Kamerani täyttyi lokakuussa Antibesin kuvilla, vaikka todellisuudessa ehdin käymään kaupungissa vain kahdesti ja molemmilla kerroilla vain muutaman tunnin ajan. Ensimmäinen retki Antibesiin oli sateisena iltana yhdessä työkaverini kanssa ja toinen pikavisiitti aurinkoisena iltapäivänä. Molempina päivinä valo oli mitä kaunein!
Toisella kerralla olin yksin ja kiertelin aikani kuluksi epämääräisesti haahuillen vanhan kaupungin kapeita kujia. Yksin matkustaessa on ihanaa, kun voi jäädä tarkastelemaan ihan tyhmiäkin juttuja ilman, että pitää selittää toiselle, että ”mä nyt haluan vähän aikaa katsella tätä, koska…”. Tosin enpä löytänyt mitään tyhmää Antibesistä. Ihania kauniita yksityiskohtia siitäkin edestä. Kapeat kadut luovat aina moniulotteista tunnelmaa yhteen pieneen kuvaan!
Auringon alla 