuli minun muuttavan saarelle pysyvästi.

9. Silti minulla ei ollut mukana pikkumustaa tai muuta, tarpeeksi juhlavaa mekkoa yllättäviin tapahtumiin, kuten illalliseen hotellin johtajan kanssa viiden tähden hotellissa, jossa yövyimme. Mikä aloittelijan virhe! Ostin sitten hätäpäissäni hienot kengät tavallisen mekon kanssa, kun sopivaa kolttua ei löytynyt kaupasta. Tapaaminen peruuntui viime hetkillä.

10. Inhoan lentokoneruokaa, se haisee ja maistuu aina samalla ruokalajista riippumatta! Yhteen aikaan en edes raottanut koko foliokantta, söin maksimissaan sämpylää ja salaattia, sillä pelkkä haju sai aikaan oksettavan olon. Nykyään pystyn syömään ruokaa enemmän tai vähemmän ja paras ruoka viime vuosina on ollut Finnairin Lontoon lennolla, missä oli falafel-pyöryköitä, fetajuustokuutioita ja tsatsikia pienen sämpylän kera. Tai sitten Jenkkien sisäisellä AA:n lennolla ostettu (perus) juustotarjotin.

11. Olen lentänyt muillakin kuin matkustajakoneilla. 17-vuotiaana pääsin isäni järjestämänä lentämään hävittäjällä (Fouga). Ja ihan oikeasti lentämään. Ainakin viiden sekunnin ajan! Lentäjä teki koneella mm. silmukan, missä minulla kokemattomuuttani hävisi näkö molempien kaarteiden aikana, kun veri pakeni päästä. Kokemus oli kyllä ainutlaatuinen ja mieletön!

Ja sitten ne kysymykset!

1. Kärsitkö lentopelosta? En. Mutta huomaan kyllä, että vanhetessa itsesuojeluvaisto paranee ja lentäminen alkaa olla asteen epävarmemman oloista kuin aikaisemmin. En siltikään voi sanoa pelkääväni lentämistä oikeastaan ollenkaan.

2. Kerro jokin hauska kommellus, joka sinulle on matkalla sattunut. Eläinrakkaina ihmisinä minä ja siskoni huolestuimme kerran Intiassa hotellimme ulkopuolella olevasta kulkukoirasta Epätoivosta, joksi olimme sen ristineet. Koiran kieli roikkui osittain suun ulkopuolella hiekkaisena. Veimme koiralle vettä ja yritimme juottaa sitä, mutta koira ei avannut edes suutansa. Päättelimme, että koira on kenties purrut jostain syystä pahasti kieleensä eikä voi aukaista suuta. Keskustelimme epätoivoisina mitä voisimme tehdä asialle, katsommeko koiran suuhun varovasti vai yritämmekö viedä sen eläinlääkärille. Olimme jo ryhtymässä toimeen, kun huomasimme muutoksen koiran kielessä: se oli edelleen hieman ulkona, mutta hiekka oli hävinnyt! Koira oli siis käyttänyt kieltänsä suussa ja oli ainakin siltä osin täysin kunnossa ja me saimme nukkua yömme rauhassa.

3. Jos rahasta ei tarvitsisi välittää, mikä olisi unelmiesi matka? Tämän luulisi olevan helppo kysymys matkailua harrastavalle, mutta ei se ole. Toisin kuin monet muut, en haluaisi lähteä pitkälle, esim. vuoden kestävälle maailmanympärysmatkalle. Pelkäisin, että turtuisin jo alkuvaiheessa, eikä jokainen uusi paikka tuntuisikaan niin hienolle ja mielenkiintoiselle, kuin kotisohvalta käsin voisi kuvitella. Myöskään mikään yksittäinen matkahaave ei ole ylitse muiden, sillä minulla on iso kasa pienempiä matkahaaveita. Haluaisin mm. tehdä pienen aavikkosafarin Saharassa, matkustaa uudelleen Pariisiin, kävellä kilometrien mittaisella leveällä hiekkarannalla Brasiliassa, käydä kaikissa Aasian metropoleissa, ihastella kirsikankukkia Japanissa, viettää rauhallisen viikonlopun Tukholmassa ja ajella autolla vähän joka kolkassa Jenkeissä. Esimerkiksi siis.

4. Lempijuomasi? Oman mökkikaivon vesi! Sitä kun pullottaisi, niin voisi myydä aika kalliilla maailman metropoleihin!

5. Mitä kotimaankohdetta suosittelet? Kesäisin kaikki kaupungit heräävät eloon, mutta näin puoluleellisesti voisin suositella Kuopiota ja Oulua.

6. Kun olet matkalla, mitä kaipaat kotoa eniten? Taisikin tuossa aikaisemmin tulla ilmi, että koiraamme Aadaa. Ja salmiakkia!

7. Miten reagoisit, jos sinut vietäisiin tunnin varoitusajalla yllätysmatkalle, jonka kohde selviäisi vasta lentokentällä? Jee! Mukana! Eniten huolettaisi se, olisinko levännyt tarpeeksi ennen yllätysreissua, jotta en väsyisi heti alkumatkasta.

8. Jos sinusta tehtäisiin elokuva, kenet valitsisit näyttelemään pääosaa eli sinua? Maailman hankalin kysymys, sillä en ole kyllä koskaan miettinyt vastaavaa aikaisemmin. Nuorempana koulussa sain usein kommentteja, että näytän erinäisiltä tunnetuilta näyttelijöiltä (mm. Michelle Williams). Mutta vain silloin, kun he itkevät. Näytän siis itkevältä näyttelijältä! Enkä edes itkenyt koulussa, koskaan. Tai ok, kerran tokaluokalla kun kaaduin pahasti!

9. Rakkain matkamuistosi? Kaikki sellaiset, joihin liittyy jokin tarina. Kuten Berliinistä ”pöllitty” mainosjuliste.

10. Onko olemassa jokin matkakohde, joka on vienyt sydämesi ja jonne haluat palata aina uudelleen? Ilmeisesti se on New York, koska olen matkustanut sinne jo useamman kerran, vaikka vannoin joku vuosi sitten, että näin ei tule tapahtumaan. Toisaalta on kiva, että on sellainen paikka, jonne on helppo mennä milloin tahansa.

11. Mikä on ollut koskettavinta, mitä olet matkalla nähnyt/kokenut? Ensimmäisenä tulee mieleen eläimet, lähinnä kulkukoirat ja -kissat. Voisin tuoda kotiin ne kaikki!