Berliinin julkinen liikenne on kattavaa ja joka paikkaan pääsi metrolla tai s-bahnilla. Tai no teimmehän yhden ratikkakierroksen idän puolella, mutta periaatteessa meidän ei olisi tarvinnut edes mennä sinne. Kunhan vain halusimme.
Hotelimme edustalta lähti sekä metro että useampi s-bahn eli paikallisjuna, joilla usein suuntasimme Alexanderplatzille. Siellä pääsimme vaihtamaan linjaa tai kulkuneuvoa hyvin helposti ja koko kaupunki oli hyvin katettu julkisen liikenteen verkostolla. Ensi silmäyksellä Berliinin julkisen liikenteen kartta näyttääkin hämähäkille, mutta yhteistyössä kaupungin kartan kanssa liikkuminen on helppoa.
Julkisen liikenteen (BVG) päivälippu maksaa 6,30e ja sen voi ostaa esim. kioskeista. Kioskista ostettaessa lippu pitää muistaa leimata! Tarkastuksia on ja meidänkin kohdalle osui yksi, ja juuri sillä kerralla, kun ostimme lipun kioskista ja juuri ja juuri ehdimme leimaamaan sen metron laiturilla ennen juuri saapuvaan metroon hyppäämistä. Lippuja myydään myös metroasemien automaateissa, joskaan niihin ei käy luottokortit/suomalaiset debit-kortit.
Tegelin lentokenttä on sulkemassa oviaan uuden Brandenburgin kentän valmistuttua ensi vuonna (ja hyvä niin), mutta kerrottakoon kuitenkin, että Tegelin lentokentältä lähtee TXL-linjan bussi jatkuvalla syötöllä kohti Alexanderplatzia, joka on sen päätepysäkki. Nimestään huolimatta bussilinja on kaupungin julkiseen liikenteeseen kuuluvaa ja siihen käy siis BVG:n lippu tai normaali kertalippu, jonka voi ostaa ainakin Alexandeplatzin päässä myös linja-autosta. Tegelin kentällä on lipunmyyntipisteen lisäksi automaatti ja ainakin ruuhka-aikaan vielä erillinen lipun myyjä bussin lähtöpaikalla.
Jos haluat liikkua hieman vapaammin, niin pyörän selässä et ole ainoana liikenteessä. Pyörien vuokrauksesta minulla ei ole kuitenkaan tietoa, sillä emme edes harkinneet pyöräilyä, kun ilma oli niin viileä ja sateinen. Näimme kuitenkin useita turistien kaupunkikierrosryhmiä, jotka liikkuivat pyöräillen. Myös paikalliset harrastivat paljon pyöräilyä.
Auringon alla 