Dubaista tulee ensimmäisenä mieleen kiiltävät korkeat talot ja futuristisuus, mutta kaupungilla on myös itämaisempi puolensa. Lahden ”toisella puolella” (asuimme siis Bur Dubain puolella, World Trade Centerissä) sijaitseva Deiran alue on matalampaa, vanhempaa ja salamyhkäisempää. Alueella sijaitsee useita soukeja, eli basaareita ja muita pikkukauppoja.
Soukeissa on tarjolla kaikkea basaaritavaraa, mutta usein ne ovat järjestäytyneet tuotteittain: on kultasoukkia, maustesoukkia ja kangassoukkia. Ne ovat katettuja basaarialueita, joten auringon paahtavalta kuumuudelta pääsee puukatoksien alle varjoon. Kauppiaat ovat melko aktiivisia, mutta useimmat uskovat ensimmäisen ei:n jälkeen. Eniten jokaisella soukilla tyrkytetään feikkilaukkuja ja -kelloja, jotka on ilmeisesti piilotettuna liikkeiden takahuoneisiin tms. koska emme niitä koskaan nähneet (ei sillä, että olisi edes kiinnostanut).
Soukeissa tinkiminen kuuluu asiaan, niin kuin muuallakin maailmassa tämäntyyppisissä paikoissa. Useissa oppaissa neuvotaan aina tarjoamaan aluksi puolet myyjän pyytämästä hinnasta, jolloin lopulta päädytään ehkä noin 25% alennukseen. Omasta mielestäni tämä on järjetöntä, sillä kauppiaat tietää kyllä tämän ja kysyvät tuotteistaan aluksi tähtitieteellisiä hintoja. En kannata kauppiaiden tiukille vetämistä ja olen usein valmis maksamaan heille hyvän hinnan, mutta rajansa kaikella. Tarjoan yleensä ensimmäisellä kerralla yhtä törkeän matalan hinnan kuin myyjäkin. Usein lopullinen hinta on alle puolet alkuperäisestä, joskus jopa 70% alhaisempi. Kauppiaat eivät myy kannattamattomasti ja yleensä molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä kauppoihin.
Lahden ylittäminen abralla eli perinteisellä vesitaksilla on jännä kokemus sekä päivällä että pimeällä. Molemmilla rannoilla on muutamia asemia, joiden väliä veneet kulkevat. Veneiden reitit olivat helpot, mutta jotenkin niiden lähtöpaikkojen (eri laiturien) kohdalla meni usein sormi suuhun. Joka kerta päädyimme kuitenkin oikeaan osoitteeseen, tai sitten kyse oli siitä, ettei meillä ollut varsinaista suunnitelmaa reitin varalle muutenkaan.
Veneisiin mennään suoraan istumaan ja veneen täytyttyä (käy yllättävän nopeaa) se lähtee liikkeelle. Maksu on yhden dirhamin (noin 20 senttiä) ja se maksetaan kuljettajalle samalla, kuin hän ohjaa venettä lahdella. Joskus tuntui siltä, ettei maksusta oltu turhan kiinnostuneita, sillä en ymmärrä miten kuljettaja pysyi yhtään kärryillä siitä, kuka epämääräisestä sakista oli maksanut ja kuka ei, kun rahat kiersivät joskus kädestä käteen.
En tiedä missä kohti tarkalleen itä ja länsi kohtaa Dubaissa, mutta jos WTC on selkeästi länttä, niin Deira on sitten itää. Deirassa pääsee kivasti ja helposti itämaiseen tunnelmaan, mutta se ei ole missään nimessä too much, vaan joka paikassa on helppo hengittää ja tietty rähjäisyys puuttuu. Kannattaa käydä sekä päivänvalossa arkivilinässä että illalla pimeyden laskeuduttua ja lamppujen sytyttyä.
Auringon alla 