Katselin juuri vanhoja valokuvia (tai vanhoja ja vanhoja, osa oli alle vuosi sitten otettuja!) ja pysähdyin kaikkein pisimpään ihailemaan Times Squaren kuvia. Tuo vihattu ja rakastettu paikka, jolle varmasti jokainen New Yorkiin matkustava etsiytyy ainakin ensimmäisellä reissullaan. Paitsi minä.
Mutta toinen kerta korjasi senkin. Oli hurrikaani Irenen jälkeisiä päiviä, jolloin vielä satoi vettä. Kävelimme kartan kanssa kohti Times Squarea ja ihan yhtäkkiä se oli kulman takana: aukio, joka ei ole kovin suuri, mutta jonka valovoima oli harmaan sadepäivän keskellä surrealistinen. Aukion toisessa päässä on punaiset portaat, joilla ihmiset istuvat hyvällä säällä. Huonolla säällä siellä ei tietenkään istu ketään.
Kiipeämme portaat ylös ja ihailemme maisemaa. Urbaania viidakkoa, jossa Mäkkärin jättimäinen logo loistaa muiden mainosvalojen kanssa kilpaa. Mainokset ovat kaikessa räikeydessään ja kirjavuudessaan jopa rauhallisia, kun ne sulautuvat yhdeksi möykyksi. Ja rauhallista on aukiollakin: miljoonakaupungin keskeisimmällä paikalla ei vilise ihmisiä yhtään niin paljoa kuin olisi odottanut.
Myöhemmin päätämme vierailla Times Squarella ilta-aikaan. Nousemme metrotunnelista pimeään ja lämpimään loppukesän iltaan ja hämmästymme taas aukion tullessa yhtäkkiä nurkan takaa, vaikka osaammekin odottaa sitä. Rauhallisuus on vaihtunut musiikkiin ja satoihin ihmisiin. Jopa Sinkkuelämästä tutut merimiehet ovat saapuneet kaupunkiin ja paikka on niin elävä kun voi. Tunnelma on unohtumaton ja taas kerran epätodellinen!
Sitten ne toisenlaiset tarinat: Uuden vuoden aikaan Times Squarella tuulee kylmästi, portaat on suljettuna monta päivää ja itse juhlinnan aikana alueelle on pääsymaksu ja valtava tungos. Kesäkuumalla taas olet näännyksissä tulossa metrolla jostain päin kaupunkia ja haluaisit vain nopeasti ostaa vettä ja kipittää hotellielle. Mutta kun tungos on hirveä ja joka paikassa joku turisti pyörii kameran kanssa. Pikaisella yhden yön visiitillä et edes jaksa ajatella aukiolla käymistä, vaikka hotelli sijaitsee ihan kulman takana. Mikä tässä paikassa oikein viehättikään?
Niin, emme tule varmasti koskaan kokemaan sitä ensimmäisen kerran fiilistä, mutta olen onnellinen, että olen nähnyt myös sen puolen Times Squaresta. Harvoin kiittelen sateista ilmaa, mutta tänne se sopii!
Auringon alla 
Huippukiva postaus! Tosi kiva oli lukea sun mietteitä, koska mun koulureitti kulki vuonna 2011 tuon läpi ja se oli mulle terapiaa, kun olin halunnut niin pitkään Pohjois-Suomesta maailman metropoleihin. Muistan vain muutaman kerran hermostuneeni ihmismäärästä, juuri silloin kuin olisi kiireessä halunnut päästä massan ohi. Mutta yleensä tykkään paikasta niin psykedeelinen kuin se onkin. Siellä on todella totta sanonta, että tuo kaupunki ei nuku koskaan.
Kun Osama Bin Laden saatiin hengiltä, täyttyi Times Square juhlijoista käsittämättömän äkkiä vaikka oli myöhäinen ilta. Samoin kello viideltä aamulla näin miten TS oli täynnä kuninkaallisten häiden juhlijoita vaikka kyseessä oli Britanian kuninkaalliset. Hassu paikka! 🙂 Vielä kaks kuukautta ja sitten pääsen taas käymään tuolla! Can’t wait!
Kiitos Ulla! Voi vitsi, sulla on ollut ihan paras koulureitti! Ja olis kyllä niin hauska asua Nykissä joskus, saiskohan siitä kaupungista sitten tarpeekseen? Ilmeisesti ei 😉
Ihan totta, että kun Pohjois-Suomesta (tai Suomesta ylipäätään) kun jonnekin muualle pääsee, niin on vaan positiivista, että on täysin erilaista. Kyllähän sitä rauhallisuutta ehtii kokea täällä pohjoisessakin. Ihmisvilinä voi olla myös rauhoittavaa siinä mielessä, että siitä ei ainakaan erotu yksilönä vaan voi mennä täysin virran mukana 🙂
Ihanaa, kaksi kuukautta menee varmasti nopeasti! Kesäkuinen Nyki on kyllä mitä ihanin!
Aivan mahtavia kuvia ja tunnelmia! Tulee mieleen Tokion Shibuya, sielläkin on suuria värikkäitä mainostaluja ja väkeä enemmän kuin sallii. Onhan tuo Time Square sellainen paikka, että pitäisi siellä edes kerran elämässään käydä vilkaisemassa menoa 🙂
Kiitos Katja! 🙂 En ole käynyt Tokiossa, mutta olen saanut sellaisen kuvan, että samantyylisestä paikasta on kyse. Oiskohan Tokion versio vielä överimpi? Sekin pitää kyllä joskus kokea, edes sitten sen kuuluisan yhden kerran elämässä 🙂
Minäkin olen istunut punaisilla portailla ja syönyt hampurilaista. Viisi päivää vietimme New Yorkissa syksyllä 2012 lämpimällä ilmalla. Ja nähtiin niin paljon kuin mahdollista, koska tod.näk. kävin siellä vain sen yhden ainoan kerran. Jostakin tuosta läheltä poikani kävi ostamassa liput puoleen hintaan Oopperan Kummitukseen. Sekin oli hieno kokemus.
Sinä, Heidi, matkustat varmasti paljon ja käyt monta kertaa New Yorkissa ja muualla. Itse olen juuri toipunut lonkkaleikkauksesta ja suunnittelen kyllä matkaa ensi talveksi, tod. näk. Kuubaan. Se on tuttu kohde ja siellä on minunkin helppo selviytyä jopa yksin. (mies ei matkusta minnekään, mutta ei hänestä olisi mitään apua selviämisessä, koska hän on kielitaidottomampi kuin minä ja hiljainen).
Kun aloin asiaa tarkemmin miettimään, niin minä en ole tainnut koskaan istua siellä portailla, olen aina kyllä kiivennyt sinne ylös. Ehkä joku kerta myös hengaan siellä ja lepäilen vähän 🙂
Voi Kuubaan, ihanaa! Mihin päin ajattelit siellä mennä?
Varadero/Havanna; olen ollut aiemmin vain yhden yön Havannassa ja haluan kävellä Malekonia pitkin (ja käydä meressä uimassa niinkuin paikalliset) ja ajaa hevoskärryillä ja katsastaa vahnan Havannan nähtävyydet ja kävellä sen kaduilla.
Varaderossa uin meressä ja otan aurinkoa aurinkotuolissa, joka on valkoisella puuterihiekalla meren rannalla.
Heidi, en pääse seuraamaan Sinua. Olen yrittänyt monta kertaa, mutta sähköpostiini läjähtää jotain englanniksi kirjoitettua. Ei kai auta muu kuin aika-ajoin käydä vilkaisemassa sivujasi (aina kun muistan)
Suosittelen kyllä vähintään muutaman päivän viettämistä pelkästään Havannassa. Se on niin ihana kaupunki! Ja Maleconilla on hauska tunnelma, vaikka en itse uskaltaisi ehkä käydä siitä käsin uimassa (pelkään aatoja).
Voi että, mikähän sähköpostiseurannassa on vikana. Pitää testata ja yrittää korjata. Kiitos kun kerroit! 🙂
Niin ja jos käytät Facebookia, niin blogiani voi seurata myös sieltä kautta tykkäämällä blogini sivusta:
https://www.facebook.com/Auringonalla