Deira osoittautui Dubain idäksi, mutta samantyylinen meininki jatkui myös lahden toisella puolella Bur Dubaissa. Ainakin hetkeksi, ennen kuin pilvenpiirtäjät ahmaisevat kaupunkikuvan omanlaiseksensa.
Lähdimme eräänä(kin) iltana metrolla melko umpimähkään kokeilemaan, miltä näyttäisi maailma niinkin eksoottiselta kuulostavan metroaseman ympärillä kuin Al Ghubaiba. Oli meillä sinne asiaakin, sillä halusimme käydä vakoilemassa paikallista linja-autoasemaa, josko näyttäisi yhtään siltä, että hyppäisimme parin päivän päästä Abu Dhabin bussiin (emme hypänneet, nyyh, sillä loma oli liian lyhyt epämääräiseen bussiseikkailuun).
Noustuamme maan alta yläilmoihin, saimme taas kokea Dubain miellyttävämpiä puolia: lyhyt metromatka, ja olet ihan eri maailmassa. Tällä kertaa pilvenpiirtäjien ja tyylikkäiden katukahviloiden ja messukeskuksien Wordl Trade Center oli vaihtunut aasialaistunnelmaiseen ihmisvilinään ja katukeittiöihin.
Katselimme bussiasemaa ja totesimme sen olevan melko vaikeaselkoinen, sillä se sekoittui samassa yhteydessä olevaan taksiasemaan ja lähes kaikki teksti oli arabiaksi, joten Abu Dhabi tekstin löytäminen tuntui melko aikaavievältä. Bussiasemalla oli kuitenkin kivaa lähtemisen meininkiä, kun ihmiset söivät pikaiset shawarmat katukeittiöissä ja lastasivat nyssäköitään bussin kyytiin.
Bussiaseman vieressä välkkyi hyvin Bollywoodmaisilla valoilla koristeltu rakennus, jota luulimmekin aluksi leffateatteriksi. Lähempi tarkastelu osoitti, että kyltissä luki isolla melkein juuri sitä, nimittäin yksi ällä oli jäänyt kyydistä ja valokirjaimissa komeili Bolywood. Eikä paikka mikään leffateatteri ollut, vaan sekatavarakauppa, johon oli ihan pakko pujahtaa sisään.
Kaupan tunnelma oli hyvin intialaisen kitsch. Siellä myytiin ihan kaikkea mahdollista, eikä hinnat olleet kovin päätähuimaavia. Yritimme etsiä hyllyistä aloe vera -geeliä edellisenä päivänä saatuihin auringonpolttamiin, mutta sitä emme kuitenkaan löytäneet. Hiusgeelejä ja ihon vaalennusaineita olisi ollut tarjolla siitäkin edestä (kuinka aasialaista!).
Kaupasta ulos astuttaessa huomasimme, että kyseessä oli ihan kauppaketju, sillä Bollywood-kylttejä (kyllä, muut oli kahdella ällällä) näkyi ympäristössä useitakin.
Lopuksi päädyimme vielä syömään hyvin paikallishenkiseen pikkuravintolaan, jossa tarjoilija kävi välillä hakemassa ulkona paistumassa olevia kanoja ruoka-annoksiin lisättäväksi. Listalta löytyi niin intialaisia, arabialaisia kuin länsimaisiakin ruokia. Voitte varmasti arvata, että niissä tunnelmissa mikään länsimaalainen ei kiinnostanut tippaakaan, vaan ihana Aasia pääsi taas valloittamaan sydämen.
Ps. Reissun etnisistä ruuista lisää juttua ruokablogin puolella!
Auringon alla 